perjantai 20. joulukuuta 2013

Amerikassa osa 3 : Takaisin San Franciscon seudulle ja jälkilämmittelyt

Hey,

   Eli tosiaan lauantaina 14.12. oli varattuna lennot välille Portland-San Francisco. Portlandhan on siinä mielessä erittäin hieno olutkaupunki että siellähän et pääse eroon kunnon olutravintoloista edes lentokentälläkään vaan suht koht pieneltä lentokentältä löytyy jopa kahdenkin eri panimon baarit. Lennon odottelu menikin sitten istuksiessa Rogue Alesin Airport Barin pöydässä imperial ipojen kanssa. Parit viimeiset päivät oli tarkoitus ottaa vähän rennommin ja majoitus tapahtuikin kaverini luona Sunnyvalessa piilaaksossa. Paikallisesta BevMo:sta tuli toki heti haettua täydennystä kaappiin tarjonnan ollessa häkellyttävä. Toisessa lähikaupassa törmäsin ainakin minulle täysin uuteen ilmiöön eli juutalaisoluisiin. Kyseinen sattumalta kassiin eksynyt jutskuolut oli HeBrew Origin Pomegranate Ale ja muutenkin koko Hebrew panimon tuotenimistö oli hyvin uskonnollishenkinen. Pullosta löytyi toki leima "Kosher beer, rabbi approved" joten ilmeisen aidosta tuotteesta oli kyse. Selvittämättä jäi mikä tästä oluesta teki sitten sellaisen että sitä juutalaisetkin pystyivät juomaan.

Laatikollinen Natural Lightia työn alla

   Jossain vaiheessa tuli pyörähdettyä myös Mountain Viewissä Steins Beer Gardenissa ja sympaattisessa Jane's Beer Storessa josta tarttui muutama tuliaispullo mukaan.

Jane's Beer Storen toivepullolista ja jossa myös oma kontribuutioni

 Tiistaina oli vuorossa pelolla odoteltu paluulento Suomeen ja tässä vaiheessa voimat alkoivat ollakin melko vähissä. Tähän väliin voikin jokainen sitten mielessään kuvittella valokuvat minusta poseeramassa Golden Gatella ja Alcatrazin saarella. Ne kuvat nimittäin jäivät ottamatta kun oli muuta tekemistä. Reissu otti voimille mutta ainakaan tässä vaiheessa ei kaduta yhtään. Seuraavaksi vielä jotain yleistä kun uskon näiden asioiden kiinnostavan muita matkoja suunnittelevia olutharrastajia:

San Francisco: Kaupunki oli likainen ja täynnä pummeja ja kodittomia. Voi vaan kuvitella sitä löyhkää kesähelteellä kun nyt kylmään aikaankin tuntui että missään ei pysty hengittämään. Rottia juoksi jalkojen yli ja välillä piti vähän katsoa uskaltaako tuon kadun kautta vaihtaa paikkaa vai ottaako seuraavan. Oli loppujen lopuksi viisas ratkaisu ottaa hotelli Oaklandin puolelta Downtownista. Hintataso oli paljon halvempi ja BART-metrolla ajoi vartissa San Franciscon puolelle. Joukkoliikenne San Franciscossa oli ihan siedettävä. BART:ssa maksusysteemi oli vaan erittäin kankea ja mitään turistiystävällisiä päivälipun tapaisia ei edes pystynyt ostamaan. Olutmestat oli kaikki BART:in ja kävelymatkan päässä, taksia en käyttänyt kuin Berkeleyn matkalla. Vähän tästä paikasta jäi sellainen mielikuva että koko kaupunki tuli nyt nähtyä monessakin mielessä.

Amerikkalainen keskustelukulttuuri: Tämähän on sitten baareissa jotain ihan muuta kuin Suomessa ja tuli hyvin esille varsinkin San Franciscossa. Esimerkkinä käy vaikka se että kun olutkaappia tutkiessani Beer Revolutionissa olkapäät kolahti hieman jonkun toisen tyypin kanssa yhteen tyypin "sorry sir"itellessä ja selittäessa suomalaiseen tapaan en tietenkään sanonut mitään vaan kävelin suoraan pöytään niin tyyppi ymmärsi asian jotenkin niin että olin syvästi loukkaantunut ja tuli vielä pöytään asti perässä pyytelemään anteeksi. Tällehän nyt ei olisi ollut mitään tarvetta. Joten kannattaa ehkä opetella muutama vakiofraasi valmiiksi ettei tule yllättäviä tilanteita. Eräässä paikassa jonotin vessaan ja kun se vapautui niin edellä asioinut tyyppi katsoi tehtäväkseen tulla erikseen pyytämään anteeksi sitä että olin joutunut odottamaan hänen asiointiaan. Niin menihän siinä varmaan 20 sekuntia tosiaan. Portland oli tässä mielessä "suomalaisempi".

Amerikkalaiset tarjoilijat: Näitähän sitten tosiaan riittää ja konsentraatio on varmaan ainakin kolminkertainen Suomeen verrattuna. Ja jos vettä tilaat niin sitten sitä tosiaankin saat koko illan, tartte kuin kerran huikka ottaa lasista niin sitä on heti joku täyttämässä. Eli lyhyesti rauhassa et kyllä pääse olemaan ja muutenkin vaikuttaa että hiljaisina aikoina tarjoilijoitten tehtävä on pakko itse keksiä jotain tekemistä etteivät vaan vahingossakaan näyttäisi laiskoilta. Kehoitan olemaan kysymättä tarjoilijoilta yhtään mitään litroista tai eurooppalaisista vetomitoista. Eivät tajua niistä mitään.

Tippauskulttuuri: Tämähän se olikin sitten suuri mysteeri ennen matkaa mutta olettaisin että pääsin joten kuten jyvälle asioista. Eli joskus voi törmätä niin kutsuttuihin cash only-paikkoihin joissa maksaa voi vaan käteisellä. Näissä paikoissa tosin on sitten automaatti josta voi lisämaksua vastaan nostaa luottokortilla käteistä joten ulos ei tartte juosta. Käteisellä maksaminen tapahtuu niin että että jos juoma maksaa vaikka 5 dollaria ja maksat 20 dollarilla niin saat takaisin 10 dollarin setelin ja 5 yhden dollarin seteliä jotta ikäänkuin kätevästi voit jättää vaihtorahoista tipin itse tiskille. Sopiva tippi on jotain dollari tai enemmän per juoma ja dollarin setelin voi jättää tiskille siihen juoman eteen saatuasi vaihtorahat. Kulttuuriin kuuluu myös se että tarjoilija ei muka ole huomaavinaan ensin sitä tippiä vaan se seteli jää siihen lojumaan määräämättömäksi ajaksi ja katoa sitten sopivalla hetkellä kun käyt vaikka jaloittelemassa tai vessassa. Lopputuloksena näitä dollarin seteleitä voi tiskeillä lojua paljonkin ja ne eivät ole todellakaan unohtuneet siihen. Kolikoilla tippaamisen voit unohtaa jos et niiden lisäksi anna myös seteleitä. Huomattavasti helpompi tapa on vain antaa heti sisääntullessa luottokortti tarjoilijalle, "leave it open", ja tarjoilija käy avaamassa tilin takahuoneessa ja palauttaa kortin. Lähtiessä sitten tarjoilija tuo kuitin jossa näkyy loppulasku ja tipin määrän voi lisätä tähän omalle rivilleen. Joillain tarjoilijoilla oli myös tapana kannella jotain ihme "välikuitteja" naaman eteen silloin tällöin josta pystyi seuraamaan paljonko laskua on kertynyt.

ID: Suomalainen ajokortti riitti joka paikassa vaikka kaikenlaista häsellystä oli. Tissibaarissa piti ajokortti ja naama näyttää turvakameralla kun myyjä meni ihan sekaisin. Lagunitaksella myyjää kiinnosti se milloin kortti on myönnetty. Periaatteessa kaikissa kaupoissa jos ostat alkoholia niin pitää näyttää henkkarit. Suuri vaara voi kohdata silloin jos olet syntynyt 13-31. päivä. Amerikoissa kun pvm-merkit menee toisin päin niin voi käydä kuten kaverilleni että myyjä alkaa kyselemään "WTF, there cant be over 12 months in a year?" ja sitten kutsutaan osastovastaavia paikalle ja mitään takuita siitä ei ole että hekään ymmärtäisivät asiaa.

Portland: Tämähän olikin sitten aivan loistava kaupunki. Hyvinkin siisti ja eurooppalaisen oloinen. Olutmielessä nähtävää oli valtavasti ja paljon jäi näkemättä. Joukkoliikenne oli erinomaista toimivuudeltaan. Suoraan lentoasemalta pystyit light max-metroon ostamaan 7 DAY PASSin naurettavan halpaan hintaan 27 dollaria ja sillä pystyikin sitten kaikilla vehkeillä huristelemaan koko reissun ajan ihan milloin vaan. Lippua en näyttänyt kertaakaan kenellekään mutta ymmärtääkseni tarkastajia oli liikkeellä joten ihan pummilla ei kannattanut liikkua. Joka paikkaan pääsi joko ihan viereen tai lyhyen kävelymatkan päähän light maxilla tai hieman erilaisella street carilla. Välineet olivat siistejä ja puhtaita ja pysäkit viihtyisiä. Täällä päin paikallinen vasemmistonuoriso oli jo ymmärtänyt sen että paikkoja sotkemalla ei saavuteta mitään.

Hotellit: No näissähän toimii sama periaate kuin muuallakin eli jos haluaa parempaa niin maksaa enemmän. Lämmityshän toimii omituisen tuuletinlaitteitten avulla jotka hurisevat äänekkäästi aina välillä päälle yöllä ja aiheuttavat melkoista vetoa. Tämä aiheuttaa myös sen että yöllä ilma huoneessa kylmään aikaan on erittäin kuivaa joten sängyn viereen kannattaa varata tarvittaessa jotain muuta juotavaa kuin olutta. Hintatason onnistuin pitämään varsin alhaalla kun varasin huoneet hyvissä ajoin Hotels.comin kautta sivuston alennussesongin aikana. Keskihinta oli jotain ~70 euroa per yö. Sama toki pätee lentoihinkin eli jos pääset matkat tekemään keskellä viikkoa ja varaukset tekemään hyvissä ajoin niin hinnat on alhaiset mielestäni. Omiin lentoihin meni jotain 700e plus sisäiset kaksi lentoa alle 200e.

Loppukaneetti: Portlandista tosiaan jäi vähän hampaankoloon joten ehkä tänne tulee palattua vielä uudestaan.  Ehkä seuraavaa reissua länsirannikolle tulee suunniteltua enemmän Portland-Seattle-akselille. Los Angelesin ja San Diegon suunta kaipaisi matkaseuraa koska siellä joutuu varmasti turvautumaan autovuokraamisiin. Nyt selvisin autovuokrista kokonaan. Ja olihan se Hair of the Dog Matt tosiaan niin hyvää että sitä voisi juoda toistekin.
PS: Saldo oli 169 uutta olutta jos oikein laskin, pistän listan kun ehdin

Ja lista:
10 Barrel / Bluejacket / Stone Suede Imperial Porter
10 Barrel / Hop Valley 86′D India Pale Ale
Aecht Schlenkerla Helles Bock 
Allagash Curieux
Altamont Beer Works Rich Mahogany
Anchorage Galaxy White IPA
Ballast Point Grunion Pale Ale
Ballast Point Sculpin IPA
Base Camp Summer Of St. Martin
Bear Republic Cher Ami
Bear Republic Cuvee de Bubba
Bear Republic El Oso
Bear Republic Grand Am
Bear Republic Greg’s Amber Ale
Bear Republic Heritage Ale
Bear Republic Late Harvest Lager
Bear Republic Old Saint Chango
Bear Republic Olde Scoutter’s Barleywine
Bear Republic Peter Brown Tribute Ale
Bear Republic Pitmaster’s Pride
Bear Republic Racer X
Bear Republic Tartare
Beer Valley Jackalope Imperial Pumpkin Porter
Blue Moon Belgian White Ale
Bockor Cuvee des Jacobins Rouge
Bud Light
Calapooia Kringle Krack
Calicraft The Wobblies
Cascade Apricot Ale
Cascade Bourbonic Plague
Cascade Diesel Imperial Stout
Cascade Glueh Kriek
Cascade Kriek Ale
Cascade L’agent Orange
Cascade Oblique Black and White Coffee Stout
Cascade Shrieking Violet Blueberry
Cascade Summer Gose
Cascade The Vine
Cellarmaker / Tired Hands Taco Hands
Coronado / Maui Two Islands Hibiscus IPA
Coronado Idiot IPA
Deschutes Black Butte Porter
Deschutes Black Butte XXV
Deschutes Chainbreaker White IPA
Deschutes Claymore’s Kiss
Deschutes Inversion IPA
Deschutes Jubelale
Deschutes Lionheart Belgian IPA
Deschutes Mirror Pond Pale Ale
Deschutes Obsidian Stout
Deschutes Red Chair Northwest Pale Ale
Deschutes River Ale
Deschutes Saison de Jose
Deschutes The Abyss
Dieu du Ciel Aphrodisiaque
Dieu du Ciel Pénombre
Dogfish Head 90 Minute Imperial IPA
Dogfish Head Midas Touch Golden Elixir
Dogfish Head Palo Santo Marron
Drakes Black Robusto
Drakes Bourbon Barrel Imperial Stout 
Drakes Hefe
Evil Twin Lil’ B
Evil Twin Molotov Cocktail
Firestone Walker Double DBA
Firestone Walker Double Jack IPA
Firestone Walker Luponic Merlin 
Firestone Walker Parabola
Firestone Walker Pivo Hoppy Pils
Firestone Walker Union Jack IPA
Firestone Walker Velvet Merlin
Firestone Walker Wookey Jack Black Rye IPA
Full Sail Session Fest Red Lager
Golden Valley Red Thistle Ale
Green Flash 11th Anniversary Dry Hopped West Coast IPA
Hair of the Dog Adam
Hair of the Dog Adam from the Wood
Hair of the Dog Blue Dot Double IPA
Hair of the Dog Bourbon Fred from the Wood
Hair of the Dog Cherry Adam from the Wood
Hair of the Dog Cherry Fred from the Wood
Hair of the Dog Cherry Michael
Hair of the Dog Doggie Claws (2003-)
Hair of the Dog Fred
Hair of the Dog Fred from the Wood
Hair of the Dog Greg
Hair of the Dog Little Dog (Doggie Claws)
Hair of the Dog Matt
Hair of the Dog Pannepooch Reserva
Hair of the Dog Ruth
HeBrew Origin Pomegranate Ale
Lagunitas A Little Sumpin’ Sumpin’ Ale
Lagunitas Brown Shugga
Lagunitas Imperial Stout
Lagunitas Lucky 13
Lagunitas Sonoma Farmhouse Hop Stoopid
Lagunitas Sucks
Lagunitas The Hairy Eyeball Ale
McMenamins Terminator Stout
Midnight Sun Berserker
Mikkeller Beer Geek Bacon
Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel
Mikkeller Monks Elixir
Moonlight Death and Taxes
Moonlight Lunatic Lager
Moonlight Reality Czeck
Moonlight Twist of Fate Bitter Ale
Napa Smith Hopageddon Imperial IPA
Natural Light
New Belgium Lips of Faith - Fresh Hop
New Belgium Lips of Faith - Wild² Dubbel
Ninkasi Total Domination IPA
Ommegang Scythe and Sickle Harvest Ale
Ommegang Witte
Pacific Coast Revolution
Prairie Artisan Ales The Beer That Saved Christmas
Pyramid Hefeweizen
Pyramid Snow Cap Ale
Rogue Beard Beer
Rogue Big Ass Barrel Braggot
Rogue Captain Sigs Deadliest Ale (Northwestern Ale)
Rogue Chocolate Stout
Rogue Farms Dirtoir Black Lager 
Rogue Farms Good Chit Pilsner
Rogue HazelNut Brown Nectar
Rogue Imperial India Pale Ale (I²PA)
Rogue Shakespeare Oatmeal Stout
Rogue Youngers Special Bitter 
Russian River Aud Blonde
Russian River Blind Pig IPA
Russian River Consecration
Russian River Damnation
Russian River Defenestration
Russian River Happy Hops
Russian River Noble Experiment #3
Russian River Perdition
Russian River Pliny the Elder
Russian River Row 2/Hill 56
Russian River Supplication
Russian River Temptation
Saison de Pipaix
Schooner Exact Hoppy Holidays
Sierra Nevada 25th Anniversary Christmas Jam Session Ale
Sierra Nevada Barrel Aged Ovila Quad
Sierra Nevada Barrel Aged Torpedo
Sierra Nevada Beer Camp Belgian Black IPA
Sierra Nevada Beer Camp French-Style Saison
Sierra Nevada DevESTATEtion
Sierra Nevada Knightro Irish Style Stout
Sierra Nevada Narwhal Imperial Stout
Sierra Nevada Old Chico Brand Crystal Whea
Sierra Nevada Ovila Golden
Speakeasy Big Daddy IPA
Speakeasy Prohibition Ale
Speakeasy Tallulah XPA (Extra Pale Ale)
Stickmen Fall 13
Stillwater Folklore
Stone Cali-Belgique IPA (Cali-België)
Stone Enjoy By IPA
Stone Farking Wheaton w00tstout
Stone Smoked Porter
Stone Sublimely Self Righteous Ale
Strubbes Krieken Porter
Struise Pannepot
The Bruery Rueuze
The Commons Biere Royale
Tusker Lager
Uinta Crooked Line Sea Legs Baltic Porter
Uinta Punkn

Amerikassa osa 2 : Portland

Hey,

   Taktisista syistä olin ajoittanut mantereen mittakaavassa paikallislennon keskelle päivää joten aamusella jäi hintsusti aikaa lentokentällä myös maksan vedellä huuhtelun lisäksi yhdelle oluelle. Nautintoaineeksi valikoituikin tietysti vanha klassikko Bud Light hanasta kevyeen 8 dollarin hintaan. Kahden ekan huikan jälkeen totesin että en pysty juomaan enempää. Nestehukka oli kuitenkin sen verran kova että pystyin juomaan tuopin puoleen väliin ennen koneen lähtöä. Loput jäi sitten baarimikon toimesta viemäröitäväksi. Loppuillaksi hotellille ja hotellibaarin kautta nukkumaan ja keräilemään voimia.
  Tiistaiaamuna suuntasin kohti seuraavaa pyhiinvaelluspaikkaa eli Hair of the Dog Brewingiä. Panimoravintola ei sijainnut aivan ytimessä vaan kohtuu ränsistyneellä teollisuusalueella. Itse paikka oli jälleen erittäin autenttinen ja olutmielessä viihtyisä. Totuttuun tapaan ruokaa oli myös tarjolla edulliseen hintaan ja laaja baaritiski täyttyi kauttaaltaan lähes heti avaamisen jälkeen. Ja ne oluet, luultavasti parhainta mitä olen maailmassa maistanut. Paikassa ei myyty kuin omia tuotteita mikä nyt ei mitään haitannut kun taso oli häikäisevä. Nopeasti hanatarjonnan läpi kahlattuani siirryinkin luontevasti vintagepullolistaan josta löytyi monia erilaisin tynnyrikypsytettyjä oluita. Varsinaiseksi helmeksi osoittautui lempioluttyyliäni american strong alea edusta Hair of the Dog Matt joka onkin sitten varmaan paras koskaan maistamani olut.

Maailman paras olut
  
   Vieressä tiskillä istui pari paikallista natiivia (veljekset Brennan & Clark jos oikein muistan) joiden kanssa kivuttomasti keskustelu siirtyikin oluisiin ja pullojen jakamiseen keskenään. Juttu luisti sen verran hyvin että kun kerran Horse Brassista ja Belmont Stationista tuli puhetta niin tarjoutuivat heti oppaaksi kyseisiin paikkoihin. Ja siirtyminen toki tapahtui autolla paikalliseen tapaan. Ensiksi pysähdyimme hyvin nopeasti Cascade Brewingillä nopeasti josta totesinkin että tänne on tultava paremmalla ajalla takaisin. Belmont Station oli kohtuu hämyinen ja mittava pullokauppa josta löytyi myös takahuoneesta oluttiski hyvällä hanatarjonnalla. Nögne oli täällä edustettuna mikä lämmitti matkamiehen sydäntä suuresti. Horse Brass jäi kohtuu vähälle istuskelulle koska toinen natiiveista ei meinannut enää pysyä tuolilla pystyssä joten jouduimme lähtemään aikaisin pois. Sen verran kuitenkin ehdin että Rogue Youngers Special Bitter tuli nautittua kohtuu autenttisissa olosuhteissa. Tämän jälkeen parempi ajokuntoisempi veljeksistä siirtyi rattiin ja nakkasi minut hotellille josta toki aulabaarin lämmittelyoluitten kautta nukkumaan.

   Keskiviikkoaamusta matka suuntautui kohti Portlandia Downtownin mielenkiintoisia paikkoja. Suomessakin jossain määrin tunnetulle Rogue Alesillahan on vahva edustus täällä. Ymmärtääkseni putiikin päätoimisto sijaitsi jossain lähellä. Joten ei muuta kuin baaritiskille notkumaan ja yllättäen tasting-setti taas naaman eteen.

Rogue Ales liitutaulu
 
   Rogue Ales ei minusta mikään ihmellisen tasokas olutpanimo ole mutta tällä kertaa erikoisuutena hanassa oli tarjolla myös Beard Beer jonka käyttämiseen tehty hiiva on peräisin itse panimomestari John Maierin parrasta. Baarimikon mukaan oluessa ei pitäisi olla partakarvoja. Jäi myös kysymättä onko panimon tarkoitus alkaa kehittelemään myös oluita joiden hiiva on peräisin joistain muista ihmisen karvoituksista. Baarissa oli myös vierailuhetkenäni tarjolla yksi reissun huonoimmista oluista eli joku käsittämätön tynnyröity vahva amerikkalaistyylinen sima. Juomatta jäi vaikka lasi oli pieni.

Roguen näppärä tarjoilusetti
 
   Roguelta matka jatkui kohti toista tunnettua paikallista panimoa eli Deschutesia. Paikka jälleen tiskin päästä tasting-laseja pöytä edusta täyteen. Mikään hirveän tasokas panimohan tämäkään ei ole ja mielestäni kuuluisa lähinnä yhdestä huipputuotteestaan The Abyssista jota oli tällä kertaa tuoreena tarjolla nitrona hanassa. Kaikki oluet toki tuli maisteltua joten jano ei päässyt yllättämään. Bailey's Taproom oli seuraavana ohjelmassa mutta paikka oli tupaten täynnä joten käännyin ovelta. Tässä vaiheessa totesinkin että nyt olisi sopiva hetki toteuttaa perinteinen tissibaarivierailu. Paikkakunnan paras alan mesta löytykin kivuttomasti ja mitä sen oluttarjontaan tulee niin 10 erilaista pienpanimotuotetta olisi löytynyt hanasta ja iso määrä pullotteita mutta sattuneista syistä reitattavaa oli enemmän lavalla ja ne jutut onkin sitten muitten blogien aiheita.

   Torstaiaamusta sitten heti vahingosta viisastuneena Bailey's Taproomin ovenkahvaan roikkumaan ja tiskin päätyyn kun ovet aukenivat. Bailey's Taproom olikin sitten oikein viihtyisä paikka ja hanatarjonta mielenkiintoinen. Tasting-settejä oli taas tarjolla ja niillä lähdettiin liikkeelle. Edellisen päivään Firestone Walker tap-takeoverista oli jäljellä vielä Parabolaa ja tuoreehkoltaan hanaan oli laitettu myös loistava Green Flash 11sth Anniversary Dry Hopped West Coast IPA. Baarimikon lempiolut Stone Brewing Farking Wheaton w00tstout toki piti maistaa myös ja sen jälkeen totesin että nyt vaivaa jo hieman yliannostus bourbon barrel aged imperial stouteista kun ei sitä meinannut saada enää millään alas.
   Hieman pohjoisempana sijaitsi seuraava kohde eli Saraveza joka oli taas jonkin sortin sekoitus ravintolaa/pullokauppaa ja baaria. Tänne innostuin lähinnä siksi että paikka on keikkunut viime vuoden Draft Magazine listan USA top50-listalla koko ajan. Kiva pieni lähiömestahan se olikin ja todella edukas jälleen. Dogfish Head 90 Minutes IPA jääkaapista esim taisi kustantaa 3 dollaria. Paikalla oli myös jonkin sortin baarimestarikuuluisuus Tyler tarjoilemassa oluita.
  Täältä aloitinkin kotimatkan puoliksi talsimalla ja matka jatkui Widmer Brotherinsin panimoalueen läpi. Kyseessä olikin vaihteeksi vähän isomman kaavan panimo. Isoista ikkunoista pystyi seuraamaan hyvin ympärivuorokautista panimotoimintaa isojen käymisastioiden ympärillä. Itse panimoravintolan jätin väliin koska vieressä sijaisi hintsusti mielenkiintoisempi paikka. Kuuluisa nimeen omaan iältään eli tämäkin pulju oli ollut pystyssä jo yli sata vuotta.

White Eagle Saloonin seinää

      Perjantaiaamusta mieli alkoi tehdä taas jotakin hyvää joten suuntasin toiselle reissulleni Hair of the Dogiin. Muutama vintage-olut oli jäänytkin vielä edelliseltä reissultani maistamatta joten vedin ne huiviin ja toki yhden hanauutuuden myös. Cascade Brewing tosiaan sijaitsi ihan siinä vieressä joten iltapäivälounaan ja lounasjuomapuolen ajattelinkin hoitaa siellä mikä olikin oiva ratkaisu. Cascade on erikoistunut sour aleisiin (mitkä nyt ei eurooppalaisella mittakaavalla mitään hirveän soureja olleet mutta ymmärtäähän sen kun nämä raukat näkee Cantillon-pullon korkkaamattomana ehkä kerran elämässään) ja tekee sen varsin onnistuneesti. Paikassa on tarjolla aina myös live barreleita jotka pamautetaan rikki perinteisesti tiistaina ja olivat molemmat tällä kertaa erittäin onnistuineita. Kolmantena erikoisuutena oli myynnissä paikan oma lämmitetty Glueh Kriek. Ehdottomasti suositeltava ei niin tunnettu vierailukohde. Portlandissahan olisi ollut toinenkin sour aleisiin erikoistunut panimo Upright mutta se ei ollut käsittääkseni jatkuvasti auki joten en alkanut edes arpomaan milloin sinne yrittäisi paikanpäälle.
   Lauantaipäivä oli varattu siirtymiselle takaisin San Franciscon alueella ja se tarina jatkuu osassa kolme.

Amerikassa osa 1 : San Franciscon seutu

Hey,

   Jo pitemmän aikaa on mielessäni pyörinyt  haave aloittaa olutmatkailijan ura ja nyt joulukuussa 2013 tuntui aukeavan sopiva rako kalenteriin ja muutenkin tähtimerkit olivat kohdillaan joten rohkenin alkaa toimintaan asian suhteen. Tapanani ei ole tarvittaessa näytellä vaatimatonta joten varasinkin heti kerralla sen kummia miettimättä pariksi viikoksi lennot ja hotellit Yhdysvaltoihin länsirannikolle. Lähdön hetki koitti Keski-Pohjanmaalta maanantaina ja tiistaina heti aamusta lento Heathrown kautta kohti San Franciscoa nousi ilmaan.
   Tilanne oli siinä mielessä otollinen että hyvä ystäväni sattui asumaan alueella Sunnyvalessa ja pääsinkin hänen luokseen ensimmäiseksi yöksi tasoittelemaan aika eroa ja hävittämään mielestäni pahimmat kulttuurishokit. Toki käytännön vinkkejä siitä miten alueella tulisi toimia tuli vaihdettua runsaasti. Olutta tuli tirvottua uima-altaassa jonkun verran kun sitä ihan laadukkaassa Firestone Walker-muodossa lähikaupassa kymppivitamiinisena löytyi edulliseen hintaan. Myös lähempää tuttavuutta Bud Light-valomainoksen kanssa harrastettiin.


   Keskiviikkona heti aamusta suuntasinkin kohti varsinaista majoituspaikkaa eli hotellia Oaklandin downtownissa. Reput narikkaan nopeasti ja kävelemään kaupungille. Rannasta lyhyen matkan päästä löytyi pienen etsinnän jälkeen paikkakunnan tunnetuimman reittaajan Jack Londonin jostain hornantuutista raahattu juopottelukämppä ja vakioreittauspaikka Heinold's First and Last Saloon ja eihän se tietenkään ollut vielä auki. Paikasta sen verran että helvetin vanhahan se oli ja aukeni hetken päästä odoteltuani.

Jack Londonin reittausmesta

 Muutamat oluet kylmällä terassilla nopeasti naamaan, taksi baariin eteen ja kohti ensimmäistä must see-paikkaa eli vasta Berkeleyhin avattua Sierra Nevadan Torpedo Roomia. Tässä tulikin todettua ensimmäinen amerikkalaisille baareille ominainen piirre että ne eivät todellakaan näy kovin kauas (toinen piirre on se että ulkopuolella ei missään yleensä lue aukioloaikoja). Nytkin onnistuimme ajamaan kahdesti ohi ja itse paikka löyty lopulta kävelemällä kun oli pakko jo alkaa kurkkimaan ikkunoista sisälle.

Sierra Nevada Torpedo Room Berkeley

   Itse paikkahan oli tosiaan varsin uudehko ja käytännössä tehty vain oluen maistelemiseen. Tähän liittyen kielitaitoni joutuikin ensimmäiseen kunnon koetukseen kun ohi hölkkäillyt nuori naiskuntoilija joogapantseissa tuli ihmettelemään että eihän tämä näytä edes baarilta ja tietysti onnistui valitsemaan minut tentattavakseen. Hanoja oli parisenkymmentä ja myyntiannos oli pienehkö lasi. Asiakaskunta oli varsin kirjava paikallisista hipstereistä yli 60-vuotiaisiin reittaaviin naisiin. Myös pukupäällä liikkuvia businessmiehiä näkyi useampi ja heillä olikin tapana ottaa lähtiessään mukaansa useampikin growleri paikan tuotteita. Totuttuun tyyliin vetäisin hanalistan nopeasti läpi ja mielenkiintoisimpana löytyi Sierra Nevada Barrel Aged Torpedo jota ei sitten käsittääkseni mistään muualta löydykään. Pullokaapista nautittavaksi valikoitui vielä 
Sierra Nevada Barrel Aged Ovila Quad joka olikin erinomainen valinta. Paikasta vielä sen verran että se oli tolkuttoman halpa. Loppulasku oli naurettavat 26 dollaria jos oikein muistan. Liekkö sitten vielä avajaishinnat olleet voimissaan.

Oluttarjontaa Sierra Nevada Torpedo Roomissa


   Tämän jälkeen taksilla takaisin hotellille kirjautumaan sisälle. Taksikuski halusi jostain syystä maksaa tippiä minulle vaikka käsittääkseni yleensä toimitaan toisinpäin. Loppuilta venyikin sitten mutustellessa ruokaa Pacific Coast Brewingillä joka sijaitsi kätevästi 20 metrin päässä hotellin ovesta. Tämä johtikin siihen että paikasta meinasi kehkeytyä jo vakiomesta reissun aikana.

   Torstaipäivä alkoi vaellusmatkalla kohti kulttipaikka Toronadoa San Franciscon keskustan lähistölle. Metromatkan ja pienen vaativia korkeuseroja sisältäneen vaelluksen jälkeen paikka löytyi suht koht helposti heti siitä toiselta puolen tietä missä muutama narkkari huusi käsittämättömiä kuola suupielistä valuen. Ei mitään hirveän miellyttävää seutua ja itse vierailu baarissa käynnistyi perinteisellä vartin ovenkahvassa roikkumisella. Sisälle pääsin kun ilmeisesti paikan omistajan vaimo tuli vihdoin vähän myöhässä viihdyttämään asiakkaita ja tarjoilemaan oluitaan. Hanalista oli vakuuttava ja häkellyttävään tippauskulttuuriin tuli täällä myös käytännössä opittua (tästä lisää myöhemmässä bloggauksessa). Itse paikasta taas sen verran että tiettyä luonnettahan siellä istuminen vaatii ja ymmärrän hyvin jos siellä ei kaikki viihdy. Toronado-paitaankin täällä tuli investoitua ja siitä muodostuikin varsinainen kommenttimagneetti loppumatkan aikana.


Toronadon baaritiskiä
  
   Seuraava kohde olikin jälleen sopivan kävelymatkan päässä sijaitseva Zeitgeist. Se osoittautuikin todella hämyiseksi paikaksi mikä nyt ei ollut yllätys kun ulkopuoleltakin se näytti vankilalta. Hanastossa oli ilmeisesti jotain vikaa kun oluet olivat kaikki suhtkoht flättejä ja lämpimiä. Takaosaston ei niin saksalaishenkinen biergarden oli likainen ja tunkkainen. Viereisissä pöydissä poltettiin kovasti jotain mikä ei haissut tupakalle. Takaisin baariosastolle siirtyessäni pari tyyppiä katsoi parhaimmaksi alkaa kumartelemaan minulle ja aukoivat kaikki ovet sisälle asti edessäni. Syykin tähän selvisi nopeasti kun baaritiskillä vieressäni istuva hefe alkoi heti selittämään miten teille moottoripyöräjengiläisille on aina kaikki niin helppoa. Tässä vaiheessa myös selvisi se miksi portsari kysyi henkkarit kaikilta muilta sisälletulijoilta paitsi minulta. Katsoin parhaimmaksi vaihtaa paikkaa.
   Jälleen kävelymatkan päässä sijaitsi pienehkö paikka Monk's Kettle lähes täyteen ammuttuna. Täällä en jaksanutkaan kauan istuksia ja vetelin hanalistalta yhden oluen ja pullolistalta toisen naamaan. Eli ei muutakuin metrolla takaisin Oaklandiin, Pacific Coastilla parit unioluet ja hotelliin nukkumaan.

   Perjantaipäiväksi oli suunniteltu opastettua toimintaa paikallisen kaverin toimesta mutta suuntasinkin toki heti aamusta itsenäisesti liikkeelle kohti The Trappistia joka sijaitsi korttelin päässä hotellista. The Trappist osoittautuikin erinomaiseksi baariksi. Hanalista oli todella vakuuttava ja taidolla rakennettu ilman yhtäkään humpuukituotetta tai tusinaolutta. Jouluolutpullolista tuli myös sopivasti myyntiin. Paikan laatu näkyi myös toki hinnoissa ja "we dont serve any coffee, this is beer bar"-asenne oli kohdillaan. Kaverini saapui pikapuoliin paikalle ja aloitimme vaelluksen kohti Mikkeller Bar SF:ää. Ensin toki pikapyrähdys ihmettelemään City Beer Storen massiivista pullovalikoimaa ja siellä pari hanaolutta naamaan (mm. massiivinen Midnight Sunin Berserker). Mikkeller SF oli kohtuu mielenkiintoinen paikka. Baaritiski oli sijoitettu isoon ja korkeaan tilaan keskelle avointa tilaa jota pöydät kiersivät. Hanalista oli ei niin yllättävään tapaan vakuuttava ja pullolista häkellyttävä. Saapumisajankohta oli jälleen aikainen ja sopiva koska paikka oli lähtiessämme täyteen ammuttu. Pari mielenkiintoisinta tuotetta tuli nautittua ja paikan hintatason oltua mitä oli niin eipä siellä kauempaa olisi tullut mieleen istuakaan.

Mikkeller Bar Sf ja hanalista
    Pienen ruokailun jälkeen innostuimme vielä pyörähtämään Cable Carilla sateisessa San Franciscossa linjan toisessa päässä sijaitsevassa Buena Vistassa jossa ilmeisesti myydään maailman parhaita Irish Coffeita. Näitä tulikin kiskottua useampi paikallisten suavejen tarjoillessa. Mistään tusinapaikasta ei ollut kyse koska vitriinissä vieressäni oli mm. Tullamore Dewn nimenomaan tälle paikalle tislaamaa viskiä tarjolla.

Buena Vista ja Irish Coffee-tiski

   Launtaipäivälle olikin sitten poikkeuksellisesti vähän tarkemmin suunniteltuna ohjelmaa kun kaverini suostui olemaan kuskina koko päivän. Eli ei muuta kuin auto käyntiin heti aamusta ja nokka kohti Santa Rosaa ja Russian River Brewingiä. Olin sen verran tehnyt etukäteistutkimusta että katsoin parhaimmaksi Russian Riverille saapumisen mahdollisimman aikaisin. Tämä osoittautuikin täysin oikeaksi ratkaisuksi. Roikuimme toki oven kahvassa jo puoli tuntia ennen aukaisua ja varmuuden vuoksi vielä molemmilla ovilla eikä se paljon harmittanut koska näin saimme parhaat paikat tiskin päästä ja tuntia paikan avaamisen jälkeen jono oli ovelle asti.

Russian Riverin takaovella ovenkahvassa notkumassa
.   Santa Rosahan ei ole paikkakuntana mikään iso mutta paikalliset ihmiset ovat selvästikin ottaneet Russian Riverin omakseen. Sisään tultiin koko perheen voimin ja pullo- sekä growler-kauppa teki tehtäväänsä hämmästyttävään tahtiin tiskin kulmalla. Tänne jos johonkin Päivi Räsänen pitäisi tuoda katsomaan mitä luova ja salliva alkoholipolitiikka käytännössä saa aikaan. Yhtään juoppoa ja krapulaista ei täälläkään tullut vastaan. Tilausta tehdessäni ainoa järkevä valinta oli tietysti lärvilautanen eli kerralla kaikki hanaoluet naaman eteen sopivassa annoskoossa. Täällä sekin oli toteutettu erinomaisesti ja helposti.

Russian Riverillä tiskin päädyssä lärvilautasella

   Koska aikataulu oli poikkeuksellisesti tiukahko suoriuduimme ulos baarista alle 2 tunnin päästä ja suuntasimme kohti Healdsburgia ja Bear Republicin panimoravintolaa. Tähän käy aika samat sanat kuin edelliseen eli pienehkön paikkakunnan "oma olutbaari" johon satumaisella tavalla saimme parhaat paikat tiskin päästä paikalle tultuamme vaikka paikka oli käytännössä täynnä. Myös täällä lärvilautanen järjestyi naaman eteen kivuttomasti.

Bear Republic ja lärvilautanen

   Kolmas ajoretkemme kohde sijaitsi paluumatkalla Petalumassa ja kyseessä tietenkin ruotsinlaivoilta tuttu Lagunitas Brewing. Tämä panimo olikin kooltaan jo huomattavasti massiivisempi ja itse panimoravintolan löytyminen tuotti hieman vaivaa. Ravintola oli omituinen sekoitus sisätilabaaria ja ulkotiloissa sijaitsevaa aidattua biergardenia josta saimmekin istumapaikat vaikka väkeä riitti. Ravintolassa sijaitsi myös erillisenä erinomainen oheistuotemyymälä. Tiskillä jostain syystä suomalainen ajokortti aiheutti hämmennystä ja eivät ehkä sen takia suostuneet myymään kuin neljä olutta kerrallaan.

Lagunitas Brewing ja pienehkö maistiaissetti




   Ruokalistalta löytyi häkellyttävä tuote eli Imperial Stout-jäätelö. Tämä kuulosti niin omituiselta että tilaus oli pakko tehdä. Maku oli puolestaan niin omituinen että tilauksen olisi voinut kyllä jättää tekemättä. Jos jotain positiivista hakee niin oli siinä alkoholia.

Imperial Stout Ice Cream
    Takaisin Oaklandiin saavuttuamme uskaltauduin vielä yksin pyörähtämään kävelemällä Beer Revolutionissa. Persoonallisen oloinen paikka jossa jotain ~40 hanaa ja sen lisäksi 8 jääkaappia täynnä erilaisia oluita. Hanalista oli omituinen sekoitus paikallisia pienpanimotuotteita ja siellä seassa mm. Struisen Pannepot tai niin ainakin hanalista väitti. Jostain syystä myös ajoivat porukan ulos jo 24.00 joten ei muuta kuin Pacific Coastille taas vaihteeksi illan viimeisille hitaille oluille.
   Sunnuntain olinkin varannut lähes lepopäiväksi mutta ulostauduin toki vielä Beer Revolutionin naapuribaariin Olde Depotiin ja sieltä loistavaan The Trappistiin tunnelmaa hakemaan. Hanaan oli tullut sopivasti mm. kohtuu harvinainen Aecht Schlenkerla Helles Bock. Pullo-olutlistalta valikoitu nautittavaksi mm Prairie Artisanin uutuusjouluolut Prairie Artisan Ales The Beer That Saved Christmas. Jos San Franciscosta nyt joitakin paikkoja täytyy suositella niin en kehoita jättämään The Trappistia väliin missään nimessä.
   Maanantai olikin varattu lennolle kohti Portlandia mutta siitä sitten lisää seuraavassa osassa kirjoitusta.