Appalakit 2020: Suuri Koronanmetsästysreissu osa 2

   Tiistaina ajomatkalla Ashevilleen oli tarkoitus pysähtyä Sierra Nevada Mills Riverillä mutta kun se tuli jo hoideltua niin posotin suoraan keskustan hotellille katsomaan joko huone on valmis. Aulassa olikin sopivasti salaatti-aamiaistarjoilu nimittäin Ashevillessä oli alkamassa isompi junioreiden koripalloturnaus joten pitkää nuorisoa tuli vastaan sitten loppuviikon. Kolmas Ashevillen treidi-kontaktini Shane alkoi tässä vaiheessa pommittamaan viesteillä. Hotelli oli nyt keskustassa joten lompsin heti ytimeen kiertelemään kortteleita. Legendaarinen koko osavaltion ensimmäinen olutkauppa vuodesta 2006 eli Bruisin' Ales oli tässä vaiheessa ehtinyt lopettaa toimintansa pari päivää sitten mutta kävin hipsterikadulla fiilistelemässä paikkaa ja ihastelemassa closed-kylttejä. Pizzalounaalle säntäsin Asheville Brewing Companyyn ja siitä heti Thirsty Monkiin jatkamaan päivää. Thirsty Monk ainakin yrittää olla "belgi-henkinen"-panimo ja belgityylisiä oluita olikin tarjolla valtava määrä mutta taso oli valitettavan heikohko. Alakerrassa olisi ollut jopa oma belgibaari mutta koska isomman katutason tarjonta oli niin heikkoa tulin tulokseen että tuskimpa siellä kellarissa olisi sen parempaakaan tarjolla ja lompsin vieressä sijainneeseen hämyiseen One World Brewingiin. Täällä ehdin istua valitettavan vähän aikaa kun vauhdikas Shane alkoi pommittamaan viesteillä ja kyseli että lähdenkö hänen ja hänen vaimonsa kanssa Biltmoreen Hillman Beeriin trivia-iltaan. Ajatus Dive Barista ja triviasta kielellä jota en ihan täysin osaa ei kiinnostanut mutta kun käsittämättömästi yhtäkkiä selvisi että Shane odottaa jo minua viereisellä parkkipaikalla autossa niin en kehdannut enää kieltäytyä.

Thirsty Monkin tiskillä

   Hillman Beer oli kohtuu tukossa koska paikan trivia on kuulemma suosittu ja meteliä riitti. Suostuin liittymään Shanen ja hänen vaimonsa ryhmään tukijoukoiksi huumorimielellä ja olin käytännössä varma että jos kysymykset ei koske eurooppalaista sotahistoriaa niin taidetaan olla 20 ryhmän joukossa varmasti ihan viimeisten joukossa. Alku lähti kangerrellen liikkeelle kun Shane & Wife eivät suostuneet uskomaan minua siinä että "burgermeister" Saksassa ei ole hampurilaisentekijä vaan kaupunginjohtaja. Häkellyttävästi Shanen vaimo osoittautui tietävän rutosti viihdemusiikista viimeisen 30 vuoden ajalta ja Shane puolestaan oli ilmeisesti katsonut jokaisen amerikkalaisen elokuvan ja tv-sarjan joten kun osioina oli mm "one hit wonders 80-90" ja "female action movie stars" niin olimme kivunneet jo kolmanneksi puolessa välissä. Vetelin halpoja isoja tuoppeja minkä kerkesin ja kohtuu humalassa onnistuin puolestaan minä tietämään vastauksen kaikkiin seuraavan osion tiede- ja historiakysymyksiin mitkä selvästikään eivät olleet muun asiakaskunnan vahvaa osaamisaluetta joten ennen viimeistä osiota olimme johtoasemassa. Viimeisen osion hoitelin totuttuun tapaan ja voitto irtosi kohtuu selvästi umpihumalassa enkä edes muista enää aihealuetta ja kaiken huipuksi onnistuimme vielä tuplauskysymyksellä tuplaamaan voittopotin joten melkein 100 dollarin lahjakortti Hillman Beeriin irtosi palkinnoksi pitkän taistelun jälkeen. Sovittiin että palkaksi kyydistä takaisin hotellille Shane&Wife voi pitää kortin yksin koska ei sitä muutenkaan olisi voinut käyttää vasta kuin seuraavalla viikolla.
   Keskiviikkona lähdin ajoissa autolla liikkeelle kohti lähistön pientä ostoskeskusta. Ainakin täälläpäin Whole Foodseissakin alkaa growler-tiski olla jo vakio ja täällä se oli huvittavasti asemoitu salaattiosastolle. Oli myös ilo nähdä lattialla kaksi isoa olutpinoa, toinen oli Guinnessia ja toinen Goose Island Bourbon County Stoutia joka on muuten ilmeisesti maitokauppaolut nykyään. TJ MAXXista kävin ostamassa toisen matkalaukun tuliaisia varten. Autovuokran aikaa olisi ollut vielä 2 päivää jäljellä mutta päätin palauttaa auton jo nyt kun periaatteessa sille ei ollut enää tarvetta ja palauttamisen yhteydessä oli helppo siirtyä samalla West Ashevillen olutkohteisiin. Kuten jo sanoin lännessä olisi ollut Wicked Weedin kolmaskin lokaatio mutta en enää kokenut sitä niin mielenkiintoisena joten päätin skipata koko paikan kun sinne olisi tullut matkaakin jonkun verran.

Growler-tiski lähimarketissa

BCBS ja Guinnessit sovussa rinnakkain lattialla

   West Ashevilleä halkoo kilometrien pituinen Haywood Road ja koko alue osoittautui muutenkin melko sekavaksi hipsterimestaksi mutta koin tietä pitkin lompsimisen ja sekalaisen rakennuskannan ihastelun miellyttäväksi. One World Brewing ei suostunut aukeaamaan aikataulun osoittamassa ajassa joten hyppäsin tien toiselle puolelle The Whale Craft Beer Collectiven Ashevillen lokaation kimppuun. Greenvillen lokaatio oli aavistuksen modernimpi paikka tähän verrattuna ja Ashevillen The Whalen merihenkiseen sisustukseen oli panostettu todella paljon. Katossa roikkui komeat valaan luurangot ja baaritiskikin oli selvästi tilaustuote pintojen komeine valaskoristeineen. Euriskon Twin Peaks Day 2020 oli tässä vaiheessa saatu pidettyä ja tapahtuman virallinen olut oli täällä tarjolla. Hyvin omnipolio-henkisestä jäätelökaljasta oli valitettavasti kyse mutta irvistellen kiskoin tuopin alas. Miken suositteleman Charlottelaisen The Heist-panimon ipoja oli täällä myös tarjolla ja erittäin hyviähän ne kieltämättä oli.

The Whalen muraali

The Whalen sisustusta

   Archetypen läntinen lokaatio oli seuraava kohde. Täällä päin näyttää olevan vakio että vähänkään isommalla panimolla on useita baareja ripoteltuna ympäri kaupunkia. Ei mikään kummoinen paikka mutta panimon saison oli kyllä tämän reissun tyylinsä paras heittämällä ja sille pitää antaa tunnustusta. Jenkeissä harvoin törmää pienissä panimoissa hyviin saisoneihin.
   Ashevilleen on viime vuosina majoittunut useampikin valtakunnallinen jättipanimo. Sierra Nevada on lentokentän lähellä, Oskar Blues Brevardissa etelämpänä ja nyt myös New Belgiumin valtava panimo löytyy Ashevillestä. Deschutesilla on kuulemma myös neuvottelut menosta asiasta. Mikeltä koitin tiedustella asiasta ja ei hänkään oikein ymmärtänyt miksi mutta epäili syyksi veden hyvää laatua ja tasalaatuisuutta. Isoille panimoille tämä on jättieriä pannessa ilmeisesti kohtuu merkittävä asia ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Mike selitti myös jotain logistiikasta mutta ainakaan minulle alueella sompailleena ei oikein auennut miten Asheville olisi muka logistisesti hyvässä paikassa.
   Kohtuullisen uusi New Belgiumin Liquid Center oli tosiaan valtava paikka. Saavuttavuutteen pyöräilemällä oli panostettu ja perheet olivat selvästikin kohderyhmä. Pihakin oli valtava leikkipaikka ja koleasta säästä huolimatta siellä oli useitakin lapsiperheitä viettämässä aikaa. New Belgium on lähtenyt myös hazykaljatrendiin mukaan mutta tarjonta oli miellyttävän monipuolinen. New Belgiumin vakiotuotteet, uudet ipat, lokaation spesiaalireleaset ja myös kymmenisen tynnyröityä souria löytyi pullosampleina tai hanasta. Tilasin lärvilautaseeni sekalaisia vähän harvinaisempia tuotteita ja kun kuvittelin hyvin isojen samplejen olevan kalliita kuittasin itseni ulos. Pihalla food truckilla huomasin että eihän nämä olleet kuin jotain 2 dolsaa kipale joten vähän kävi jo mielessä palaanko takaisin tiskille vetämään koko hanaston läpi.

Haywood Road 420

Archetype Brewing

New Belgiumin lärvilautanen

   Rautatieteemainen Wedge Brewing Company oli heti sillan toisella puolella rähjäisellä teollisuusalueella. Porukkaa oli paljon liikkeellä ja ahtaista sisätiloista oli pakko siirtyä isolle terassialueelle. Ilman vaan kylmetessä päätin siirtyä keskustaan Green Manin toiseen täysin uuteen lokaatioon The Dwelleriin. Paikassa ei näyttänyt olevan ketään, ei siis myös edes baarimikkoa joten odottelun jälkeen janoon oli saatava jotain siirryin DSSOLVR:iin jatkamaan loppuiltaa. Tälla kertaa matkaväsymys ei enää vaivannut joten pystyin keskittymään uuden panimon tuotteisiin ja paremmin ja kyllähän se on myönnettävä että ipat oli oikein maistuvia. Iltamyssyksi tuli otettua vielä panimon tuore maistettu barley wine joka oli puolestaan täysin käsittämätön piparkakkutaikinasotku. Täältä ei valitettavasti saanut yksittäisi tölkkejä mukaan joten tuliaiset Suomeen ipoista tarkempaa tarkastelua varten jäi ottamatta mukaan.

Wedgen pihalta

Wedgen jykevää terassia

DSSOLVRin sisustusta

   Torstai oli varattu vähän rauhallisemmalle päivälle ja eteläiseen Ashevilleen tutustumiselle. Siellähän sijaitsee myös paikkakunnan tunneituin nähtävyys eli amerikan isoin asuinrakennus Biltmore Park. Jätin turistikohteen väliin tälläkin kertaa. Biltmore Village on vanha kaupunginosa joka on täynnä sekalaista toimintaa, ravintoloita ja käsityöläispajoja. Idyllisyyttä oli kyllä, mutta se oli pilattu aika pitkälle tekemällä kävely erittäin hankalaksi ja autojen läpimenoliikennettä oli valittettavan paljon. Aikaisin avautuneeseen Hillman Beeriin en viitsinyt enää mennä vaan pizzan syönnin jälkeen siirryin hyvin isoon pullokauppaan Appalachian Vintneriin. Nykyajan täältäkin löytyi baaritiski ja kun hintataso oli suhteellisen edukas ja Heistin ipoja oli hanassa niin vedin jälkiruoaksi useammankin oluen. Hi-Wiren toinen Ashevillen lokaatio ihan vieressä jäi väliin kun se nyt ei taas vaivautunut olemaan auki. Onnistuin siis missaamaan kaikki vastaan tulleet Hi-Wiren kolme baaria vaikka kävin käytännössä jokaisen pihalla asti. Catawban lokaation ohi kävelin myös koska suurempi mielenkiinto kohdistui vasta avattuun Forestry Campiin. Forestry Camp on Burial Beer Companyn ravintola mutta heillä on joku omituinen strategia häivyttää Burialin brändi kokonaan paikan imagosta. 20 hanan joukossa oli vain yksi Burialin olut ja muuten tarjonta koostui kaukaisemmista Pohjois-Carolinan ulkopuolisista panimoista eli esimerkiksi Weldwerks oli laajasti edustettuna. Forestry Camp oli entisöity nuhjuiseen vanhaan rakennukseen mutta sisältäpäin tulos oli häkellyttävän kaunis ja miellyttävän metsäisen raikas. Ymmärsin että jonkinlaista tisletuotantoa oli kehitteillä piharakennuksissa ja kellarissa mutta niitä ei vielä ollut tarjolla.

Oli täynnä! Skippasin.

Catawba Biltmoressa

Hi-Wire Biltmoressa

Appalachian Vintnerin baaritiskillä

Forestry Campin sisustusta

   Seuraavana oli vuorossa taas omituinen uber-reissu takaisin keskustaan. Pääsin käytännössä ovelta hyppäämään autoon kun kuski oli sopivasti jättämässä toista porukkaa pihalta sisälle. Uber-kuskit on aika sekalaista sakkia mutta tällä reissulla varsinkin tuntui että heidän keski-ikänsä alkaa lähenemään jo 70 vuotta ja tämänkertainen kuskikin oli varmasti lähempänä 80 vuotta. Epävarman tunnustelun jälkeen paljastui että mies oli suuri eurooppalaisen elokuvan ystävä ja omisti mm useita Aki Kaurismäen elokuvia dvd:llä. Kehui kylläkin enemmän vanhoja Belgialaisia elokuvia ja harmitteli kovasti että subtitlejen vuoksi näitä ei näytetä USA:n televisioissa isommille massoille.
   Arvoin pitkään mihin keskustan paikkaan vielä menisin illaksi ja kun Euriskosta oli hyvät muistot niin päätin että käyn siellä vetämässä hanarivistön läpi. Baarimikoksi sattui edelliseltä reissulta tuttu tapaus ja kun tiskille sattui muitakin oluiden ystäviä niin juttu luisti useammankin tunnin. Eräskin pariskunta oli Idahosta Boisesta asti tullut viikon ajaksi kiertelemään baareja alueelle. Euriskon oluissa oli vähän vaihtuvuutta ehtinyt jo tulla ja uudet tuotteet olivat erinomaisia ja viimeistään nyt tulin siihen tulokseen että Euriskosta saa Ashevillen parhaat oluet.
   Perjantain ohjelmaa emmin hyvin pitkään koska lauantaina olisi aikainen lento. Nyt oli hyvä hetki keskittyä laukkujen täyttämiseen tölkeillä joten säntäsin keskustan Tasty Beverage Asheville-nimiseen moderniin pullokauppaan. Oven kahvassa roikkuessa ihmeellisesti tuttu tyyppi eli Mike käveli paikalle avaamaan liikettä. Täältäkin löytyi hanasto joten imaisin ennen tölkkeihin tutustumista hanastosta mielenkiintoiset läpi ja sen jälkeen hyllyjen sekaan. Koska Mike selvästikin oli ipojen asiantuntija niin uutuushyllyä läpikäydessä tyydyin vain siihen että siirsin suoraan kassiini hänen osoittelemia ja hyviksi kokemia oluita sen kummempia miettimättä. New Anthemia en reissun aikana päässyt maistamaan mutta Miken mukaan kyseessä on paras ipapanimo Carolinan alueella joten mielenkiinnolla odotan miltä mukaan käärityt 6 New Anthemin Ipaa Suomessa lähiviikkojen aikana maistuu.
   Ennen reissua olin tehnyt hyvin paljon taustatyötä ja olin saanut käsityksen että pohjoisempana Weavervillessä sijaitseva hyvin pieni panimo Zebulon on pakko nähdä ja nythän siihen oli viimeinen tilaisuus. Zebulon on tosiaan auki vain 4 tuntia viikossa ja nyt se sattui olemaan sitä sopivasti perjantaina 1300-17.00. Zebulonin panija Mike Karnowski on erittäin arvostettu oluentekijä seudulla, joutunut aikoinaan pakenemaan hurrikaania Katrinaa New Orleansista, toiminut Green Manilla "Special Brewerinä" ja nyt pyörittää pientä historiallisiin oluisiin keskittyvää pienpanimoa Weavervillen keskustassa. Panimon baari ei varsinaisesti mikään baari vaan tiski sekalaisen panimon nurkassa. Tunnelma oli erittäin autenttinen ja viihtyisä, porukkaa mukavasti paikalla ja kun tasterit maksoi häkellyttävän vähän eli 1-2 dollaria per olut vedin toki koko listan läpi. Oluiden laatu oli huikea ja kirjo mukava, viimeisenä listalla oli tarjolla yleisön pyynnöstä nimen "Another Stupid Hazy IPA" perusteella Karnowskin inhokkityyli. Joka tapauksessa huikea paikka ja helposti voi sanoa että täältä löytyi lopulta koko reissun tasokkain tarjonta. Etenkin tripel ja keskivahvat milk stoutit oli huikeita. Jotain kokeellista real alea olisi myös jossain historiallisessa pumpussa ollut tarjolla mutta jätin sen väliin. Maksusysteemi oli myös poikkeuksellinen koska perustui pitkälle omaantuntoon ja se hoitui niin että itse kirjoitit lapulle muistiin mitä olit juonut ja lähtiessä kärräsit lapun tiskille ja maksoit sitten suunnilleen sen mukaan juomiset.

Zebulonin tarjontaa ja "muistilappu juoduista" oikealla

Huikea Zebulonin ilmapiiri

   Paluumatkalla Ashevilleen oli reitin varrella myös uusi panimo Riverside Rhapsody Beer Company. Sympaattinen pieni paikka ja ipojen piti olla ennakkotietojen perusteella hyviä mutta en vakuuttunut. Jotain ihmeellistä yrttisyyttä oli jokaiseen saatu mukaan ja pieni vihanneskeitto vivahteena ei piristänyt tunnelmaa. Zillicoah Beer Company oli myös monen etukäteen kehuma ja koska sinne oli vain kilometri päätin tehdä siirtymän kävelemällä. Kävelyreissusta tulikin todella haastava koska ruuhka oli käynnistymässä, tie oli todella kapea ja mutkainen ja ihmiset ajoivat siinä todella lujaa niin 50 metrin talsimisen jälkeen tulin tulokseen että en ala riskeeraamaan enää henkeäni. Mitään jalkakäytäviä ei täälläkään ollut mutta hätäratkaisuna kävelin Zillicoahiin junarataa pitkin jännittäen koko ajan milloin poliisit tulee kyselemään tekemisiä. Zillicoah oli varsin iso tehdasmainen oluthalli en täälläkään täysin vakuuttunut oluista. Isot tuopit oli toki halpoja joten vetäisin pari tuopillista naamaan. Tässä vaiheessa sattui myös reissun pahimpia virheitä kun food truckista onnistuin vahingossa tilaamaan kasvisruokaa. Annos oli kuitenkin sen verran iso ja hyvin maustettu että nälkä lähti mukavasti. Kännynetti toimi taas todella huonosti ja koska panimolla ei ollut wifiä jankkasin pihalla taksitilausta varmaan vartin ja aloin jo todella huolestua koska tunnin käveleminen teitä pitkin hotellille pimeässä ei jalkakäytävien puuttuessa ollut vaihtoehto. Toimintaa häiritsi se että minua luultiin myös taas vaihteeksi huumekauppiaaksi. Muistin syövereistä pärähti yhtäkkiä esiin että tässähän on vielä yksi panimo lähistöllä. Talsin liikennettä uhmaten Ginger's Revenge nimiseen paikkaan toiveena löytää wifi ja siellähän sellainen onneksi oli. Kun nyt paikalle tultiin niin samahan se oli oluitakin ottaa. Ginger's Revenge on inkiväärioluisiin keskittyvä panimo, paikka oli täynnä hienompaa ja vanhempaa porukkaa ja esiintymislavalla oli menossa paikallisten amatööriartistien hipsterishow haitareiden ja huilujen voimin. Vilasin nopeasti olutlistaa ja tilasin mielenkiintoisimman nimisen "Moscow Mulen" ja siirryin pöytään. Olutta maistelessa huomasin vasta että eihän tämä ole edes olut vaan joku inkivääriviinasotku. Baarin juomalistassa oli todella hämäävästi drinkit ja oluet täysin sekaisin mitä en ollut tajunnut ollenkaan. Siinä sitten viinaa lipitellessä, itkevää huilua kuunnellessa ja uberia tilaillessa tulin tulokseen että eiköhän tämä Asheville ala olemaan minun osaltani tällä kertaa ohi. Kuusi päivää tuli Ashevillessä heiluttua mutta silti jäi muutama olutkohde näkemättä vaikka isosta kaupungista ei ole kyse.

Riverside Rhapsody ikkunatiskillä

Ginger's Revengen inkiväärinomaista tunnelmaa

   Reissun piti alunperin loppua tähän mutta kun lomastakin tuli alkuperäistä pidempi ja paluulennolla vaihto oli Washington DC:ssä niin jatkoin matkasuunnitelmaa vielä neljän päivän pysähdyksellä D.C:ssä. Dullesin kentältä on parhaillaan valmistumassa metroyhteys D.C:hen mutta se oli aukeamassa vasta kesäkuussa joten 2 ison laukun kanssa matkatessa en jaksanut alkaa kikkailemaan bussien kanssa vaan otin suosiolla Washington Flyerin taksin matkalla hotelliin Dupont Circlelle. Näiden hinnoistahan on vähän kauhutarinoita liikkeellä mutta keskellä päivää selvisin mielestäni kohtuullisella 61 dollarin maksulla. Hotellin olin onnistunut varaamaan erittäin halvalla loistopaikalta ja miellyttävänä boonusyllätyksenä sain vielä ilmaisen upgraden paremman tason luksushuoneistoon niin olot oli tällä kertaa erinomaisen viihtyisät (mitä nyt palohälytyksien takia piti kolmisen kertaa sännätä portaisiin keskellä yötä...).
   Tässä vaiheessa olutväsymystä oli jo liikkeellä joten päätin ottaa rauhallisemmin ja keskittyä jopa vähän nähtävyyksiin koska niitähän D.C:ssä piisaa loputtomasti.  Aivan hotellin vieressä sijaitsi pizzaolutbaari Pizzeria Paradiso Dupont Circle jossa lounastelin pekoni-kananmuna-pizzan ja oluen seurassa. Täältä kävelin vanhaan Georgetown kaupunginosaan jossa sijaitsi ensimmäinen merkittävä olutkohde Sovereign. Kaksikerroksinen baari on hämyisen kujan päässä, ikkunaton ja hämärä tila jossa hädin tuskin näki lukea olutlistaa tiskillä. Parin pikaoluen jälkeen viereiseen Pizzeria Paradison Georgetownin lokaatioon. Pizzeria Paradiso on 30 vuotta vanha muutaman liikkeen arvostettu ketju josta yleensä myös löytyy laadukkaita oluita tarjolla. Georgetownin lokaatio oli kuitenkin puhdas pizzamättöpaikka joten en jaksanut siellä kauan viipyä. Lompsin sieltä siltojen yli viimassa kohti Arlingtonia ja Iwo Jiman taistelua ja USA:n merijalkaväkeä kunnioittavaa muistomerkkiä. Olihan se kyllä hämärtyvässä illassa komea ja sitä ihaillessa itse Arlingtonin hautausmaa oli päättänyt mennä kiinni joten se jäi nyt välistä. Täältä pääsi metrolla kätevästi takaisin Dupont Circlelle ja illan viimeistelin itseään alueen ainoaksi Dive Bariksi mainostavassa The Big Huntissa.

Hotlan ikkunasta näkymää

Paradison eka pizza

Sovereign kujan päässä

Sovereignin tarjontaa

   Sunnuntaina osin palohälytyksistä johtuen olin aikaisin liikkeellä. Yön aikana oli lähikatu päätetty sulkea ja jonkunlainen sekava maalaismarkkinahässäkkä oli ilmestynyt paikalle. Asiaan kuuluvasti markkinoilta löytyi myös toki olut- ja viskitiski. Eväät oli mielenkiintoisia mutta hinnat oli kyllä nyt vedetty niin tappiin että tyydyin pelkkään pieneen aamiassämpylään.
   Marylandin osavaltion läpi on tullut ajettua mutta en silloin pysähtynyt millekään panimolle joten nyt oli helppo korjata virhe koska Dupont Circleltä pääsi helposti metrolla ilman vaihtoja Silver Springsiin asemalle jossa sijaitsi lyhyillä kävelysiirtymillä kolme panimoa. Ensimmäisenä auennut Silver Branch oli taas sekava kokonaisuus ja kun oli sunnuntai menossa niin perheille suunnattua oheistapahtumaa oli tarjolla ja lapsia paikalla. Pink Boots Societyn teemaviikon oluet oli myös tällä viikolla tulleet tarjolla ja tämän panimon teemaan liittyvä pils olikin täysin tuoreena häkellyttävän maukas.
   Astro Lab Brewingissä sunnuntain perheteema partiolaisten kakkutiskeineen ja ulvovine koirineen jatkui eteenpäin ja sekalaisten ipojen jälkeen suuntasin kävellen lähistön Denizens Brewing Companyyn joka oli sitten taas suunnilleen vielä yhtä sekava kuin kaksi edellistä yhteensä isoine biergardeneineen (joissa ei myyty mitään) ja sisätilan 20 metriä pitkine jonoineen. Kaikin puolin omituisia paikkoja kaikki, yllättävän miehitettyjä jo heti aamusta mutta koska Silver Springsin lähiö oli kohtuu miellyttävää seutua niin en kokenut pitkää reissua tänne turhaksi.

Markkinoiden oluttiski

Silver Branch ulkoapäin

Silver Branchin tarjontaa

Astro Labin tarjontaa

Denizenzin lärvilautanen

   Paluumatkalla oli useampikin panimo matkan  varrella ja päätin jättää muutaman pois listalta keskittyen Red Bear Brewing Companyyn. Halvahko lärvilautanen irtosi tiskiltä ja kun takaa löytyi myös ruokaosasto mainioine eväineen niin molemmat olennaistarpeet tuli täytettyä.

Red Bearin lärvilautanen

   Maanantaina heti aamusta takaisin liikkeelle kohti Arlingtonia ja kuuluisaa hautausmaa. Tiedossa oli että paikka on iso mutta tuli sen laajuus silti yllätyksenä. Kyseessähän ei ole mikään avoin hautausmaa vaan alueelle pääsee sisään vain turvatarkastuksen jälkeen ja onneksi päivästä johtuen väkeä ei ollut kovinkaan paljon liikkeellä. Lauri Törni makasi Section 62:lla eteläreunassa joten se oli luonnollinen  valinta ensimmäiseksi kohteeksi. Sää suosi ja koska muut vierailijat olivat kiinnostuneempia enemmänkin patsaista ja bussikiertueesta sain suht koht rauhassa etsiä Törnin hautaa rivistöstä hartaassa tunnelmassa ilman häiriöitä. Paluukävely Visitor Centreen vei jo mehut niin pahasti että päätin jatkaa matkaa eteenpäin vaikka hautausmaasta oli nähtynä vasta ehkä noin 10%.

   Matka  kohti Alexandriaa ja Aslin Beer Companya jatkui samalla metrolinjalla. Aslinin tuotteita on jonkun verran tullut vastaan aikaisemmin ja ipojen laatu on havaittu hyväksi. Metrolinjat ulottuu pitkällä länteen keskustasta mutta tämän päivän aikana tuli todettua että siellä suunnalla asemien sijoittelu on vähän outoa. Ne sijaitsevat yleensä keskellä ei juuri mitään ja ympärillä on isoja parkkihalleja jotka torpedoivat järkevän liikkumisen jalkaisin oikein mihinkään suuntaan. Tämä tuli karvaasti koettua kun kartalta nopeasti katottuna Aslin on alle kilometrin päässä asemasta mutta kyllä sinne varmasti melkein tunti tuli harhailtua. Kävelyreissu sai myös lopussa koomisia piirteitä kun asemalta lähtiessä jo kerran puhuttamani naishenkilö tuli vielä kerran takaa nauraen kävellen ohi. Oli selvästikin onnistunut löytämään vielä pitemmän kävelyreitin toiselle puolelle jokea.
   Aslin Beer Companyn tilat oli isot, mukavan valoisan värikkäät ja maistetut ipat loistavia. Seuraava siirtyminen oli kohti pohjoista ja Falls Churchia ja kun kävely ei sattumalta kiinnostanut niin turvauduin uberiin. Jonkun verran olin taas ollut kontakteissa alueen olutharrastajiin ja monen mukaan alueen paras pullokauppa Dominion Wine and Beer sijaitsi siellä. Olutkaupan yläkerrasta löytyi myös pieni ravintola 20 laatuhanan valikoimalla joten paikan tilanne oli loogista tarkistaa. Oluet oli hyviä ja tämän paikan kinkkusandwich oli reissun valtavin ruoka-annos joten sitä sulatellessa useampikin olut valui kurkusta alas. Jälleen kerran etukäteen lyhyestä näyttävästä siirtymästä Falls Churchin metroasemalle kävellen meinasi tulla riipaiseva selviytymiskamppailu etsiessä turvallisia kävelyreittejä ja itse metroaseman sisäänkäyntiä parkkihallien seasta.

Aslinin tiskillä

   Tiistai oli viimeinen kokonainen päivä reissussa. Kaakkois-DC:ssä sijaitsi Bluejacket-panimo USA:n liikenneministeriön kupeessa. Koska kyseessä oli hallintoaluetta niin panimokin oli vähän paremman väen paikka. Useampikin olut piti kumota alas koska seuraavana oli vuorossa reissun kovin haaste eli olin päättänyt kävellä National Mall nähtyvyyskeskittymän läpi ihan ilman yhtään olutpysähdystä. Marathonin aloitin länsipäästä Capitol Hillin hallintorakennusten tuntumasta ja ainakin twitterin perusteella suuresti ihailemani vapaan maailman johtaja Donald Trump oli ollut paikalla Capitol Hillissä ojentamassa turhaan kapinoivia demokraatteja tunti sitten joten yllättävän lähellä kävi että Trump olisi päässyt tapaamaan minua!
   Kaikki museot sun muut olisivat olleet jo auki mutta koska matka oli sen verran pitkä keskityin saavuttamaan Washington Memorialin basecampin. White House vilahti kevyesti oikealla matkan jatkuessa kohti länttä ja päätepiste Vietnam War Memorial Wall saavutettiin vihdoin ilman miestappioita. Liekkö pitkä kävelymatka sekoittanut mielen mutta olin jo luovuttaa Lauri Törnin nimen etsimisessä kun se vihdoin löytyi alariveiltä aivan kulmauksesta.
   Voimaannuttuani oli aika vihdoin tarkistaa alueen kuuluisin olutkohde Logan Circlellä eli "maailman paras olutbaari" ChurchKey ja sen alakerrassa sijainnut Birch & Barley ruokaravintola. ChurchKeyllä on samaa omistajapohjaa kuin Sovereignillä ja se näkyi mm siinä että baaritiskin tuoleilla oli taas hyvin hankala istua ja koko paikka oli niin pimeä että kännykänvaloa tarvittiin erottamaan paperista oluitten nimet. ChurchKeyn tiskin takana oli säilössä omituiset palotikkaat joiden merkitys selvisi myöhemmin kun joku tilasi pullon pöytään ja ainakin osa pulloista sijaitsi omituisella parvella tiskin yläpuolella. Työturvallisuus ja asiakasturvallisuus ei ollut aivan huipussaan kun tarjoilija asetteli 4 metriä korkeita palotikkaita tiskin takana ja päälle ja horjui niillä lopulta katon rajaan kurotellen pulloja. Seattlessa 2015 olin katkerasti Fremontilla käydessä jättänyt B-Bomb Coffee&Cinnamonin väliin jostain typerästä syystä (eli en pitänyt kanelista oluessa tuolloin yhtään) ja tämä katkera muisto oli kalvannut mieltäni 5 vuotta mutta häkellyttävästi ChurchKeyn hanastosta kyseinen tuote löytyi! Tähän olikin sopiva päättää baarivierailut ja hyvästellä D.C:n olutskene ainakin tilapäisesti. Kaupungista jäi huomattavan paljon parempi käsitys kuin olin odottanut siisteine ympärtistöineen ja tännehän lukuisten näkemättä jääneiden paikkojen takia tulee ehkä sopivalla hinnalla sopivassa hetkessä palattua uudestaan.

Bluejacketin tiskiä

Siellä se Trump olisi!

ChurchKey ja Birch&Barley ulkoapäin

   Tiistaina oli paluulento vasta 18.30 joten tiedustelin toki mahdollisuutta late check outiin ja sehän irtosi jopa 14.00 asti koska olin kuulemma "special customer". Loistavassa Pizzeria Paradisossa ehdin siis hyvin lounastaa ja tavaroiden pakkailla tavarat ilman mitään kiireitä. Käsipuntari näytti lievää ylipainoa joten vedin turvaratkaisuna yhden hotellioluen keventääkseni lastia. Lopulta lähtiessä vielä ystävällisesti muistutettiin että minulla olisi vielä käyttämättä ruoka-vouchereita 25 dollarin edestä asemastani johtuen. Tuli toki mieleen että olishan sen voinut sanoa jo tullessakin. Paluulennolla jututin lähtiessä viereisen rivin nuorta herrasmiestä ja ilmeisesti jenkkiaksentti ehti tarttua minuun aika hyvin koska 2 tunnin päästä lähdöstä tyyppi tuli pikaisesti ilmoittamaan minulle läppäriään ja NBC:n etusivua esitelleen että sinun ei sitten kotiinpaluuta USA:han tartte hirveän heti odottaa. Trump oli nimittäin juuri laittanut lentokiellon Eurooppaan. Oikaisin erehdyksen ja siinä maailman tilannetta ihmetellessä kävi mielessä että aika lähellä oltiin kuitenkin ettei USA:han tullut jämähdettyä pitemmäksikin aikaa.

Vielä riitti voimaa Mikkeller CPH:iin!