New York: Missasin taas New York Beer Weekin viikolla. Sekin tapahtuma on paisumassa käsiin ja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta nyt. Myös oluiden hinnat Manhattanilla on paisumassa käsiin. Onneksi metromatkan päästä löytyy paljon hyvää tarjontaa halvemmalla.
Waterbury: Tästä pikkukaupungista on kyllä vaikea vetää vertailukohtia yhtään mihinkään. Paikkakunnalla on nimittäin vain noin 5000 asukasta ja ulkonäöltään Nivala on siihen verrattuna iso kylä. Waterburyn keskustassa (lue toisessa niistä risteyksistä) on kuitenkin pienessä sumpussa 6 loistavaa olutravintolaa ja yksi mahtava pullokauppa. Panimoita on kolme jos laskee The Reservoirin omat oluet mukaan. Nopeasti ajateltuna luulisi että ylitarjontaa on mutta joka kerta kun vierailin ihan missä tahansa niin asiakaskuntaa riitti. Käsittämätön pikkukaupunki.
The Alchemist: Heady Topper ja Focal Banger eivät pettäneet. Näitä tuli kiskottua noin 20 tölkillistä eikä alkanut kyllästyttämään missään vaiheessa. Hotellin vieressä sijainneet The Alchemistin tuotantotilat on tosiaan yleisöltä suljettuna koska viereiseen Stowen pikkukylään on rakenteilla uudet isohkot panimorakennukset. Jotain juomien suosiosta alueella kertoo se että panimo julkaisee tarkkoja aikatauluja siitä mihin toimitukset tehdään ja milloin jotta halukkaat varmasti pääsevät osalliseksi.
Oluet: Monta hyvää tuli Alchemistin oluiden lisäksi koettua. Myös kolmas paikallinen tuote Lawsonin Finest Sip of Sunshine oli erinomainen. Other Halfin humala-ipa:t meinasivat tukkia verisuonet päästä. Maine Beer Company on (ehkä) maailman paras panimo. Jenkkien belgityyliset oluet on hirveitä. Foundationin Epiphany voitaisiin palkita Nobelin rauhanpalkinnolla.
Brewbus: Tosiaan tähän mielenkiintoiseen ilmiöön tuli törmättyä ekaa kertaa. Eli New Englandin alueella oli useampikin yritys joka tarjoili ohjattuja 3-4 tunnin kiertoajeluja päivittäin. Mistään ihan pilipalitouhusta ei ollut kyse koska jos oikein tajusin niin käyttämäni Maine Brew Bus oli ykkösenä TripAdvisorin ajanvietelistalla Portlandin kohdalla. Kyseisellä yrityksellä on myös laajentuminen tulossa Bostonin seudulle. Nythän brewbusista (sori en keksi järkevää suomennosta) oli minulle erittäin paljon hyötyä kun ei tarvinnut maksaa kalliita taksikyytejä Maine Beer Companylle. En muista enää hintaa mutta siihen sisältyi kyydit, juomat panimolla ja pieni välipala. Bussissa ei saanut juoda alkoholia mikä nyt ei hirveänä haitannut kun siirtymiset oli aika lyhyet. Jälkikäteen heräsi ajatus voisiko tämä toimia myös Helsingin alueella? Miksei voisi toimia? Lähtö Kampista Bruuverista, mutka Maku Brewingille Tuusulaan josta Kalasatamaan Stadin Panimolle. Halukkaat viedään jatkoille Pikkulintuun? Jos joku ottaa idean käyttöön niin provikat kelpaa minulle.
Osa matkalla nautituista oluista:
14th Star Polaris
Abita Bock
Abita Bourbon Street Rye Pale Ale
Abita Grapefruit Harvest IPA
Abita Wrought Iron IPA
Alchemist Focal Banger
Alchemist Heady Topper
AleSmith My Bloody Valentine
Allagash Black
Allagash James Bean
Allagash Little Brett
Allagash Saison
Allagash White
Almanac Peach de Brettaville
Alpine Beer Company Pure Hoppiness
Austin Street Catherine
Austin Street Patina Pale
Avery Raja
Baladin Xyauyù Fumé (Islay Whisky)
Ballast Point Sculpin IPA - Pineapple
Ballast Point Victory at Sea - Peppermint
Barrier Money IPA
Baxter Window Seat
Beanery Latte Stout
Bells 30th Anniversary Ale - Imperial Stout
Bells Hell Hath No Fury
Bells Kalamazoo Stout
Bells Überon
Big Alice / Cuzett Libations Freedom Bock
Big Alice No. 0051 - Peppermint Stout
Big Alice No. 0058 - Gunpowder Tea Rye Ale
Big Alice No. 0079 - Sweet Potato Farmhouse Ale
Big Alice Date Night, Bro?
Big Alice Ravenswood
Big Alice Single Hop Blended Sour (Galena)
Big Alice Sour One
Big Tree Lasky
Bissell Brothers Bucolia Ale
Bissell Brothers Lux
Bissell Brothers Reciprocal
Bissell Brothers Swish
Bissell Brothers The Substance Ale
Bruery Terreux Oude Tart
Burlington Beer Folk Metal
Captain Lawrence Liquid Gold
Central Waters Sláinte Scottish Style Ale
Coney Island Mermaid Pilsner
Dogfish Head Burton Baton
Fiddlehead India Pale Ale
Fiddlehead Second Fiddle
Finback Crescent Fresh
Finch’s Hardcore Chimera
Foley Brothers Fair Maiden Double IPA
Foolproof King of the Yahd
Foolproof Peanut Butter Raincloud Porter
Foundation Afterglow
Foundation Bedrock
Foundation Eddy
Foundation Epiphany IPA
Foundation Forge (2015 Anniversary Ale)
Founders Azacca IPA
Founders Backstage Series # 1: Blushing Monk
Founders Backstage Series #14: Project Pam
Free Will Bonesaw Barleywine - Pinot Noir
Goose Island Bourbon County Barleywine
Grimm Super Spruce
Harpoon IPA
Hill Farmstead Amarillo Single Hop Pale Ale
Hill Farmstead Arthur
Hill Farmstead Conduct of Life
Hill Farmstead Dorothy (2015)
Hill Farmstead Double Galaxy
Hill Farmstead Edward
Hill Farmstead Ephraim
Hill Farmstead Hygge
Hill Farmstead James
Hill Farmstead Of First And Last Things
Hill Farmstead Shirley Mae
Hill Farmstead Susan
Hill Farmstead Table Dorothy
Kent Falls Anachronism
Lawson’s Finest Mosaic IPA
Lawson’s Finest Sip of Sunshine IPA
Lawson’s Finest Super Session IPA #2
Lively WIFI (White Fire Alien)
Long Trail Limbo IPA
Lost Nation Gose
Lost Nation Mosaic Single Hop IPA
Lost Nation Petit Ardennes
Lost Nation Rustic Ale
Maine Beer A Tiny Beautiful Something
Maine Beer III
Maine Beer MO
Maine Beer Pilot 9
Maine Beer Red Wheelbarrow
Maine Beer Zoe
Maine Mead Works HoneyMaker Apple Cyser
Maine Mead Works HoneyMaker Blueberry Mead
Maine Mead Works HoneyMaker Dry Mead
Maine Mead Works HoneyMaker Lavender Mead
Maine Mead Works Honeymaker Ram Island Chai Mead
Maine Mead Works HoneyMaker Ram Island Lavender Lemonade
Marshall Wharf Ayuh
Melvin 2 x 4
Michelob Ultra
Mikkeller The Cloud Hopper
Miller Lite
Moat Mountain East Intervale IPA
Narragansett Lager Beer
Ninkasi Noir Milk Stout
Ommegang Game of Thrones #4 - Valar Morghulis
Other Half / Burial Diamond Mausoleum Cascadian Dark Ale
Other Half 2nd Anniversary IIPA
Other Half Chinook IPA
Other Half Hop Showers
Other Half Midnight Showers
Other Half Stacks on Stacks
Other Half Suparillo
Other Half Super Nugget
Otter Creek Citra Mantra
Otter Creek Steampipe
Parallel 49 Salty Scot
Port Jeff Cold North Wind
Prairie Ape Snake
Prairie Bomb!
Prohibition Pig Bantam DIPA
Prohibition Pig Back to the Grind
Prohibition Pig Citrette
Prohibition Pig Kellerbier
Prohibition Pig Mosaic Blond
Prohibition Pig Reverse Whirlpool IPA
Prohibition Pig Vanilla Bean Porter
Prohibition Pig Winter IPA
Queen City Argument
Queen City Barge Canal
Queen City Hefeweizen
Queen City Landlady
Queen City Munich Dunkel
Queen City Plznsk
Queen City Rauchbier
Queen City Winter’s Bock
Rising Tide Calcutta Cutter
Rising Tide Daymark
Rising Tide Ishmael
Rising Tide Ursa Minor
Rising Tide Waypoint
Rock Art Ridge Runner Ale
Rockaway 1875 Pale Ale
Rockaway Black Gold Stout
Rockaway Cream Ale
Rockaway ESB
Rockaway Extra "XXX" Stout
Rockaway Hawaiian Pizza
Rockaway Meat in the Middle
Rockaway Night Hop
Rockaway Robust Porter
Samuel Adams Rebel IPA
Samuel Adams Utopias
Schilling Konundrum
Shed Mountain Ale
Sierra Nevada Ovila Dubbel
Simple Roots Citra & Amarillo
Sixpoint C.R.E.A.M.
Sixpoint Hi-Res
Smuttynose Old Brown Dog
Smuttynose Robust Porter
Stillwater Artisanal - MoneyTree$
Stillwater Cellar Door
Stone Corral XX Chocolate Maple Porter
Stone Pataskala Red IPA
Switchback Ale
Switchback Connector IPA
Switchback Roasted Red
The Bruery Cuivre
Thirsty Dog Old Leghumper
Thirsty Dog Wulver
Threes Atomic Swerve
Third Coast Old Ale - Traverse City Cherry
Tributary / Stoneface Rye Porter
Uinta Hop Nosh IPA
Unibroue Trois Pistoles
Victory Hop Ranch Imperial India Pale Ale
von Trapp Golden Helles Lager
von Trapp Weissbier
Zero Gravity Brett Head
Zero Gravity Cascara Brown
Zero Gravity Conehead Wheat IPA
Zero Gravity Cote de Champlain
Zero Gravity Green State Lager
Zero Gravity Kellerbier
Zero Gravity Little Wolf
Zero Gravity Old Ale
Zero Gravity T.L.A. India Pale Ale
Zero Gravity Yard Sale IPA
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Koillis-Amerikkaa osa 3: Portland (ei se Oregonin)
Perjantaipäivä oli varattu siirtymiselle autolla Waterburysta Mainen rannikolle Portlandiin. Mikään hirveän pitkä matkahan ei ole kyseessä kartalta katsottuna mutta koska tie White Mountainsin luonnonpuiston läpi on mutkainen ja korkeuseroja vaihteleva ja välillä on pysähdyttävä niin lähdin varmuuden vuoksi hyvinkin aikaisin jo liikkeelle. Kelit olivat loistavat ottaen huomioon vuodenaika. Reitti kulki läpi kymmenien pikkukylien ja hiihtokansaa oli liikkeellä. Sijatsihan reitin varrella useampikin laskettelukeskus. Lounaalle pysähdyin New Hampshiren puolella sijaitsevaan Moat Mountain Smokehouse and Brewing Companyyn. Paikka oli idyllinen ja ovella oli kielto "ei sisään laskettelumonoissa". Lärvilautaset olisi täältäkin irronneet mutta tyydyin salaattilautaseen ja talon IPA:aan ennen matkan jatkamista.
Puolen päivän jälkeen aloinkin lähestymään varsinaisen reissun yhtä kohdetta eli mainetta niittänyttä Ebenezer Kezars Restaurantia. Jos Hill Farmstead oli hitusen möngössä niin kyllä tämä oli vielä enemmän syrjässä. Vähän vaikea keksi ravintolan businessmallia mutta ilmeisesti se on toimiva. Omistajalla on myös oma panimo nykyään jonka witbierin valikoin testiin listalta. Selkeitä yhteyksiä Belgiaan tällä paikalla on koska laaja hanalista koostui lähinna omista oluista ja Belgialaisista oluista. Ensi kesän Belgian Beer Festivalin mainokset oli jo pihalla. Struisen hanatuotteita olisi voinut jäädä maistelemaan pitemmäksikin aikaa mutta koska autolla liikkeellä oltiin vieraassa maassa en halunnut ottaa mitään riskejä. Jos menomatka oli tänne haastava niin jatkoyhteydestä Portlandiin tuli vielä haastavampi ja jouduin pari kertaa tekemään ihan U-käännöksen koska metsäteiden talviylläpito yksinkertaisesti loppui ja alle olisi tarvittu moottorikelkka auton sijaan. Portlandiin kuitenkin selvittiin lentokentällä palauttamaan autoa ja sieltä kirjautumaan hotellille. Hotellin baari osoittautui sekin yllättävän siedettäväksi ja parin oluen jälkeen oli aika siirtyä nukkumaan. Tai sitten ei. Sattumalta olin valikoinut hotellin sijainnin niin että paikkakunnan paras tissibaari oli heti tien toisella puolella joten automatkan pölyjen huuhtominen kurkusta jatkui siellä. Oluttarjonta tissibaarissa oli todella huono.
Lauantaipäivän olin speksannut hyvinkin tarkkaan. Portlandin pienpanimobuumi on huutavassa nosteessa ja parin kilsan päässä hotellilta sijaitsi erittäin mielenkiintoinen neljän panimon keskittymä. Tälläkin kertaa olin hyvissä ajoin liikkellä jo ennen yhtätoista koska ennakoin hieman tilannetta mutta yllätys oli silti suuri paikalle päästyä. Jo menomatka sinne taksilla oli ikimuistettava. Kun taksikuski kuuli että olen menossa Allagashille hän heti sanoi että se on sitten erittäin suosittu täälläpäin. Tyyppi myös ajoi harhaan yhdessä ja sen seurauksena hän NOLLASI taksamittarin mikä herätti kyllä ihmetystä minussa. Kun olin saanut vielä hotellilta vouchereita tälle taksifirmalle niin kyydin loppuhinta oli naurettava 3 dollaria. Annoin vitosen tippiä kun ei siitä noin vähän kehdannut maksaa.
Alueen saavuttua näkökenttään karu totuus paljastui. Parkkipaikoille ei ollut mitään asiaa ja tienvarret oli täynnä autoja 100 metriä joka suuntaan. Kuski sai kuitenkin ängettyä auton juuri auenneen Allagashin eteen ja pääsin sisälle. Allagashilla oli omanlaatuinen taktiikkansa eli paikassa pidettiin jonkin sortin maksullia kierroksia joihin olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen. No eipä niihin enää ollut tilaa joten siirryin tasting roomiin jossa juomat oli ILMAISIA. Pulloista sentään olisi pitänyt jotain maksaa jos niitä olisi ottanut lähtiessä mukaan. Vedin hanalistasta ilmaiset samplet naamaan ja sitten siirtyminen kävellen tien toiselle puolelle.
Tien toisella puolella oli matala isohko teollisuusrakennus johon oli sijoittuneena peräti 3 pienpanimoa. Täällä myös selvisi se miksi joka paikka on täynnä autoja. Bissell Brothersin ja Foundation Brewing Companyn edessä nimittäin oli molemmissa 50 metrin jonot. Craft Beer-buumi on siis todella kovaa täällä päin. Katsoin parhaimmaksi siirtyä rakennuksen toisella puolella olevalle kolmannelle panimolle Austin Street Brewerylle johon jonot olivatkin vain 20 metriä pitkät ja pääsin sisään vartin jonotuksen jälkeen. Sisätilat olivat erittäin pienet mutta suurin osa asiakkaista oli tulossa täyttämään growlerinsa joten pääsin jopa istumaan ja nauttimaan panimon herkullisesta pale alesta ja IPA:sta. Tunnin nautiskelun jälkeen ajattelin että toisella puolella jonot olisivat jo hyytyneet mutta eiväthän ne olleet. Bissell Brothersin jono oli jopa kasvanut mutta Foundationille jono oli sitä luokkaa että pääsin sisälle puolen tunnin jonotuksella. Täällä oli tarjolla viisi omaa olutta ja niitä pystyi nauttimaan kätevästi panimon tuotantovälineiden seassa. Epiphany osoittautui erinomaiseksi Double IPA:ksi ja listan läpi kiskottuani ajattelin mennä katsomaan joko Bisselliin pääsisi sisälle ja eihän sinne päässyt vieläkään. Näin Suomesta katsottuna on aika mahdotonta kuvitella että pienpanimoon on lauantaina keskellä päivää vielä neljä tuntia avaamisen jälkeen 50 metrin jonot. Ei tätä voinut jättää kuitenkaan väliin joten puolen tunnin jonottamisen jälkeen olin sisällä. Jos oikein tajusin niin Bisselillä tulee aina keskiviikkoisin tölkkejä myyntiin ja nyt oli poikkeustapaus koska niitä oli riittänyt jopa lauantaille asti myyntiin. Heti kun sain lasin eteen tulikin ilmoitus että tölkit on myyty loppuun. Join Bisselin oluet ja siirryin sen jälkeen vielä Foundationiolle kiskomaan Epiphanya pari lasillista koska se nyt vaan oli kerta kaikkiaan niin hyvää. Paluumatka hotellin baarille sujui virkistymisen takia kävellen.
Hotellin baari oli tällä kertaa jostain syystä lähes tyhjä ja pöydät täynnä varattu-kylttejä. Syykin selvisi kun ekaa tuoppia tirpoessani sisään alkoi valua paikallisen MC:n Massachusettsin osaston liivijengiä. Mistään prosenttiporukasta ei tainnut olla kyse vaan jostain sotilaiden tai "maata palvelleitten" ryhmittymästä. Siirryin kuitenkin muihin tiloihin.
Sunnuntaille olin hankkinut lipun brewbusiin joka lähti keskustasta Craft Beer Cellarin edestä joka tulikin tsekattua kätevästi samalla. Porukkaa bussissa oli poikkeuksellisen vähän joten sain taittaa matkaa yhdessä bussikuskin, oppaan ja kahden ei niin intohimoisesti olueen suhtautuvan ulkopaikkakuntalaisen pariskunnan kanssa. Ensimmäinen kohde oli kaupungin ulkopuolella sijainnut Maine Beer Company johon odotukset oli taas kovat. Olinhan edellisellä jenkkireissulla tykästynyt panimon oluisiin. Menomatka sujui muuhun porukkaan tutustuen ja muita tuntui ihmetyttävän elämänfilosofiani "No family, no friends, just beer". Maine Beer Company oli erittäin hienon näköinen paikka. Panimon tyypit on jonkun sortin ympäristöaktivisteja ja pihalla oli isot aurinkokennot ja panimot tuotosta 1% ohjautui ympäristön hyväksi. Jäinkin kuvailemaan pihalle mikä oli hitusen virhe koska matkan host oli ehtinyt tilaamaan kaikille jo lärvilautaset ja valinnut niihin juuri ne oluet mitkä olin jo maistanut. Ratkaisin asian niin että hain itse toisen lärvilautasen rinnalle. Hiemanhan se kiirehtimiseksi meni kun muilla oli enää 2 juomaa jäljellä ja mulla 8 mutta selvisin silti kyytiin takaisin vaaditussa ajassa.
Toinen brewbusin kohde oli keskustassa sijainnut meadery Maine Mead Works. Paikka ei intohimoja herättänyt koska mikään simasami en ole. Onneksi pääsimme kierrokselle tuotantotiloihin joissa tosin englannin kielinen esitys oli sen verran teknistä että suurin osa asiasta meni ohi.
Ennen siirtymistä kolmanteen kohteeseen kiertelimme hieman keskustan alueella sijaitsevia muita pienpanimoita. Matka huipentui Rising Tide Brewing Companyyn jossa pääsimme nautiskelemaan pyödän ääreen naispuolisen panimon edustajan kanssa panimon perustuotteita. Muutenkin täällä Tytötkin Panee-ilmiö on jo vähän passe koska naisia näkyi siellä sun täällä sekä kaatamassa olutta, juomassa olutta ja tekemässä olutta. Panimon edustaja kuvaili juomatyyliäni sanoilla "you have a interesting tactic". Tajusin vasta jälkikäteen sitten että "topping a glass" ei varsinaisesti tarkoita haluatko uuden lasin vaan sitä että että täytetään se tyhjänä oleva osuus. Olin tietysti aina vetänyt ykösellä huiviin lasin kokonaan tyhjäksi kun hän oli tulossa sitä täyttämään.
Matka päättyi siihen mistä lähdettiin ja aloin bussikuskin ohjeitten mukaisesti etsimään keskustasta arvostettua Novare Res Bier Cafeta. Se olikin piilotettu taas oivasti sisäpihalle ja ilman bussikuskilta saatua "kun näet janoisen sian katso kujalle"-ohjetta olisi jäänyt jopa löytymättä. Jostain syystä olin jäänyt uskomaan että tämä paikka olisi hieman hienostopaikka mutta ei se ollut. Hanalistalla oli lähinnä paikallisia pienpanimotuotteita. Pullolista vintage-osioineen oli toki mielenkiintoinen ja loputkin saatavilla olleet maistamattomat Maine Beer Companyn tuotteet piti käydä läpi. Harmillisesti seuraavalla viikolla paikassa olisi olleet perinteiset Peche Mortel-viikot joissa oli mainoksen mukaan tarjolla ainakin viittätoista eri versiota kyseisestä loistavasta oluesta. Noh, ehkä sitten joskus.
Maanantaina en enää jaksanut vaivautua mihinkään koska tiistain paluulennolle en halunnut kehitellä mitään massiivista krapulahorkkaa. Illan päätin hotellihuoneessa nautittuun pullolliseen Hill Farmsteadin Arthuria mikä oli oiva päätös reissulle koska se olikin paras koskaan nauttimani saison. Tällä kertaa selvittiin ilman sairastelua mikä oli hyvä ja juomakunto säilyi kovana koko reissun mikä oli sekin hyvä asia.
 | |
| Näkymiä matkan varrelta |
 |
| Kartan lukuhetki, naaman edessä mainostetaan craft beeriä |
 | |
| Moat Mountain Smokehouse |
Puolen päivän jälkeen aloinkin lähestymään varsinaisen reissun yhtä kohdetta eli mainetta niittänyttä Ebenezer Kezars Restaurantia. Jos Hill Farmstead oli hitusen möngössä niin kyllä tämä oli vielä enemmän syrjässä. Vähän vaikea keksi ravintolan businessmallia mutta ilmeisesti se on toimiva. Omistajalla on myös oma panimo nykyään jonka witbierin valikoin testiin listalta. Selkeitä yhteyksiä Belgiaan tällä paikalla on koska laaja hanalista koostui lähinna omista oluista ja Belgialaisista oluista. Ensi kesän Belgian Beer Festivalin mainokset oli jo pihalla. Struisen hanatuotteita olisi voinut jäädä maistelemaan pitemmäksikin aikaa mutta koska autolla liikkeellä oltiin vieraassa maassa en halunnut ottaa mitään riskejä. Jos menomatka oli tänne haastava niin jatkoyhteydestä Portlandiin tuli vielä haastavampi ja jouduin pari kertaa tekemään ihan U-käännöksen koska metsäteiden talviylläpito yksinkertaisesti loppui ja alle olisi tarvittu moottorikelkka auton sijaan. Portlandiin kuitenkin selvittiin lentokentällä palauttamaan autoa ja sieltä kirjautumaan hotellille. Hotellin baari osoittautui sekin yllättävän siedettäväksi ja parin oluen jälkeen oli aika siirtyä nukkumaan. Tai sitten ei. Sattumalta olin valikoinut hotellin sijainnin niin että paikkakunnan paras tissibaari oli heti tien toisella puolella joten automatkan pölyjen huuhtominen kurkusta jatkui siellä. Oluttarjonta tissibaarissa oli todella huono.
 | |
| Selfietä kehiin |
 | |
| Ebenezerin ei niin vaatimaton sisäänkäynti |
Lauantaipäivän olin speksannut hyvinkin tarkkaan. Portlandin pienpanimobuumi on huutavassa nosteessa ja parin kilsan päässä hotellilta sijaitsi erittäin mielenkiintoinen neljän panimon keskittymä. Tälläkin kertaa olin hyvissä ajoin liikkellä jo ennen yhtätoista koska ennakoin hieman tilannetta mutta yllätys oli silti suuri paikalle päästyä. Jo menomatka sinne taksilla oli ikimuistettava. Kun taksikuski kuuli että olen menossa Allagashille hän heti sanoi että se on sitten erittäin suosittu täälläpäin. Tyyppi myös ajoi harhaan yhdessä ja sen seurauksena hän NOLLASI taksamittarin mikä herätti kyllä ihmetystä minussa. Kun olin saanut vielä hotellilta vouchereita tälle taksifirmalle niin kyydin loppuhinta oli naurettava 3 dollaria. Annoin vitosen tippiä kun ei siitä noin vähän kehdannut maksaa.
Alueen saavuttua näkökenttään karu totuus paljastui. Parkkipaikoille ei ollut mitään asiaa ja tienvarret oli täynnä autoja 100 metriä joka suuntaan. Kuski sai kuitenkin ängettyä auton juuri auenneen Allagashin eteen ja pääsin sisälle. Allagashilla oli omanlaatuinen taktiikkansa eli paikassa pidettiin jonkin sortin maksullia kierroksia joihin olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen. No eipä niihin enää ollut tilaa joten siirryin tasting roomiin jossa juomat oli ILMAISIA. Pulloista sentään olisi pitänyt jotain maksaa jos niitä olisi ottanut lähtiessä mukaan. Vedin hanalistasta ilmaiset samplet naamaan ja sitten siirtyminen kävellen tien toiselle puolelle.
 | |
| Allagashin tilat |
Tien toisella puolella oli matala isohko teollisuusrakennus johon oli sijoittuneena peräti 3 pienpanimoa. Täällä myös selvisi se miksi joka paikka on täynnä autoja. Bissell Brothersin ja Foundation Brewing Companyn edessä nimittäin oli molemmissa 50 metrin jonot. Craft Beer-buumi on siis todella kovaa täällä päin. Katsoin parhaimmaksi siirtyä rakennuksen toisella puolella olevalle kolmannelle panimolle Austin Street Brewerylle johon jonot olivatkin vain 20 metriä pitkät ja pääsin sisään vartin jonotuksen jälkeen. Sisätilat olivat erittäin pienet mutta suurin osa asiakkaista oli tulossa täyttämään growlerinsa joten pääsin jopa istumaan ja nauttimaan panimon herkullisesta pale alesta ja IPA:sta. Tunnin nautiskelun jälkeen ajattelin että toisella puolella jonot olisivat jo hyytyneet mutta eiväthän ne olleet. Bissell Brothersin jono oli jopa kasvanut mutta Foundationille jono oli sitä luokkaa että pääsin sisälle puolen tunnin jonotuksella. Täällä oli tarjolla viisi omaa olutta ja niitä pystyi nauttimaan kätevästi panimon tuotantovälineiden seassa. Epiphany osoittautui erinomaiseksi Double IPA:ksi ja listan läpi kiskottuani ajattelin mennä katsomaan joko Bisselliin pääsisi sisälle ja eihän sinne päässyt vieläkään. Näin Suomesta katsottuna on aika mahdotonta kuvitella että pienpanimoon on lauantaina keskellä päivää vielä neljä tuntia avaamisen jälkeen 50 metrin jonot. Ei tätä voinut jättää kuitenkaan väliin joten puolen tunnin jonottamisen jälkeen olin sisällä. Jos oikein tajusin niin Bisselillä tulee aina keskiviikkoisin tölkkejä myyntiin ja nyt oli poikkeustapaus koska niitä oli riittänyt jopa lauantaille asti myyntiin. Heti kun sain lasin eteen tulikin ilmoitus että tölkit on myyty loppuun. Join Bisselin oluet ja siirryin sen jälkeen vielä Foundationiolle kiskomaan Epiphanya pari lasillista koska se nyt vaan oli kerta kaikkiaan niin hyvää. Paluumatka hotellin baarille sujui virkistymisen takia kävellen.
 | |
| Jonoa Bissellille |
 |
| Austin Street Breweryn herkulliset IPA:t |
 | |
| New Englannissa on pienpanimoilla oma lehti |
 | |
| Austin Street Breweryn tarkkaan aidattua anniskelualuetta |
 | |
| Foundationin tarjontaa |
 | |
| Bissell Brothersilla oli erittäin aiheellinen varoituskyltti seinässä |
Hotellin baari oli tällä kertaa jostain syystä lähes tyhjä ja pöydät täynnä varattu-kylttejä. Syykin selvisi kun ekaa tuoppia tirpoessani sisään alkoi valua paikallisen MC:n Massachusettsin osaston liivijengiä. Mistään prosenttiporukasta ei tainnut olla kyse vaan jostain sotilaiden tai "maata palvelleitten" ryhmittymästä. Siirryin kuitenkin muihin tiloihin.
Sunnuntaille olin hankkinut lipun brewbusiin joka lähti keskustasta Craft Beer Cellarin edestä joka tulikin tsekattua kätevästi samalla. Porukkaa bussissa oli poikkeuksellisen vähän joten sain taittaa matkaa yhdessä bussikuskin, oppaan ja kahden ei niin intohimoisesti olueen suhtautuvan ulkopaikkakuntalaisen pariskunnan kanssa. Ensimmäinen kohde oli kaupungin ulkopuolella sijainnut Maine Beer Company johon odotukset oli taas kovat. Olinhan edellisellä jenkkireissulla tykästynyt panimon oluisiin. Menomatka sujui muuhun porukkaan tutustuen ja muita tuntui ihmetyttävän elämänfilosofiani "No family, no friends, just beer". Maine Beer Company oli erittäin hienon näköinen paikka. Panimon tyypit on jonkun sortin ympäristöaktivisteja ja pihalla oli isot aurinkokennot ja panimot tuotosta 1% ohjautui ympäristön hyväksi. Jäinkin kuvailemaan pihalle mikä oli hitusen virhe koska matkan host oli ehtinyt tilaamaan kaikille jo lärvilautaset ja valinnut niihin juuri ne oluet mitkä olin jo maistanut. Ratkaisin asian niin että hain itse toisen lärvilautasen rinnalle. Hiemanhan se kiirehtimiseksi meni kun muilla oli enää 2 juomaa jäljellä ja mulla 8 mutta selvisin silti kyytiin takaisin vaaditussa ajassa.
 | |
| Maine Beer Company ulkoa |
 | |
| Maine Beer Companyn lärvilautanen nr 1 |
 | |
| Maine Beer Companyn tuotantotiloja |
Toinen brewbusin kohde oli keskustassa sijainnut meadery Maine Mead Works. Paikka ei intohimoja herättänyt koska mikään simasami en ole. Onneksi pääsimme kierrokselle tuotantotiloihin joissa tosin englannin kielinen esitys oli sen verran teknistä että suurin osa asiasta meni ohi.
 |
| Simastamon omituinen "kura-allas" |
Ennen siirtymistä kolmanteen kohteeseen kiertelimme hieman keskustan alueella sijaitsevia muita pienpanimoita. Matka huipentui Rising Tide Brewing Companyyn jossa pääsimme nautiskelemaan pyödän ääreen naispuolisen panimon edustajan kanssa panimon perustuotteita. Muutenkin täällä Tytötkin Panee-ilmiö on jo vähän passe koska naisia näkyi siellä sun täällä sekä kaatamassa olutta, juomassa olutta ja tekemässä olutta. Panimon edustaja kuvaili juomatyyliäni sanoilla "you have a interesting tactic". Tajusin vasta jälkikäteen sitten että "topping a glass" ei varsinaisesti tarkoita haluatko uuden lasin vaan sitä että että täytetään se tyhjänä oleva osuus. Olin tietysti aina vetänyt ykösellä huiviin lasin kokonaan tyhjäksi kun hän oli tulossa sitä täyttämään.
 | |
| Rising Tide Brewing Company |
 |
| Maine Mead Works ja oikealla kulkupeli brewbus |
Matka päättyi siihen mistä lähdettiin ja aloin bussikuskin ohjeitten mukaisesti etsimään keskustasta arvostettua Novare Res Bier Cafeta. Se olikin piilotettu taas oivasti sisäpihalle ja ilman bussikuskilta saatua "kun näet janoisen sian katso kujalle"-ohjetta olisi jäänyt jopa löytymättä. Jostain syystä olin jäänyt uskomaan että tämä paikka olisi hieman hienostopaikka mutta ei se ollut. Hanalistalla oli lähinnä paikallisia pienpanimotuotteita. Pullolista vintage-osioineen oli toki mielenkiintoinen ja loputkin saatavilla olleet maistamattomat Maine Beer Companyn tuotteet piti käydä läpi. Harmillisesti seuraavalla viikolla paikassa olisi olleet perinteiset Peche Mortel-viikot joissa oli mainoksen mukaan tarjolla ainakin viittätoista eri versiota kyseisestä loistavasta oluesta. Noh, ehkä sitten joskus.
Maanantaina en enää jaksanut vaivautua mihinkään koska tiistain paluulennolle en halunnut kehitellä mitään massiivista krapulahorkkaa. Illan päätin hotellihuoneessa nautittuun pullolliseen Hill Farmsteadin Arthuria mikä oli oiva päätös reissulle koska se olikin paras koskaan nauttimani saison. Tällä kertaa selvittiin ilman sairastelua mikä oli hyvä ja juomakunto säilyi kovana koko reissun mikä oli sekin hyvä asia.
 | |
| Arthur hotellilla |
Koillis-Amerikkaa osa 2: Vermont (Burlington & Waterbury)
Lauantaina oli aamusta siirtyminen lentokoneella kohti Vermontia ja sen suurinta kaupunkia Burlingtonia. Burlingtonista voi kertoa sen verran että se on aika lailla Tampereen ja Oulun kokoinen kaupunki isolla osavaltion yliopistolla varustettuna. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on se että siellä on saatavilla paljon erittäin hyvää olutta. Kelit heitti tässä vaiheessa kunnolla häränpyllyä ja mittari näyttikin hotellille saapuessa jopa -27C pakkasta. Pitkät kalsarit oli onneksi mukana joten suurimmalta paniikilta vältyttiin. Iltapäivästä päätin siirtyä vielä keskustaan tarkistamaan keskustan paria suosituinta olutravintolaa. Sinne suosituimpaan oli erittäin pitkät jonot joten se jäi nyt väliin eli jouduin tyytymään toiseksi suosituimpaan eli Zero Gravity Brewingin Burlingtonin keskustassa sijaitsevaan American Flatbread-ravintolaan. Tarjolla oli Zero Gravityn omia oluita ja ruokavalinta oli luonnollisestikin american flatbread eli tämän seudun vastine eurooppalaiselle pizzalle. Tässä vaiheessa alkoi jo tosissaan vähän paleltamaan joten päädyin suorittaman paluumatkan hotellille lämmittelemään. Näin pienissä kaupungeissa ei paljon takseja näkynyt mutta hetken pelättyäni jo että joudun kävelemään pari kilsaa pakkasessa satuin kuitenkin eksymään siihen kaupungin ainoalle bussipysäkille josta oli juuri lähdössä bussi kohti University Mallia jonka vieressä hotellini oli.
Hotellista heti 100 metriä pohjoiseen oli vasta avattu Growler Garage niminen pullokauppa johon kuitenkin tarkenin vielä vaivautua illan päätteeksi. Paikka oli varsinaisesti growler-piste 20 hanalla ja pullo-osasto oli kohtuu suppea. Täällä tuli törmättyä myös Vermontin osavaltion alkoholilakeihin eli jos oikein tajusin niin pullokaupassa ei saanut täysiä tuoppeja myydä ellei myös ollut ruokatarjontaa joten tässä paikassa tarjolla olikin vain pieniä maisteluannoksia hanoista. Samoin pullo-osastolle ei ollut asiaa avattujen juomien tai lasien kanssa mutta jos joku kuvittelee että tämä asia olisi ratkaistu suomityyliin karsinoilla tai väliseinillä niin käytännössä asiasta oli vain pieni maininta yhdessä nurkkauksessa A4:seen tulostettuna.
Sunnuntaiaamu oli edelleen erittäin kylmä. Vahingosta viisastuneena otin taksin hyvissä ajoin ennen keskustaa jotta saan varmasti hyvät istumapaikat tiskin päästä siitä Burlingtonin suosituimmasta alan paikasta eli The Farmhouse Tap & Grill:stä. Olin paikalla noin 20 minuuttia ennen paikan aukeamista ja todellakin jonooni oli jo yksi porukka ehtinyt ennen minua. Noin 10 minuuttia paikan aukeamisen jälkeen se oli täynnä joten taktiikkani oli oikea. Täällä tuli sitten päästyä kunnolla asiaan eli kun hanalistasta oli juotu jonkun Hill Farmsteadin tuotteet läpi niin oli aika tarttua härkää sarvista ja tilata tiskin nurkalle The Alchemistin Heady Topper. Tiedustelin baarimikolta tuotteen tuoreutta ja hän informoi että heille tulee toimituksen panimolta aina keskiviikkoisin ja tölkitys on samalla viikolla joten hän arvioi Heady Topperin tuoreudeksi maksimissaan 6 päivää ja minimissään 5 päivää. En malttanut jättää väliin vaan tyydyin asemaani enkä jäänyt odottelemaan jos jossain olisi tullut vastaan vieläkin tuoreempaa nektaria ensipuraisua varten. Olut oli huikea ja sai toki peräänsä heti "pikkuveljensä" Focal Bangerin.
Burlingtonin keskustan eteläpuolella oli mielenkiintoinen kolmen pienpanimon rypäs jota kohti siirryin seuraavaksi. Queen City Brewery oli ensimmäinen kohde ja hieman jo ehdin säikähtää että mahtuuko sinnekään sisälle kun paikallinen brewbus ehti juuri ajaa oven eteen ennenkuin saavuin paikalle. Paikka oli kuitenkin tilava ja tiskille pääsi istumaan helposti. Queen City Brewery tarjosi lärvilautasia ja sampleja kaikista tuotteistaan ja vedinkin hanalistan lähes läpi. Tämän panimon periaatteisiin ei humalien liikakäyttö kuulunut joten kaikki oluet olivatkin hyvin saksalaistyylisiä. Ei sinänsä mitään huonoja mutta ei jenkit mitään saksalaistatyylistä minusta osaa edes parhaimmillaankaan tehdä.
Heti tien toisella puolella oli Zero Gravityn varsinainen panimo tasting roomeineen. Täällä oli 8 olutta tarjolla flighteissa ja vielä jokin epämääräinen "experimental hops cask" tynnyri jonka uskalsin maistaa myös. Vähän jäi silti keskinkertaiset fiilikset näistäkin oluista.
Switchback Brewing Companyyn joutui jo vähän kävelemään. Harmikseni paikalle saavuttuani jouduin heti toteamaan että sunnuntaipäivän olutjooga oli ehtinyt juuri loppua. Tämä paikka oli sen verran täynnä että jouduin hanalistan kahlaamaan läpi seisaaltani. Tämä oli oikeastaan hyvä asia koska sen ansiosta jouduin juttuun yhden paikallisen vanhan eläkeläisen kanssa. Loppuillasta kun selvisi että takseja ei ihan helposti ollut saatavilla oli hänestä suuri apu kun hän tarjoutui kyyditsemään minut itse hotellille jenkkityyliin hivenen hiprakassa. Valtava Fordin maasturi löytyikin hänen kämpiltään parin korttelin päästä ja pääsin turvallisesti hotellille parin kymmenen asteen pakkasesta huolimatta.
Maanantaiaamuna oli aika hakea vuokra-auto käyttöön Burlingtonin lentokentältä. Kuten pelkäsinkin täällä päin ei mitään talvirengas-käsitettä varsinaisesti ole ja vaara siitä että parissa tunnissa tulee lunta puoli metriä on todellinen. Valtatiet oli kuitenkin kuivat joten pääsin turvallisesti Waterburyn pikkukaupungin hotellille. Kirjautumisen jälkeen ennen huoneeseen menoa tarkistin heti mikä on aulabaarin taso. Se oli hyvä. Menussa oli heti ensimmäisenä mainittuna erikseen että Heady Topperia ja Focal Bangeria on saatavilla tiskiltä. Sijaitsihan The Alchemist noin 100 metrin päässä hotellista joten vaara siitä että humala-aromit olisivat pilaantuneet kuljetuksen aikana oli hyvin minimaalinen. Iltapäivästä vääntäydyin vielä "keskustaan" syömään. Arvadsista löytyi ruokaa ja hyviä oluita ja viimeistely tapahtui vielä The Reservoirissa lärvilautasten parissa. Hill Farmstead Susan oli huikeassa kunnossa. The Reservoirissa oli muuten tarjolla myös Bud Lightiä hanassa. Asiasta ei ollut mitään mainintaa hanalistassa mutta se selvisi minulle kun joku tilasi jotain ja myyjä edessäni alkoi kaatamaan hitusen oluelta näyttävää nestettä hanasta jossa luki isolla H2O.
Tiistaiaamuna kelit päätti kunnolla vaihtaa suuntaa eli yön aikana oli lunta satanut 20 senttiä mutta lämpötila oli noussut 30 astetta plussan puolelle mikä oli hyvä. Otin päivän todella hitaalla rytmillä ja aamu alkoi leppoisalla ovenkahvassa roikkumisella Blackback pubin edessä. Täällä kun sai pahimmat himot tyydytettyä niin siiryin tien toiselle puolelle Prohibition Pigin kaksiosaiseen ravintolaan. Kaksiosaiseen siinä mielessä että toisessa rakennuksessa oli olutravintola ja toisessa varsinainen panimo jonka tiloissa oli myös toinen olutravintola. Prohibition Pig tarjoili myös esimerkillisesti lärvilautasia joten listan läpikäyminen oli kohtu vaivatonta. Tien toisella puolella vierailukohteena oli pullokauppa Craft Beer Cellar ja ei näille hinnoille voi muuta kuin päätä pyöritellä. Stonen Arrogant Bastard Ale Bourbon Barrel esimerkiksi 3 dollaria...
Keskiviikkona tulikin sitten vuokra-autolle varsinaista käyttöä. Hill Farmstead nimittäin tosiaan sijaitsee jopa pohjanmaalaisittain katsottuna hitusen "möngössä" joten toivo päästä sinne julkisilla oli olematon. Taksitkin olisivat reissusta velottaneet ties mitä joten vuokra-auto oli ainoa mahdollisuus. Lämmennyt keli oli onneksi sulattanut jo lumet tieltä. Varasin menomatkaan silti 2 tuntia vaikka matka ei ollut pitkä. Tiet nimittäin oli sen verran mutkaisen näköisiä ja etukäteistiedustelujen perusteella talvisaikaan varsinkin loppumatkasta arvaamattomassa kunnossa. Kaikki meni hyvin ja saavuin panimolle noin 50 minuuttia ennen sen aukeamista enkä ollut edes lähellekkään ensimmäinen. Pullokaupan jonossa oli jo ~30 tyyppiä jonossa. Oli nimittäin Flora Plum tuotteen julkaisupäivä ja se oli ehkä houkutellut väkeä paikalle jopa vähän normaalia enemmän.
Hill Farmsteadillahan oli vasta valmistunut laajennusosa ja uusi puoli sisälsi nyt myös tasting roomin. Entinen "tasting room" oli pyhitetty nyt vain pullojen myyntiä varten ja siihen se soveltuikin hyvin. Olin jo varautunut pitkään odotteluun mutta sitten itse Shaun Hill ilmestyi jostain ja päätti avata pullokaupan puolisen tuntia etuajassa. Jonossa aika sujui rattoisasti koska jonoon tarjoiltiin ilmaisia näytteitä panimon oluista. Ostin parit putelit, vein ne autoon ja siirryin uuteen tasting roomiin joka olikin erittäin hieno tila. Ikkunan läpi oli hienot näkymät panimon uusiin tiloihin. Growler-myyntiä varten oli jopa omat jonotusnumeroautomaatit. Myös täällä oli hieman törmätty alkoholilainsäädäntöön eli mitään tuoppeja ei käsittääkseni saanut tilata joten vaihtoehtona oli ilmainen "sample" tai growler. 2 tuotteesta oli joku pieni 25cl annos myytävänä mutta näitäkin oli vain 2per/customer jos oikein tajusin. En silti valita. Hieno paikka.
Paluumatka meni myös OK ja piipahdin vielä iltapäivästä Blackbackissa tyhjentelemässä hanalistaa. Hotellille palattuani kävi myös hauska tapaus kun aulabaarin pitäjä rasautti Heady Topperin heti auki minut nähtyään. Huomasin vasta siinä vaiheessa että täällähän tosiaan tulee jo istuttua kolmatta iltaa peräkkäin saman juoman ääressä. En valittanut tästä ennakoivasta palvelutyylistä.
Torstaipäivä oli reissun ensimmäinen varsinainen "lepopäivä". Käväisin autolla mutkan viereisessä Montpelierissä missä sijaitsi tunnettu Three Penny Taproom. Ei ehkä ihan maineensa veroinen mutta käymisen arvoinen paikka kuitenkin. Loppupäivä menikin jäähdytellessä aulabaarin tarjonnan parissa ja valmistautuessa seuraavan päivän hivenen vaativampaa autosiirtymistä varten.
Hotellista heti 100 metriä pohjoiseen oli vasta avattu Growler Garage niminen pullokauppa johon kuitenkin tarkenin vielä vaivautua illan päätteeksi. Paikka oli varsinaisesti growler-piste 20 hanalla ja pullo-osasto oli kohtuu suppea. Täällä tuli törmättyä myös Vermontin osavaltion alkoholilakeihin eli jos oikein tajusin niin pullokaupassa ei saanut täysiä tuoppeja myydä ellei myös ollut ruokatarjontaa joten tässä paikassa tarjolla olikin vain pieniä maisteluannoksia hanoista. Samoin pullo-osastolle ei ollut asiaa avattujen juomien tai lasien kanssa mutta jos joku kuvittelee että tämä asia olisi ratkaistu suomityyliin karsinoilla tai väliseinillä niin käytännössä asiasta oli vain pieni maininta yhdessä nurkkauksessa A4:seen tulostettuna.
 | |
| Farmhouse Tap & Grillin liitutaulua |
 | |
| Reissun eka Heady Topper |
Sunnuntaiaamu oli edelleen erittäin kylmä. Vahingosta viisastuneena otin taksin hyvissä ajoin ennen keskustaa jotta saan varmasti hyvät istumapaikat tiskin päästä siitä Burlingtonin suosituimmasta alan paikasta eli The Farmhouse Tap & Grill:stä. Olin paikalla noin 20 minuuttia ennen paikan aukeamista ja todellakin jonooni oli jo yksi porukka ehtinyt ennen minua. Noin 10 minuuttia paikan aukeamisen jälkeen se oli täynnä joten taktiikkani oli oikea. Täällä tuli sitten päästyä kunnolla asiaan eli kun hanalistasta oli juotu jonkun Hill Farmsteadin tuotteet läpi niin oli aika tarttua härkää sarvista ja tilata tiskin nurkalle The Alchemistin Heady Topper. Tiedustelin baarimikolta tuotteen tuoreutta ja hän informoi että heille tulee toimituksen panimolta aina keskiviikkoisin ja tölkitys on samalla viikolla joten hän arvioi Heady Topperin tuoreudeksi maksimissaan 6 päivää ja minimissään 5 päivää. En malttanut jättää väliin vaan tyydyin asemaani enkä jäänyt odottelemaan jos jossain olisi tullut vastaan vieläkin tuoreempaa nektaria ensipuraisua varten. Olut oli huikea ja sai toki peräänsä heti "pikkuveljensä" Focal Bangerin.
 | |
| Zero Gravity Brewery |
 | |
| Queen City Brewery ja paikallinen brewbus |
 | |
| Queen Cityn tarjontaa |
 | |
| Zero Gravityn tarjontaa |
Burlingtonin keskustan eteläpuolella oli mielenkiintoinen kolmen pienpanimon rypäs jota kohti siirryin seuraavaksi. Queen City Brewery oli ensimmäinen kohde ja hieman jo ehdin säikähtää että mahtuuko sinnekään sisälle kun paikallinen brewbus ehti juuri ajaa oven eteen ennenkuin saavuin paikalle. Paikka oli kuitenkin tilava ja tiskille pääsi istumaan helposti. Queen City Brewery tarjosi lärvilautasia ja sampleja kaikista tuotteistaan ja vedinkin hanalistan lähes läpi. Tämän panimon periaatteisiin ei humalien liikakäyttö kuulunut joten kaikki oluet olivatkin hyvin saksalaistyylisiä. Ei sinänsä mitään huonoja mutta ei jenkit mitään saksalaistatyylistä minusta osaa edes parhaimmillaankaan tehdä.
Heti tien toisella puolella oli Zero Gravityn varsinainen panimo tasting roomeineen. Täällä oli 8 olutta tarjolla flighteissa ja vielä jokin epämääräinen "experimental hops cask" tynnyri jonka uskalsin maistaa myös. Vähän jäi silti keskinkertaiset fiilikset näistäkin oluista.
 | |
| Switchback Brewing Company |
Switchback Brewing Companyyn joutui jo vähän kävelemään. Harmikseni paikalle saavuttuani jouduin heti toteamaan että sunnuntaipäivän olutjooga oli ehtinyt juuri loppua. Tämä paikka oli sen verran täynnä että jouduin hanalistan kahlaamaan läpi seisaaltani. Tämä oli oikeastaan hyvä asia koska sen ansiosta jouduin juttuun yhden paikallisen vanhan eläkeläisen kanssa. Loppuillasta kun selvisi että takseja ei ihan helposti ollut saatavilla oli hänestä suuri apu kun hän tarjoutui kyyditsemään minut itse hotellille jenkkityyliin hivenen hiprakassa. Valtava Fordin maasturi löytyikin hänen kämpiltään parin korttelin päästä ja pääsin turvallisesti hotellille parin kymmenen asteen pakkasesta huolimatta.
 | |||
| Näkymä hotellin pihalta, etualalla menopelinä toiminut valkoinen paholainen |
Maanantaiaamuna oli aika hakea vuokra-auto käyttöön Burlingtonin lentokentältä. Kuten pelkäsinkin täällä päin ei mitään talvirengas-käsitettä varsinaisesti ole ja vaara siitä että parissa tunnissa tulee lunta puoli metriä on todellinen. Valtatiet oli kuitenkin kuivat joten pääsin turvallisesti Waterburyn pikkukaupungin hotellille. Kirjautumisen jälkeen ennen huoneeseen menoa tarkistin heti mikä on aulabaarin taso. Se oli hyvä. Menussa oli heti ensimmäisenä mainittuna erikseen että Heady Topperia ja Focal Bangeria on saatavilla tiskiltä. Sijaitsihan The Alchemist noin 100 metrin päässä hotellista joten vaara siitä että humala-aromit olisivat pilaantuneet kuljetuksen aikana oli hyvin minimaalinen. Iltapäivästä vääntäydyin vielä "keskustaan" syömään. Arvadsista löytyi ruokaa ja hyviä oluita ja viimeistely tapahtui vielä The Reservoirissa lärvilautasten parissa. Hill Farmstead Susan oli huikeassa kunnossa. The Reservoirissa oli muuten tarjolla myös Bud Lightiä hanassa. Asiasta ei ollut mitään mainintaa hanalistassa mutta se selvisi minulle kun joku tilasi jotain ja myyjä edessäni alkoi kaatamaan hitusen oluelta näyttävää nestettä hanasta jossa luki isolla H2O.
 | ||
| Paikallisen pienen hampurilaisbaarin mainos jalkakäytävällä |
 | |
| The Reservoirin sisäänkäynti |
Tiistaiaamuna kelit päätti kunnolla vaihtaa suuntaa eli yön aikana oli lunta satanut 20 senttiä mutta lämpötila oli noussut 30 astetta plussan puolelle mikä oli hyvä. Otin päivän todella hitaalla rytmillä ja aamu alkoi leppoisalla ovenkahvassa roikkumisella Blackback pubin edessä. Täällä kun sai pahimmat himot tyydytettyä niin siiryin tien toiselle puolelle Prohibition Pigin kaksiosaiseen ravintolaan. Kaksiosaiseen siinä mielessä että toisessa rakennuksessa oli olutravintola ja toisessa varsinainen panimo jonka tiloissa oli myös toinen olutravintola. Prohibition Pig tarjoili myös esimerkillisesti lärvilautasia joten listan läpikäyminen oli kohtu vaivatonta. Tien toisella puolella vierailukohteena oli pullokauppa Craft Beer Cellar ja ei näille hinnoille voi muuta kuin päätä pyöritellä. Stonen Arrogant Bastard Ale Bourbon Barrel esimerkiksi 3 dollaria...
 | |
| Craft Beer Cellarin hieno myyntipiste |
 | |
| Prohibition Pigin 2 ravintolaa |
Keskiviikkona tulikin sitten vuokra-autolle varsinaista käyttöä. Hill Farmstead nimittäin tosiaan sijaitsee jopa pohjanmaalaisittain katsottuna hitusen "möngössä" joten toivo päästä sinne julkisilla oli olematon. Taksitkin olisivat reissusta velottaneet ties mitä joten vuokra-auto oli ainoa mahdollisuus. Lämmennyt keli oli onneksi sulattanut jo lumet tieltä. Varasin menomatkaan silti 2 tuntia vaikka matka ei ollut pitkä. Tiet nimittäin oli sen verran mutkaisen näköisiä ja etukäteistiedustelujen perusteella talvisaikaan varsinkin loppumatkasta arvaamattomassa kunnossa. Kaikki meni hyvin ja saavuin panimolle noin 50 minuuttia ennen sen aukeamista enkä ollut edes lähellekkään ensimmäinen. Pullokaupan jonossa oli jo ~30 tyyppiä jonossa. Oli nimittäin Flora Plum tuotteen julkaisupäivä ja se oli ehkä houkutellut väkeä paikalle jopa vähän normaalia enemmän.
Hill Farmsteadillahan oli vasta valmistunut laajennusosa ja uusi puoli sisälsi nyt myös tasting roomin. Entinen "tasting room" oli pyhitetty nyt vain pullojen myyntiä varten ja siihen se soveltuikin hyvin. Olin jo varautunut pitkään odotteluun mutta sitten itse Shaun Hill ilmestyi jostain ja päätti avata pullokaupan puolisen tuntia etuajassa. Jonossa aika sujui rattoisasti koska jonoon tarjoiltiin ilmaisia näytteitä panimon oluista. Ostin parit putelit, vein ne autoon ja siirryin uuteen tasting roomiin joka olikin erittäin hieno tila. Ikkunan läpi oli hienot näkymät panimon uusiin tiloihin. Growler-myyntiä varten oli jopa omat jonotusnumeroautomaatit. Myös täällä oli hieman törmätty alkoholilainsäädäntöön eli mitään tuoppeja ei käsittääkseni saanut tilata joten vaihtoehtona oli ilmainen "sample" tai growler. 2 tuotteesta oli joku pieni 25cl annos myytävänä mutta näitäkin oli vain 2per/customer jos oikein tajusin. En silti valita. Hieno paikka.
 | |
| Bajamajojen takana Hill Farmsteadin pullokauppa |
 | |
| Oikealla Hill Farmsteadin uutta rakennuskantaa ja uusi tasting room |
Paluumatka meni myös OK ja piipahdin vielä iltapäivästä Blackbackissa tyhjentelemässä hanalistaa. Hotellille palattuani kävi myös hauska tapaus kun aulabaarin pitäjä rasautti Heady Topperin heti auki minut nähtyään. Huomasin vasta siinä vaiheessa että täällähän tosiaan tulee jo istuttua kolmatta iltaa peräkkäin saman juoman ääressä. En valittanut tästä ennakoivasta palvelutyylistä.
 | |
| Blackbackin liitutaulu |
Torstaipäivä oli reissun ensimmäinen varsinainen "lepopäivä". Käväisin autolla mutkan viereisessä Montpelierissä missä sijaitsi tunnettu Three Penny Taproom. Ei ehkä ihan maineensa veroinen mutta käymisen arvoinen paikka kuitenkin. Loppupäivä menikin jäähdytellessä aulabaarin tarjonnan parissa ja valmistautuessa seuraavan päivän hivenen vaativampaa autosiirtymistä varten.
 | |
| Waterburyn matkamuistomyymälän toinen näyteikkuna oli omistettu täysin oluttuotteille |
 | |
| Reservoirissa et päässyt edes vessassa eroon oluesta vaan hanalista oli tulostettu pisuaarin eteen jotta aika ei tulisi pitkäksi |
 | |
| The Alchemist joka on tällä hetkellä suljettuna |
Koillis-Amerikkaa osa 1: New York
En malttanut mitenkään olla taaskaan käyttämättä SAS:in halpoja jenkkilentotarjouksia jo heinäkuussa joten lentoliput helmikuulle 2016 New Yorkiin 15 päivän reissua varten tuli hommattu jo hyvissä ajoin elokuussa. Hotellitarjouksia ja muuta matkan sisältöä olikin aikaa suunnitella ruhtinaallisesti ja oikein hartaasti viimeistä yksityiskohtaa myöten. Lento tiistaina sujui jouhevasti ja tällä kertaa valikoin siirtymätaipaleelle Newark-Manhattanin hotelli kulkupeliksi 20 dollarin "supershuttle"-pikkubussin 100 dollarin kusettajataksin sijaan. Tunnin pitempäänhän siinä oikeastaan joutui odottamaan mutta pääsi ovelta ovelle ja hinta paljon halvempi. Kuskin rallitaidot olivat myös erinomaiset ja jossain vaiheessa vähän jo pelotti hänen tapansa tööttäillä jopa poliisiautoille ja ohitella niitä. Tässä vaiheessa on hyvä mainita että myös siirtyminen pois lähtiessä hotellilta JFK:lle onnistui erittäin kätevästi aulan kautta varaamalla supershuttle-kyyti joten jos joku miettii matkustamista New Yorkiin niin tämä on oiva tapa säästää aikaa, vaivaa ja rahaa.
Hotelliin kirjautuminen onnistui sen verran nopsaan että heti ensimmäisenä iltana jäi aikaa ja intoa lähteä baarikierrokselle kohteena vanhat tutut parin korttelin päässä sijainneet Ginger Man ja Rattle & Hum. Molemmat paikat olivat suht koht tyhjiä ja tiskille mahtui istumaan hyvin. Juomapuolta edusti mm. Goose Island Bourbon County Barley Wine hanasta ja sample pour Samuel Adamsin Utopiasta pullosta joka oli pakko ottaa kun sitä nyt kerrankin tuli vastaan vaikka hinta oli mitä oli (15$ 4cl jos oikein muistan).
Keskiviikko oli varattu Long Island Cityn oluttarjontaan tutustumiseen. Koska aikaerosta johtuen aamu käynnistyi hitaasti lähdin etenemään rauhallisesti kohti pohjoista. Ensimmäisenä reitille osui Draught 55, rauhallinen vanhanajan ravintola jossa kiskaisin yhden IPAn. Täältä eteenpäin kohti uudempaa modernimpaa olutravintolaa edustavaa Jeffreys'siä jossa taas ruokapuolta vähän naamaan ja pari IPAa kyytipojaksi odotellessa iltapäivää ja itse Long Island Cityn paikkojen aukeamista. Lähtiessä tarjoilija hihkaisi kovaan ääneen toiselle tiskille istuvalle "Foreigners!". Jäi vähän epäselväksi olinko tehnyt jotain tyhmää vai liekkö paikallinen tapa siellä päin.
Ihan Jeffreys'in vieressä oli pieni pullokauppa Miso Hoppy. Sielläkin pienien kommunikointivaikeuksien (myyjä ei puhunut kunnolla englantia enkä myöskään ilmeisesti minä) Founders Azacca IPA naaman eteen tuopissa ja tutkimaan pulloriviä. Sieltä löytyikin yksi niin mielenkiintoinen tapaus (North Coast Old Stock Cellar Reserve Bourbon Barrel) että päätin ostaa sen ja lompsia takaisin viemään se hotellille kun aikaa taas oli jäljellä.
Hotellilta sitten alkoikin varsinainen matka kohti LIC:tä ja ekana etappina Alewife Queens. Tämä paikka on ilmeisesti joskus aikoinaan ollut merkittäväkin olutmielessä mutta minusta nyt oli kyllä aika tehnyt tehtävänsä. Hanastossa oli toki tarjontaa mutta joka puolelle levitetyt jenkkifutis-screenit ja asiakaskunta kertoi siitä että iltaisin tänne on ainakin ihan turha tulla. Joku superbowl oli muuten ilmeisesti pelattu jo viikko sitten mutta joka urheilukanava raportoi siitä silti vieläkin vartin välein.
Alewife Queensista parisen korttelia pohjoiseen sijaitsi ensimmäinen varsinainen pienpanimo Rockaway Brewing. Paikallinen lähiöseutu alkoi myös vaikuttamaan hitusen alkeellisemmalta. Rockawayssä oli tarjolla vain heidän omia oluitaan ja flightit oli sen verran edullisia että maistoin toki lähes kaikkea. Mitään ihmeellistä niissä ei valitettavasti ollut. Täällä oli myös jostain syystä yksi cask-versio heidän oluestaan tarjolla mutta siihen en uskaltanut koskea. Paikka oli pienehkö, palvelu loistavaa ja hinnat halpoja. Cream Ale oli täällä tosiaan CREAM ale eikä mikään ihmeellinen vesiversio siitä mitä Suomessakin on tullut vastaan.
Big Alice Brewing sijaitsi taas parisen korttelia pohjoiseen. Paikalle saapuessa huvitti suuresti pienpanimon erittäin vähäeleinen ulkokuori. Sisältä onneksi paljastui siisti, valoisa ja miellyttävä pieni anniskelualue. Flightit naamariin ennen matkaa kohti hotellia. Näihin kahteen pienpanimoon käy ihan hyvin samat sanat eli halpaa oli, oluet ei mitään mielenjäävää, pienet tilat, jonkun verran muitakin liikkeellä ja jatkuva pieni growler-kauppa käy tiskillä.
Torstaina pääsuuntana oli Brooklyn mutta sitä ennen tuli käytyä tarkastamassa Rattle & Humin vasta avattu uusi toimipiste Hell's Kitchenissä. Paikka oli iso ja huomattavasti kliinisempi kuin originaaliversio. Täällä viimeistään tuli huomattua että jos oluen hinta ravintoloissa on noussut Suomessa niin kyllä se on tehnyt sitä täälläkin ja hintataso alkaa Manhattanin ravintoloissa olla jo aika posketon. Alpine Pure Hoppiness oli hyvää ja ruoka siedettävää mutta kun laskun aika tuli niin kaiken maailman verojen ja tippien lisäilyjen jälkeen oli helppo päättää että ei täällä ainakaan montaa kertaa saman reissun aikana voi istua. Brooklynin baarit olivat aukeamassa vasta iltapäivällä joten tässä oli aikaa piipahtaa myös Beer Authorityssä parilla lärvilautasella (Allagashin kahvi-tripel oli hirvitys) ennen metromatkaa.
Metron pysäkin päässä Brooklynissä oli ihan vieressä pullokauppa St Gambrinus Beer Shoppe joten sinne toki heti metromatkan pölyjä pyyhkimään pois kurkusta. Tarjolla oli 20 hanaa paikallisia tuotteita ja keskinkertainen pullovalikoima mikä ei tällä kertaa herättänyt intohimoja. Etelämpään päin siirtyessä ensimmäisenä suunniteltuna kohteena oli kehuttu pienpanimo Threes Brewing ja tällä kertaa etukäteistiedustelut pettivät eli se ei suostunutkaan olemaan vielä auki joten vaihtoehtona oli odottelu tai matkan jatkaminen. Jatkoin matkaa. Vanhan koulukunnan Mission Dolores ei ollut alunperin suunnitelmissa mutta nyt kun Threes Brewing petti ja kelikin oli kävelyä varten varsin kylmä niin poikkesin siellä parilla lämmittelyoluella. Owl Farm oli siitä parisen korttelia alaspäin ja sielläkin tuli piipahdettua lämmittelemässä ennen torstain pääkohdetta. Mainio tarjonta hanoissa ja pullosta otin samplena Baladinin Xuayuy Fumen. Brooklynin seudusta voi helposti sanoa että tarjontaa on ja paljon. 4th Avenueta kun lähdet talsimaan pohjoisesta etelään niin helposti kymmenisen vierailemisen arvoista paikkaa tule parin korttelin välein vastaan ja hinnat on halpoja. Samoilla mestoilla oli myös ihan uusi pienpanimo Strong Rope käynnistelemässä toimintaansa.
Torstai-ilta huipentui mainetta niittäneeseen Other Half Brewingiin. Pienpanimo löytyi vihdoin eksoottisesta ympäristöstä ja en pettynyt. Joskus aikoinaan Suomessa kun baareissa sai vielä polttaa tupakkaa tiesin heti astuessani baariin sisälle että seuraavana aamuna vaatteesi haisevat tupakalle ja sinulla on pää kipeä. Kun astuin sisälle Other Half Brewingiin tiesin heti että seuraavana aamuna hotellissa vaatteeni haisisivat humalalle. Alfa-happopitoisuus ilmassa oli käsittämätön ja silmiä kirveli. Paikka oli eksoottinen, pieni ja oluet käsittämättömän hyviä kaikki. Hopheadin paratiisihan tämä oli eli sait olla koko illan rauhassa ilman että kukaan tuli pelottelemaan sinua lasillisella saksalaistyylistä tylsää lageria. Nyt sisälle mahtui oikein hyvin mutta kuulemma viikonloppuisin ja tölkkijulkaisujen yhteydessä jonot ovat massiiviset. Kiskoin täällä kaiken mitä uskalsin kuitenkin varmistaakseni turvallisen kotimatkan hotellille ja olin erittäin tyytyväinen. Seuraavana aamuna hotellilla herätessäni perinteinen aamupieruni haisi humalalle.
Perjantaipäivä oli näitä perinteisiä "lepopäiviä" eli tarkoitus oli ottaa rauhallisemmin koska lauantaiaamuna olisi lennot eteenpäin. Ajatuksen torpedoi kuitenkin heti Ginger Man josta olin bongannut netin kautta edellisenä päivänä Bellsin 30-vuotis-juhlatapahtuman ja koska tarjonta oli hyvä niin aloittelin aamun sieltä. Barcade jäi ohikävelystä huolimatta viimeksi väliin joten päätin suunnata sinne. Tämäkin oli vähän turha mesta olutmielessä. En oikein ihan täysin ymmärrä kombinaatiota pienpanimo-oluet & 80-luvun retropelikoneet mutta kai se joihinkin iskee. Iltaisin varmasti hirveä paikka viettää laatuaikaa ainakaan kovin selvinpäin.
Barcadesta uskaltauduin vielä pitemmälle kävelymatkalle itäänpäin paikkaan nimeltä The Well. Baari oli kohtuu valtava mutta viihtyisä ja takapihalla olisi ilmeisesti ollut vielä suurehko tapahtuma-alue lähiön asukkaita varten. Hanalista oli täysin käsittämätön ja paras mitä New Yorkissa on tullut vastaan. Pullolistaa en edes paikalla ollessa katsonut mutta netin kautta jälkikäteen selattuna siinäkin olisi ollut mietittävää pariksi viikkoa. Vähäiselle huomiolle ehkä sijaintinsa takia The Well on joutunut jäämään mutta minulle oli erittäin positiivinen yllätys. Vetäisin hanalistasta 4 mielenkiintoista olutta naamaan ja jätin ~20 mielenkiintoista juomatta ennenkuin viimeistelin illan parilla tuopilla Other Halfin hekumallista Suparilloa.
The Wellin baarimikko paljastui jonkin sortin 80-luvun punk-bändien tuotannon keräilijäksi ja hitusen keskusteltuamme pyysikin hän minua tekemään hieman käännöstyötä aihealueeseen liittyen. Olinhan itsekin aikoinaan yläasteella lyhyen mutta liian pitkän ajan aikaa punk-musiikin ystävä joten tarjoukseen oli helppo tarttua. Suparillojen kanssa hekumoituani metromatka kohti hotellia olikin jo paikallaan.
Hotelliin kirjautuminen onnistui sen verran nopsaan että heti ensimmäisenä iltana jäi aikaa ja intoa lähteä baarikierrokselle kohteena vanhat tutut parin korttelin päässä sijainneet Ginger Man ja Rattle & Hum. Molemmat paikat olivat suht koht tyhjiä ja tiskille mahtui istumaan hyvin. Juomapuolta edusti mm. Goose Island Bourbon County Barley Wine hanasta ja sample pour Samuel Adamsin Utopiasta pullosta joka oli pakko ottaa kun sitä nyt kerrankin tuli vastaan vaikka hinta oli mitä oli (15$ 4cl jos oikein muistan).
 | |
| Ginger Manissa havaittavissa hienoista kuittailua Euroopan suuntaan |
Keskiviikko oli varattu Long Island Cityn oluttarjontaan tutustumiseen. Koska aikaerosta johtuen aamu käynnistyi hitaasti lähdin etenemään rauhallisesti kohti pohjoista. Ensimmäisenä reitille osui Draught 55, rauhallinen vanhanajan ravintola jossa kiskaisin yhden IPAn. Täältä eteenpäin kohti uudempaa modernimpaa olutravintolaa edustavaa Jeffreys'siä jossa taas ruokapuolta vähän naamaan ja pari IPAa kyytipojaksi odotellessa iltapäivää ja itse Long Island Cityn paikkojen aukeamista. Lähtiessä tarjoilija hihkaisi kovaan ääneen toiselle tiskille istuvalle "Foreigners!". Jäi vähän epäselväksi olinko tehnyt jotain tyhmää vai liekkö paikallinen tapa siellä päin.
Ihan Jeffreys'in vieressä oli pieni pullokauppa Miso Hoppy. Sielläkin pienien kommunikointivaikeuksien (myyjä ei puhunut kunnolla englantia enkä myöskään ilmeisesti minä) Founders Azacca IPA naaman eteen tuopissa ja tutkimaan pulloriviä. Sieltä löytyikin yksi niin mielenkiintoinen tapaus (North Coast Old Stock Cellar Reserve Bourbon Barrel) että päätin ostaa sen ja lompsia takaisin viemään se hotellille kun aikaa taas oli jäljellä.
 | |
| Alewife Queens |
Hotellilta sitten alkoikin varsinainen matka kohti LIC:tä ja ekana etappina Alewife Queens. Tämä paikka on ilmeisesti joskus aikoinaan ollut merkittäväkin olutmielessä mutta minusta nyt oli kyllä aika tehnyt tehtävänsä. Hanastossa oli toki tarjontaa mutta joka puolelle levitetyt jenkkifutis-screenit ja asiakaskunta kertoi siitä että iltaisin tänne on ainakin ihan turha tulla. Joku superbowl oli muuten ilmeisesti pelattu jo viikko sitten mutta joka urheilukanava raportoi siitä silti vieläkin vartin välein.
 | |
| Rockaway Brewing kulmauksessa |
Alewife Queensista parisen korttelia pohjoiseen sijaitsi ensimmäinen varsinainen pienpanimo Rockaway Brewing. Paikallinen lähiöseutu alkoi myös vaikuttamaan hitusen alkeellisemmalta. Rockawayssä oli tarjolla vain heidän omia oluitaan ja flightit oli sen verran edullisia että maistoin toki lähes kaikkea. Mitään ihmeellistä niissä ei valitettavasti ollut. Täällä oli myös jostain syystä yksi cask-versio heidän oluestaan tarjolla mutta siihen en uskaltanut koskea. Paikka oli pienehkö, palvelu loistavaa ja hinnat halpoja. Cream Ale oli täällä tosiaan CREAM ale eikä mikään ihmeellinen vesiversio siitä mitä Suomessakin on tullut vastaan.
 | |
| Big Alice Brewingin sisäänkäynti |
 | |
| Big Alice Brewing lärvilautanen |
Big Alice Brewing sijaitsi taas parisen korttelia pohjoiseen. Paikalle saapuessa huvitti suuresti pienpanimon erittäin vähäeleinen ulkokuori. Sisältä onneksi paljastui siisti, valoisa ja miellyttävä pieni anniskelualue. Flightit naamariin ennen matkaa kohti hotellia. Näihin kahteen pienpanimoon käy ihan hyvin samat sanat eli halpaa oli, oluet ei mitään mielenjäävää, pienet tilat, jonkun verran muitakin liikkeellä ja jatkuva pieni growler-kauppa käy tiskillä.
 | |
| Rattle & Hum West |
Torstaina pääsuuntana oli Brooklyn mutta sitä ennen tuli käytyä tarkastamassa Rattle & Humin vasta avattu uusi toimipiste Hell's Kitchenissä. Paikka oli iso ja huomattavasti kliinisempi kuin originaaliversio. Täällä viimeistään tuli huomattua että jos oluen hinta ravintoloissa on noussut Suomessa niin kyllä se on tehnyt sitä täälläkin ja hintataso alkaa Manhattanin ravintoloissa olla jo aika posketon. Alpine Pure Hoppiness oli hyvää ja ruoka siedettävää mutta kun laskun aika tuli niin kaiken maailman verojen ja tippien lisäilyjen jälkeen oli helppo päättää että ei täällä ainakaan montaa kertaa saman reissun aikana voi istua. Brooklynin baarit olivat aukeamassa vasta iltapäivällä joten tässä oli aikaa piipahtaa myös Beer Authorityssä parilla lärvilautasella (Allagashin kahvi-tripel oli hirvitys) ennen metromatkaa.
 | |
| Threes Brewing |
Metron pysäkin päässä Brooklynissä oli ihan vieressä pullokauppa St Gambrinus Beer Shoppe joten sinne toki heti metromatkan pölyjä pyyhkimään pois kurkusta. Tarjolla oli 20 hanaa paikallisia tuotteita ja keskinkertainen pullovalikoima mikä ei tällä kertaa herättänyt intohimoja. Etelämpään päin siirtyessä ensimmäisenä suunniteltuna kohteena oli kehuttu pienpanimo Threes Brewing ja tällä kertaa etukäteistiedustelut pettivät eli se ei suostunutkaan olemaan vielä auki joten vaihtoehtona oli odottelu tai matkan jatkaminen. Jatkoin matkaa. Vanhan koulukunnan Mission Dolores ei ollut alunperin suunnitelmissa mutta nyt kun Threes Brewing petti ja kelikin oli kävelyä varten varsin kylmä niin poikkesin siellä parilla lämmittelyoluella. Owl Farm oli siitä parisen korttelia alaspäin ja sielläkin tuli piipahdettua lämmittelemässä ennen torstain pääkohdetta. Mainio tarjonta hanoissa ja pullosta otin samplena Baladinin Xuayuy Fumen. Brooklynin seudusta voi helposti sanoa että tarjontaa on ja paljon. 4th Avenueta kun lähdet talsimaan pohjoisesta etelään niin helposti kymmenisen vierailemisen arvoista paikkaa tule parin korttelin välein vastaan ja hinnat on halpoja. Samoilla mestoilla oli myös ihan uusi pienpanimo Strong Rope käynnistelemässä toimintaansa.
 | |
| Mission Dolores |
Torstai-ilta huipentui mainetta niittäneeseen Other Half Brewingiin. Pienpanimo löytyi vihdoin eksoottisesta ympäristöstä ja en pettynyt. Joskus aikoinaan Suomessa kun baareissa sai vielä polttaa tupakkaa tiesin heti astuessani baariin sisälle että seuraavana aamuna vaatteesi haisevat tupakalle ja sinulla on pää kipeä. Kun astuin sisälle Other Half Brewingiin tiesin heti että seuraavana aamuna hotellissa vaatteeni haisisivat humalalle. Alfa-happopitoisuus ilmassa oli käsittämätön ja silmiä kirveli. Paikka oli eksoottinen, pieni ja oluet käsittämättömän hyviä kaikki. Hopheadin paratiisihan tämä oli eli sait olla koko illan rauhassa ilman että kukaan tuli pelottelemaan sinua lasillisella saksalaistyylistä tylsää lageria. Nyt sisälle mahtui oikein hyvin mutta kuulemma viikonloppuisin ja tölkkijulkaisujen yhteydessä jonot ovat massiiviset. Kiskoin täällä kaiken mitä uskalsin kuitenkin varmistaakseni turvallisen kotimatkan hotellille ja olin erittäin tyytyväinen. Seuraavana aamuna hotellilla herätessäni perinteinen aamupieruni haisi humalalle.
 | |
| Other Halfin persoonallinen edustusympäristö |
Perjantaipäivä oli näitä perinteisiä "lepopäiviä" eli tarkoitus oli ottaa rauhallisemmin koska lauantaiaamuna olisi lennot eteenpäin. Ajatuksen torpedoi kuitenkin heti Ginger Man josta olin bongannut netin kautta edellisenä päivänä Bellsin 30-vuotis-juhlatapahtuman ja koska tarjonta oli hyvä niin aloittelin aamun sieltä. Barcade jäi ohikävelystä huolimatta viimeksi väliin joten päätin suunnata sinne. Tämäkin oli vähän turha mesta olutmielessä. En oikein ihan täysin ymmärrä kombinaatiota pienpanimo-oluet & 80-luvun retropelikoneet mutta kai se joihinkin iskee. Iltaisin varmasti hirveä paikka viettää laatuaikaa ainakaan kovin selvinpäin.
 | |
| Barcade |
Barcadesta uskaltauduin vielä pitemmälle kävelymatkalle itäänpäin paikkaan nimeltä The Well. Baari oli kohtuu valtava mutta viihtyisä ja takapihalla olisi ilmeisesti ollut vielä suurehko tapahtuma-alue lähiön asukkaita varten. Hanalista oli täysin käsittämätön ja paras mitä New Yorkissa on tullut vastaan. Pullolistaa en edes paikalla ollessa katsonut mutta netin kautta jälkikäteen selattuna siinäkin olisi ollut mietittävää pariksi viikkoa. Vähäiselle huomiolle ehkä sijaintinsa takia The Well on joutunut jäämään mutta minulle oli erittäin positiivinen yllätys. Vetäisin hanalistasta 4 mielenkiintoista olutta naamaan ja jätin ~20 mielenkiintoista juomatta ennenkuin viimeistelin illan parilla tuopilla Other Halfin hekumallista Suparilloa.
The Wellin baarimikko paljastui jonkin sortin 80-luvun punk-bändien tuotannon keräilijäksi ja hitusen keskusteltuamme pyysikin hän minua tekemään hieman käännöstyötä aihealueeseen liittyen. Olinhan itsekin aikoinaan yläasteella lyhyen mutta liian pitkän ajan aikaa punk-musiikin ystävä joten tarjoukseen oli helppo tarttua. Suparillojen kanssa hekumoituani metromatka kohti hotellia olikin jo paikallaan.
 | |
| The Well sisäänkäynti |
 | |||
| The Wellin huikea hanalista |
 | ||
| Jätän selittämättä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)