Tämähän oli se reissu... mitä ei pitänyt tulla mutta sitten iski Black Friday ja halvat tarjoukset. Sain leivottua käsittämättömän halpaan hintaan ~800e 7 päivän reissun lentoineen ja hotelleineen New Yorkiin ja kun tiedossa oli että kaikkea uutta kivaa seudulta löytyisi niin ostopäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä.
Matkaan lähdin keskiviikkona 9.1.2019 ja reissu kulki Icelandairin lennoilla Keflavikin kautta. Icelandairin uusi "lentokalja" tuli toki testattua ja tällä kertaa kyseessä oli irlantilaisen Boyne Brewhousen pale ale Snaebjört. 7 päivän visiitti oli jaettu kahteen hotelliin ja ensimmäinen hotelli sijaitsi Brooklynissä ja oli ihan uusi Pod Brooklyn niminen paikka hyvällä sijainnilla. Saapuminen hotellille metromatkoineen meni sen verran myöhäiseksi että pienen lähiökävelyn jälkeen en jaksanut käydä kuin hotellin baarissa parilla ja ei sielläkään kauan jaksanut kauan istua. Tarjontaa oli kyllä hotellin baariksi (Clinton Hall) yllättävän paljon eli 20 hanaa mutta hinnat oli tapissa. Sen lisäksi olin jo aikaisemmin kuullut huomioita että nykyään New Yorkissa voi helposti törmätä "oudosti käyttäytyviin" tarjoilijoihin eli vähän jäi mielikuva että oli ennen pitkää työvuoroa vedetty jotain vähän kahvia vahvempaa piristystä tarjoamaan. Sekoilu oli jatkuvaa ja vieruskaverin tilatessa cocktailiin lipsahti drinksuun raakaa viinaa noin 90% ja 10% lantrinki minkä adhd-pössyissään tarjoilija kuittasi "laitoin nyt vähän ekstraa ei varmaan haittaa"...
 |
| Icelandairin lentokoneolutta Atlantin yllä |
Torstaiaamun ensimmäinen kohde oli Circa Brewing Brooklynissä koska se sattui aukeamaan sopivasti jo 11.00. Jostain syystä he mainostavat itseään New Yorkin "isoimmaksi panimoksi" mutta en ihan heti tajua mitä vertailukohtaa he sillä tarkoittavat. Joka tapauksessa pari lärvilautasta ja erittäin erinomainen uunipizza irtosi lounaaksi. Oluista ei mitään ihmeellistä jäänyt mieleen ja ajatukset olivatkin jo seuraavassa paikassa.
 |
| Circa Brewingin lärvilautanen ja kiviuunipizza |
Other Halffiin oli helppo siirtymä ja heti on sanottava kaikille että järkytys perillä oli suuri. Legendaarista Other Halfin ovea ei enää ole. Koko pulju on pistetty täysin uusiksi ja ulkoapäin ei juuri eroa normaalista hipsterimestasta ollenkaan. Samoin pidän erittäin outona että jo klo 12.00 alkaen pitää katon rajasta kaiuttimista huudattaa epämääräistä nykyajan turhanpäiväistä rap-musiikkia niin kovalla että joudut korottamaan ääntäsi tehtäessä oluttilauksia. En antanut uuden täysin epäonnistuneen ilmapiirin haitata tunnelmaa vaan kiskoin nopeasti ipa-tikit naamariin ja häivyin paikalta koska tiedossa oli myös toinen reissu. IPAt oli toki tikissä mutta heti tästä joutuu sanomaan että tiedän suomalaisia olutblogisteja joiden mielestä Madagascarin syöpäkin on miellyttävämpi kokemus kuin vierailu tässä uudistuneessa (=pilatussa) Other Halfin Brewpubissa.
 |
| Näkymää Other Halfin hoodeille metroasemalta |
 |
| Other Halfin pilattu ovi |
 |
| Tarjontaa panimolla |
 |
| Oikealla takana näkyy alkuperäinen baari |
 |
| Panimon kalustoa |
Other Halfista matka jatkui lompien kohti vanhaa tuttua Owl Farmia. Owl Farmin päätytiskillä verenpaine pikkuhiljaa laskeutui parin tuopin aikana ja hiljaisena taustalla soinut ranskalainen perinnemusiikki häivytti pahimmat Other Halfin räppiluolan aiheuttamat aggressiot. Owl Farm ei ollut muuttunut miksikään kuten ei myöskään seuraava kohteeni Mission Dolores. Erittäin miellyttäviä vanhan ajan olutbaareja kumpikin.
 |
| Owl Farmin edustaa |
 |
| Owl Farmin tiskin päässä |
 |
| Mission Doloresin sisäänkäynti |
 |
| Lasissa herkullinen Interboron IPA |
Strong Rope Breweryyn oli taas lyhyt kävelymatka. Tämä panimo tarjosi taas vähän perinteisempää settiä ja lärvilautaset oli jaoteltu kalliimpaan ja vähän halvempaan osastoon. Miellyttävä pieni paikka jälleen ja kyllä täällä kerran käy piipahtamassa. Nyt muisti pätkii jonkin verran mutta jostain nerokkaasta syystä jätin Threesin väliin vaikka se olisi ollut ihan vieressä ja otin uberin hotellille päin. Ehkä ideana oli käydä siellä vielä myöhemmin toisena päivänä mutta välistähän se nyt sitten taas jäi. Kehuttu paikka kuulemma. Uber-matkan aikana virisi vielä idea yhdestä baarireissusta ja päätin lompsia hotlalta viereiseen vanhaan tuttuun Mugs Alehouseen. Tämäkään vähän enemmän lähiöbaarin tyylinen paikka ei ollut muuttunut miksikään ja tarjosi kohtuu kattavan hanasetin siedettävällä hintatasolla. Yhdeltä lempipanimoltani Tired Handsilta irtosi isoon tuoppiin erittäin miellyttävä neipa Alien Church ja Three Floydsin oluisiin tuli tutustuttua myös.
 |
| Strong Ropen tarjontaa |
Perjantaina oli tarkoitus satsata ruokapuoleen. Legendaarinen liharavintola Fette Sau (ranskaa, suomeksi "lihava sika") sijaitsi heti hotlan vieressä toisella puolen tietä. Fette Saussahan ei varsinaisesti ole mitään menua vaan aina tarjolla on tiskillä valikoima erilaisia lihoja joita sitten lapataan uuninpellille kertomasi määrä ja ruoka myödään kilohinnalla. Kohtuullisen asiakasystävällinen ratkaisu mielestäni mutta ruuhka-aikana tuskin kovin toimiva. Nyt kuten tyypilliseen tapaani oli ovenkahvassa roikkumassa jo hyvissä ajoin niin ongelmaa ei ollut. Valikoin pellilliselleni mm kanadalaista pekonia, maustemakkaroita, jotain ribsiä ja erittäin herkullista edellisenä yön yli haudutettua pulled pork-papumössöä. Maustemakkarat oli sen verran tulisia että henkeä salpasi. Mikään kasvissyöjän paikkahan tämä ei sitten taaskaan ole.
 |
| Rentoutumista aamulla hotellilla |
 |
| Fette Saun sisäänkäynti on hyvin piilossa |
 |
| Lihatiskiltä pellillinen mukaan |
Seuraava siirtymä olikin vähän pitempi kohti koillista ja Citi Fieldin baseball-stadion. Baseball ei ollut kuitenkaan kiinnostuksen kohde vaan samaan rakennukseen lähiaikoina aukaistu Mikkeller Citi Field-panimobaari jossa myös tehdään käsitääkseni kaikki Mikkeller NYC-brändillä julkaistavat oluet. Citi Fieldin stadion on muuten helvetin komean näköinen ja varmaan yksi kauneimpia rakennuksia mitä olen koskaan nähnyt. Mikkellerin baari löytyi vihdoin takanurkasta kierrettyäani massiivista rakennusta kylmässä viimassa. Paikka oli erittäin positiivinen yllätys. Jos on käynyt hipstermäisissä epäkäytännöllisissä Mikkellerin paikoissa muualla euroopassa niin tämähän oli ihan eri linjaa. Mikkellerin oluita löytyi hanasta valtavasti, paikka oli avara, tilava ja viihtyisä. Hintataso oli myös miellyttävän alhainen ja kun pieniä poureja huhuista huolimatta oli tarjolla niin istuin täällä kiskomassa oluita yllättävän pitkään. Hanoista löytyi myös hypetetyn Suarez Familyn tuotteita joten nehän oli pakko käydä läpi myös.
 |
| Upea Stadion |
 |
| Mikkeller Citi Fieldin ovella |
 |
| Muutama Mikkeller tarjolla |
 |
| Panimokamppeet taka-alalla |
Paluu etelämmäs kesti metrolla jonkun verran ja päätin lähteä tässä vaiheessa The Welliin koska tiedossa oli että Perennialin oluita olisi hanassa. Abraxas, Sump, Sump Ba, Sump Ethiopian Roba ja Vanilla Abraxas on sen verran kiinnostava kokonaisuus että päätin käydä kaikki läpi vaikka tarjolla oli vain suositusannoksia. Poskia lämmitti jo tässä vaiheessa mutta koska hanastossa oli myös Tired Handsia ja Suarez Familya niin ilta vaan venyi ja venyi. Juomatahtia nopeutti kyllä huomattavasti se että jossain vaiheessa baarissa käynnistyi joku ihmeellinen transutapahtuma ja puolet asiakkaista muuttuikin yhtäkkiä erilaisiksi ihmisoletetuiksi. Screeneiltä alkoi pyörimään jotain käsittämätöntä LadyBunny-settiä mutta taistelin urheasti, tyydyin asemaani ja kiskoin rohkeasti tiskin päässä kaikki hanaston mielenkiintoiset oluet. Pienenä yksityiskohtana tarjoilijakseni muuten sattui tasan sama tyyppi joka parisen vuotta sitten oli myös The Wellissä ja tunnustautui tällöin suomalaisen punk-musiikin ystäväksi ja kasettien keräilijäksi.
Sanomattakin oli selvää että The Wellin istunto veti jo vähän kaminan mustaksi ja päätin turvautua siirtymiseen lähemmäs hotellia. Jälleen yksi vanha klassikko eli Spuyten Duyvil oli kuitenkin tarkistettava tässä vaiheessa. Ovi löytyi nyt kuitenkin helposti kun olin vahingosta viisastuneena jo aamulla valoisan aikana käynyt skouttaamassa sen. Mielenkiintoinen baari edelleen tämäkin.
Lauantaina jälleen kovan aamiaisen jälkeen hyvissä ajoin liikkeelle. Other Half aukeaa lauantaisin jostain syystä jopa 10.00 ja tarjolla oli nyt myös tölkkijulkistuksia joita oli tarkoitus ostaa mukaan. Jos edellinen reissu oli kohtuu järkytys niin tämä oli sitä vielä enemmän. Huono huono huono musiikki soi edelleen järjettömän lujalla ja nyt sitä kompensoi vielä se että paikka oli erittäin täynnä muitakin mölyäviä ihmisiä jo ennen 11.00. Mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi ja keskityin jälleen lapioimaan kurkkuun hanalistasta kaikki uudet oluet joita oli jostain syystä saatu vaihdettua taas yli kymmenisen kappaletta. Tölkkimyymälään ei jonoja ollut ja kopasin lähtiessä mukaan useammankin packsin tuliaisiksi Suomeen. Kuvaavaa tästä "uudesta" Other Halfista on myös se että paikalla oli ihan palkattu ulosheittäjä paikallisesta latinojen nyrkkeilykerhosta. Kuka on joskus nähnyt brewpubissa portsarin aamupäivällä kello 11.30 tai ylipäätään ikinä?
 |
| Other Halfilla täyttä hyvissä ajoin 11.15 |
 |
| Tölkkejäkin sai mukaan viereisestä varastosta |
Interboro ja Grimm sijaitsevat myös Brooklynissä ja molemmat oli skoutattu etukäteen ns. mielenkiintoisiksi paikoiksi. Nyt vaan tuli tehtyä paha virhe ja koska oli lauantai-iltapäivä niin molemmat paikat olivat erittäin täynnä enkä jaksanut kummassakaan seisoa kuin yhden tuopin ajan. Tämä jäi kyllä harmittamaan suuresti koska kumpikin paikka oli viihtyisä ja ipat olivat iskussa.
 |
| Keskellä Interboro |
 |
| Grimmin ovella |
 |
| Grimm todella tukossa... |
 |
| ...samoin kuin Interboro |
Interborosta ei hirveän pitkä kävelymatka ollut Braven Brewing Companyyn joten siirryin sinne. Paikkaan mahtui tiskille ja selityskin oli selvä koska mikään ipapanimohan tämä ei ollut eikä mikään hypetettykään. Tarjolla oli kuitenkin lärvilautaset joten pääsin hyvin käsiksi panimon tyyliin ja tasoon.
 |
| Kävelymatkalla bongattua |
 |
| Braven Brewing Companyn edustaa |
 |
| Braven lärvilautanen #1 |
 |
| Bravenin vessasta bongattua |
Jälleen paluu uberilla vähän lähemmäs hotlaa ja kohteena vähän etelämpää Randolph's Beer-ketjun Williamsburghin yksikkö. Randolph'silla on ainakin 3 baaria Brooklynin seudulla ja ihmettelinkin etukäteen miksi tämän baarin nettihanalistassa on hinnat oluille litrahintoina mutta selvisihän se perillä lopulta. Paikkaan on nimittäin kehitetty ihan oma systeeminsä joka oli ihan uusi minullekin. Yritän nyt tässä selittää sen yksinkertaisesti mutta se meni jotenkin näin: Otit tiskiltä mukaan sinulle henkilökohtaisen kortin johon jotenkin "naitettiin" sinun luottokorttisi. Sen jälkeen sait yhdeltä seinustalta olevasta hanarivistöstä kortilla aktivoitua yhden hanaan josta pystyit tiskiltä saatuun lasiin annostelemaan itse haluamasi määrän olutta. Näytöllä näkyi koko ajan miten paljon olit kaatanut olutta lasiin ja miten paljon se tulisi maksamaan. En ensin pitänyt koko hässäkästä ollenkaan mutta onhan tässä peritaatteessa omat nerokkaatkin puolensa. Ensinnäkin vältyt kanssakäymiseltä tarjoilijoiden kanssa kokonaan ja sen lisäksi tämähän on tikkerin unelma! Pystyt itse kaatelemaan niin pieniä tikkiannoksia kuin haluat! Vähän jäi niistä litrohinnoista mieleen että pikkaisen kovat varmaan ja samoin kun lähtiessäni sain päähän palauttaa "kaljakortin" tiskille niin tuli mieleen että nythän tarjoilijoitten on helppo sillä vetää kaleksia mun piikkiin loppuilta. Viihdyin kuitenkin paikassa yllättävän pitkään. Mitähän Suomen laki sanoisi tällaisesta järjestelystä?
 |
| Randolph'sin itsepalveluhanasto |
 |
| Randolph'sin persoonallista sisustusta |
Sunnuntai käynnistyi terveysaamiaisella ja pääsin vaihteeksi tutustumaan amerikkalaiseen kahvinläträys kulttuuriin. Sitä tosiaankin saa jos haluaa. Otin heti ison kupin mustaa ruokajuomaksi ja sen viimeisteltyä tarjoilija kyseli että otanko lisää ja kai se toinenkin menee mietin. Aamiaista viimeistellessä ja kännyä räplätessä tarjoilija onnistui tekemään salaa syöksyn takaa päin kerkesi kaatamaan kolmannenkin kupin kysymättä. Ja laskun maksun jälkeen kun mietin pöydästä nousemista tuli kysymättä toki neljäskin iso motti mustaa ja pakkohan sekin oli vetää naamariin. Siinä olikin sitten hyvä lähteä hotellin vaihtoon puolitoista litraa mustaa kiehuvaa kahvia mahalaukussa. Heti matka kohti Manhattania ja Pod51:stä takkuili kun en ollut ottanut etukäteen selvää että eihän ne metrot viikonloppuna pysähdy joka pysäkillä. Parin tunnin edes takaisin sompailun jälkeen pääsin vihdoin perille. Hotellilla totesinkin heti että tämä hotellinvaihto kesken reissua oli oikeastaan ihan turha. Ensinnäkin Pod51 oli paljon huonompi kuin Brooklynin vastaava, kaiken lisäksi kalliimpikin ja olutmielessä sijaintikin loppujen lopuksi paljon heikompi. Ratkaisuun oli kuitenkin tyydyttävä. Myöhäislounaalle lompsin pohjoisemmaksi tuttuun Jeffrey's olutravintolaan. Erikoisuutena hanastossa oli tällä kertaa jordanialaista gosea.
 |
| Jeffreys'sin tarjontaa |
Olin ennen reissua ollut yhteydessä paikallisiin olutharrastajiin ja varsinkin alunperin turkkilaista alkuperää olevaan vanhaan herrasmieheen josta käytän tästä eteenpäin nimitystä Tunga. Tungalta oli irronnut hyvin vinkkejä ja hän oli vihjannut että sunnuntaisin hänen asuntonsa vieressä on Malt & Mold-nimisessä juusto-olut-hybridikaupassa paikallisen mugilupin kokoontuminen ja Tungakin oli sinne tulossa koska kuului jäsenistöön. Googletettuani Tungaa selvisi että miekkonen on töissä YK:n päämajassa ja netistä löytyi kuvia 80-luvulta hänestä ja Valko-Venäjän pääministeristä kättelemästä. Ja kun tiedossa eli että tyyppi asui ihan Manhattanin ytimessä niin vähän oli ennakkoluuloja minkälaisesta tapauksesta on kyse. Tunga osoittautui kuitenkin herrasmieheksi ja tulimme hyvin juttuun. Paljastui myös että Tungalla oli vähän suomalaistaustaa eli hän oli 80-luvun alussa ollut opiskeluaikoinaan parisen kuukautta vaihdossa Kuopion lääketieteellisessä yliopistossa. Ajalta oli jäänyt Tungalle mieleen lähinnä se miten suomalaiset opiskelijat käyttivät yllättävän paljon aikaa excel-taulukoiden avulla laskemiseen miten pääsisi mahdollimman halvalla mahdollisimman humalaan.
Malt & Mold oli varsin pieni liike joka oli tungettu täyteen juustoja ja oluita. Growler-hanasto oli myös tarjolla. Tungan mukaan Manhattanille on tullut paljon viime aikoina tällaisia omituisia pieniä hybridikauppoja joissa tarjotaan premium-tuotteita sekaisin eri aihepiireistä. Paikan omistaja Kevin saapui myös isännöimään bottle share-eventtiä. Itsellä oli mukana tuntuva määrä tuliasia (Sahtia, Sonnisaarta, Beer Huntersia, Soria...) ja ne tekivät hyvin kauppaansa. Beer Huntersin Saison de Randenneuria moni kehui yllättäen samoin kuin toki Sorin tynnyröityjä oluita. Luulen että tämä johtuu lähinnä siitä että Hunun saison on oikeasta aika hyvä ja jenkkien vastaavat saisonit ovat joko humalapommeja tai outoja sekasotkuja. Paketin räjäytti kuitenkin lopussa tarjoiltu tuomani Westy 12 Vintage 2015 joka oli todella monella ainutlaatuinen kokemus ja sainkin usealta erityiskiitokset. Tapahtuma oli ikimuistettava ja Kevin oli selvästikin yllättynyt ja tyytyväinen vierailustani. Lopussa paljastuis myös että Keviniltäkin löytyi kytköksiä Suomeen. Hän oli joskus aikoinaan vuosia sitten ollut mukana jossain promotilaisuudessa kutsuttuna jossa (jos oikein tajusin) suomalainen sauna oli nostettu jonkun Manhattanin pilvenpiirtäjän katolle ja siellä saunottiin, juotiin lauteilla Finlandia Vodkaa ja laulettiin jotain outoja lauluja.
 |
| Suomioluita tarjolla Malt & Moldissa |
Joskus jotkut aina kyselee ennen reissuja mitä nähtävyyksiä aiot käydä katsomassa ja olen tähän mennessä vastannut aina totuudenmukaisesti että en mitään. Tietysti jos baarista toiseen kävellessä matkalle sattuu jotain niin voihan siihen pariksi minuutiksi pysähtyä pällistelemään ja ottaa ehkä kuvakin. Nyt oli kuitenkin luvassa suunniteltu poikkeus maanantain kunniaksi. Lähdin etsimään reittiä kohti vapauden patsasta. Heti metropysäkiltä maanpinnalle noustessa ja merelle tiiratessa hihaani tarttui epämääräinen tumma henkilö ja kyseli olenko menossa kohti Vapauden Patsasta. Siinä keskustellessamme ja vaihtoehtoja punnitessa hän sai minut ylipuhuttua jollekin tunnin pituiselle risteilylle. Kieltämättä ilma oli tuulinen ja kylmä ja olihan sen sepän puheissa se idea että ei kukaan jaksa tällä kelillä 4 tuntia seisoskella vapauden patsaan juurella. Tyyppi talutti minut vielä epämääräisemmän hefen luo kujan perälle ja olin jo siinä ajatuksessa että kohta lähtee rahat ja taju. Päätin että luottokortilla en ainakaan maksa ja 40 dolsaa kaivettuani taskusta jatkoin matkaa heidän viittilöimään suuntaan. Poistuessani ilmaantui vielä kolmas dude pusikoista huudellen "mr big guy... mir big guy!" ja talutteli minut vielä opastaen reittiä eteenpäin. Cruise-aluskin löytyi lopulta melko kaukaa ehdin paikalle sopivasti vartti ennen lähtöä. Itse risteily kestikin sitten 2 tuntia ja oli mielestäni varsin viihdyttävä. Kuuluttaja jakeli mukavaa knoppitietoa ympäristöstä jatkuvalla syötöllä ja seilasimme läpi Hudson Riveriä ja East Riveriä edes takaisin. Vapauden Patsaan vieressä toki käytiin pakollinen pällistely suorittamassa selfieitä varten. Tungan mukaanhan jos Vapauden Patsaan haluaa nähdä niin sinne saarelle ei kannata ainakaan mennä kun siellä ei ole mitään ja niskat tulee vaan kipeäksi. Järkevin ratkaisu hänen mielestään oli ilmainen Staten Ferryn lautta josta näkee kuulemma kaiken tarpeellisen.
 |
| Näin lähelle pääsin |
 | |
| Näkymää lautalta Manhattanille |
Risteilyn jälkeen jäin pällistelemään hetkeksi kokonaan uusitulle WTC:n alueella. Uusissa torneissa nyt ei mitään ihmeellistä ole ja se monttu nyt on vaan taas yksi monttu. WTC:n uudesta metroasemasta on puolestaan sanottava että on kyllä erittäin kaunis rakennus sekä ulkoa että sisältä.
Lounasaika läheni ja koska olin sopivasti hoodeilla niin totta kai piipahdettava oli yhdessä lempibaareistani eli Blind Tigerissä. Tämäkään klassikkopaikka ei onneksi ollut muuttunut yhtään miksikään. Todella hyvää ipaa tarjolla Threesiltä ja lounaslista oli kokeellinen ja maittavan oloinen.
Tungalta olin saanut baarivinkkinä uuden tuttavuuden eli Upright Brew Housen. Tarjontaa ei ollut valtavasti mutta se oli sitäkin tasokkaampaa ja sain lähes ainoana asiakkaana nauttia Hill Farmsteadini ja Equilibrimiuni.
 |
| Liekkö joku lentokone osunut toiselle puolen kun noin savuaa |
 |
| WTC:n metroasema ulkoa |
 |
| WTC:n metroasema sisältä |
 |
| Maailman paras baari |
 |
| Aahh.. tästä minä nautin |
 |
| Upright Brew House |
 |
| Hobokenin hyvin vanha juna-asema |
 |
| Näkymää Hobokenista Manhattanille |
 |
| Cork City Alehousen sisäänkäynti |
 |
| Cork City Alehousen tarjontaa |
Tiistaina oli jälleen aikaa nähtävyyksille. Empire State Buildingin näkötasanne oli lähistöllä varmaan yksi kuuluisimpia paikkoja mutta päädyin silti Top of The Rockiin eli Rockefeller Centerin vastaavaan. Ensinnäkin Empire State Buildingin katolta ei kuulemma näe juuri mitään sottaisten muovilasien takia, se on pienempi, kalliimpi ja sinne on kuulemma paljon kovemmat jonot. Näin itselleni Top of The Rock oli toki luonnollisempi valinta ja kyllähän siellä ylhäällä tilaa oli runsaasti ainakin heti aamusta viettää aikaa. Manhattanille on koillisosiin on valmistumassa Hudson Toweriin? pikapuoliin myös kolmas merkittävä näköalatasanne joka tulee pesemään korkeudella ja lasilattiallaan nämä kaksi tunnetumpaa 100-0 parin vuoden päästä. Huipulta palatessa alkoi sen verran heikottamaan ja tajusin että taitaa vihdoin nestehukka painaa päälle. Säntäsin lähimpään "juice bariin" hakemaan puristemehua ja vettä ja yli 30 dollarin kuittia ihmetellessä totesin että tosiaan kannattaa katsoa ottaako siitä hyllyltä sen 2 dollarin vesipullon vai 20 dollarin lähdevesipullon. Huvittavan Starbucks-reissun jälkeen totesin että pakko mennä lepäämään hotellille. Nestetankkaus oli 6 päivän oluttykityksen jälkeen sen verran vajavaista että päätin viimeisen päivän ottaa rauhallisesti ennen seuraavan aamun paluulentoa. Iltapuoliin voimat palautui vielä sen verran että hakeuduin Hell's Kitcheniin skouttaamani paikkakunnan tulisimpia sooseja myyvään kauppaan ja viereiseen kehuttuun As Is-olutravintolaan. As Is oli taas tupaten täynnä ja valitettavaan nykytyyliin musiikki soi erittäin lujalla joten siellä nautittu J. Wakefieldin Miami Madness jäikin sitten reissun viimeiseksi hanaolueksi.
 |
| Top of The Rockista etelään |
 |
| Top of The Rockista pohjoiseen, Avengers Toweria ei näy |
 |
| Fox Newsin päämaja |
Kyllä kai tänne on vielä tultava uudestaan. Hotellinvaihto oli periaatteessa täysin turha ja muutama paikka jäi kokonaan käymättä. Pod Brooklyn oli aivan loistava mutta ilmeisesti läheinen metrolinja menee remonttiin parin kuukauden päästä eli jos joku sitä harkitsee kannattaa ottaa tämä huomioon. Samoin muutamaan paikkaan eli lähinnä Grimmille ja Interborolle tulee kyllä tehtyä uusintakäynti paremmalla ajalla. Ennen reissua oli tiedossa Evil Twinin saapuminen kaupunkiin oman panimon ja taproomin voimin mutta taproom ei ehtinyt valmistua tammikuuhun mennessä eikä muuten ole näköjään ihan heti valmistumassakaan kun kuvien perusteella vasta edellisen rakennuksen perustuksia piikataan pois uuden rakennuksen tieltä. NYC on kylmä tammikuussa mutta oluet ovat hyviä.
PS: Ai niin joo muuten Rattle & Hum RIP
 |
| They Call Me... Yolandi |
 |
| Tuliaissaalista |
Reissulla nautitut uudet oluet:
3 Stars Trouble in Paradise
Avery Raspberry Sour
Barrier Shadows and Dust
Battery Steele Flume
Braven Las Tumbas
Braven Skyliner IPA
Brix City Get Pitted
Carakale / Arizona Wilderness Dead Sea-rious
Carton 070XX DDH Galaxy
Carton Stay Down
Carton Winking Back
Cascade Midnight Bramble
Circa Altbier
Circa American Pale Ale
Circa Rotator IPA
Circa West Coast Red
Czig Meister Huntsman Kölsch
Edmund's Oast Something Cold
Edmund's Oast Sour Bradford Watermelon
Equilibrium Fractal Motueka/Citra
Evil Twin Nasty Trunks (Batch #001)
Finback Grapefruit Crush
Five Boroughs IPA
Forest & Main The Other Bebe
Fox Farm Burst
Grimm Rhythm Force
Grimm Today's Special - New York
Gun Hill Barrel Aged Void of Light
Half Acre Sticky Fat
Hill Farmstead Difference & Repetition (Simcoe/Hallertau Blanc)
Hill Farmstead Double Nelson
Hill Farmstead Society & Solitude #9
Idletyme Helles Brook Lager
Interboro / Kane Phlavor Phluid
Interboro Intoxicated Demons
Interboro Loot Packs
J. Wakefield Miami Madness
Kane 10416
Kane Black Tie Required
Kane Evening Bell
Kane Head High
Magnify Maine Event
Maine Beer Woods & Waters
Mikkeller NYC Berry Maniflow
Mikkeller NYC Bumpin' This Thread
Mikkeller NYC Marietta Red
Mikkeller NYC Subway Mosaic
Mikkeller San Diego Red Room Ale
Montauk Double IPA
Neshaminy Creek Neshaminator
OEC Spontalis Classic
Other Half / Burial Velvet Magnum II
Other Half / Creature Comforts Everything is Everything
Other Half / Omnipollo Sicker Than Your Average
Other Half / WeldWerks Front Range Daydream
Other Half Bagel and Schmear
Other Half Double Enigma Daydream
Other Half Galaxy + Nelson
Other Half Mmm...Fruit Dream (Plums, Cherries and Vanilla)
Other Half Oh... Forever - Double Dry Hopped
Other Half Small Citra Everything - Double Dry Hopped
Other Half Smoke Screens and Oil Slicks w/ Coconut (2018)
Other Half Smoke Screens and Oil Slicks w/ Vanilla
Other Half Supermuscioni Extra Fancy
Other Half Tremendous Cream
Other Half Triple Citra Daydream
Other Half Triple Idaho 7 Daydream
Other Half Triple Mosaic Dream
Other Half Triple Nelson Daydream
Other Half We've Been Out There In Orbit - Coffee, Coconut & Macadamia Nuts
Perennial Sump
Perennial Sump - Ethiopia Roba
Platform Hole In My Soul
Platform Holiday Donut Cookie
Port City Optimal Wit
Saint James Blanche de Rachelle
Separatist Dreamspeak
Solemn Oath End All IPA
Strong Rope / Steuben Wolf Kingdom #1
Strong Rope Galactic Travel Constant
Strong Rope Lazy Daydreamer
Strong Rope Wolf Blossom
Strong Rope Woodland Scout
Suarez Family Bones Shirt
Suarez Family Crispy Little
Suarez Family Palatine Pils
Suarez Family Small Talk
The Alementary Sportsball
The Bruery Bakery - Coconut Macaroons
The Bruery White Chocolate - Cherries
Thiriez Sputyn Duyvil (Batch 15)
Three Floyds Gumballhead
Threes You People - Double Dry Hopped
Tired Hands Alien Church
Tired Hands Grassman
Tree House Bbbrighttt
Tree House Bright
Tree House Hurricane
Tree House Sssappp
Trillium Cutting Tiles - El Dorado
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti