tiistai 28. helmikuuta 2017

Coast to Coast 4: Delaware - Philadelphia

   Keskiviikkona oli vuorossa ajomatka Philadelphiaan jossa oli tarkoitus viettää kolmisen päivää lepäilemässä ennen paluulentoa Suomeen. Chesapeake Bay ylitettiin jännittävästi 18 mailia pitkän tunneli/silta-yhdistelmän kautta suoraan Marylandin puolelle. Reitti viistii merenrantaa pitkin Ocean Cityä joka on tunnettu amerikkalaisten eläkeläisten kesälomakohde. Hotellien määrä oli käsittämätön ja jos oikein muistan alueella oli jopa 350 000 hotellihuonetta. Nyt ne onneksi olivat suht tyhjillään mutta voin kuvitella mikä hulabaloo on menossa lomakautena.
   Rehoboth Beachillä sijaitsi etukäteen yksi eniten odottamani paikka eli Dogfish Headin Brewing & Eats. Jo vuodesta 1995 paikalla sijainnut panimo oli edelleen voimissaan ja itse asiassa pientä tarjoilutilojen laajennusta oli jo aloitettu liikehuoneiston viereen. 75 Minutes IPA oli tarjolla caskina ja se olikin erittäin hyvää ja samalla koko reissun ainoa juomiskelpoinen cask. Samoin legendaarinen World Wide Stout oli tehnyt paluun hanatarjontaan. Lärvilautaset olivat edullisia ja ruokailukin muodostui edulliseksi kun kokki ensin paistoi pizzat palaneeksi niin saatiin ruoat pienen lisäodottelun takia lähes ilmaiseksi. En olisi kyllä huomannut koko asiaa jos siitä erikseen ei oltaisi tultu sanomaan kun sen verran oluiden maistelu ja niiden taso häiritsi keskittymistä.

Dogfish Head ulkoapäin, laajennusosa rakenteilla oikealla teltan alla

Dogfish Headin valikoimaa

Dogfish Headin lärvilautanen ja pizza

   Loppumatka Philadelphiaan suoritettiin ilman turhia pysähtymisiä koska reissun viimeiseksi hotelliksi oli valittua vähän tasokkaampi paikkaa suoraan Philadelphian ytimestä Broad Streetiltä ja tavoitteena oli ehtiä sinne ennen ruuhka-aikaa. Siinä onnistuttiinkin ja auton parkkaamisen jälkeen voitiinkin aloittaa loppuillan ohjelma.

Näkymää hotellihuoneesta Broad Streetille

   Downtownin kehutuin paikka Monk's Cafe oli heti hotellin vieressä. Satuimme mahtumaan ahtaalle tiskille jossa Belgiassa valmistettu talon olut oli pakko ottaa testiin. En juurikaan innostunut tästä paikasta kun sen verran ahtaaksi se oli saatu rakennettua. Philadalphiassa on saatu aikaiseksi jonkin sortin epämääräinen metro jolla siirryimme hieman pohjoisemmaksi josta oli skoutannut vierailukohteeksi Bar Hygge-nimisen hipsteribaarin. Kyseisen baarin tarjonta koostui omista oluista joita valmistettiin Brewery Techne-nimellä. Kummoista kehuttavaa ei näistä löytynyt. Alla Spina sijaitsi kävelymatkan päässä ja siellä tarjonta olikin jo monipuolisempaa. Philly Steak Sandwichin versiota tuli myös täällä maistettua.


Bar Hyggen tarjontaa

Monk's Cafe
   Torstai oli varattu aamupäivällä nähtävyyksiä varten. Lähdimme lompsimaan hotellilta kohti Art Museumia ja aamutreenille legendaarisille Rocky Stepseille. Ihan ei ollut juoksuvauhti samaa kuin Rockylla leffan legendaarisessa kohtauksessa läpi puiston ylös portaille mutta väittäisin että paljon ei olisi jääty jälkeen.

 
Kirmaamassa Rocky Stepsejä

Eye of the Tiger!

Rockyn patsaalla

Suomen lippu löytyi myös täältä

  Päivällä oli vuorossa automatka luoteiseen Philadelphiaan koska alueen mielenkiintoisimmat paikat oli sopivasti kasattu sinne. Eka pysähdys oli tarkoitus suorittaa Ardmoressa Tired Hands Brewingillä mutta koska olin skoutannut aukiolon väärin oli se vielä kiinni. Matka jatkuikin siis suoraan Wayneen Teresa's Next Dooriin. Tämä paikka jätti vähän kylmäksi ja ei siellä tarvinnut kauan istuksia mikä olikin hyvä koska seuraava paikka osoittautui aivan erinomaiseksi. Waynessa paljastui myös seurapiiriblogistin salatut sivubusinekset.

Seurapiiriblogistin salaiset sivubusinekset paljastuivat



Tired Hands

Tired Hands tarjontaa

Teresas Cafen hyvin naamioitu julkisivu

Teresa's Next Doorin tarjontaa
   Parin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Norristowniin ja kuuluisaan Capone's Restaurantiin. Paikka oli ihmeellinen yhdistelmä lähiöbaaria, heikohkon oloista ruokaravintolaa, hyvää olutravintolaa ja hyvää pullokauppaa. Maturemyyjä otti tilanteen heti haltuun ja hänelle selvisi että olemme Suomesta kaivoi hän heti takahuoneesta paikan omistajan Matt Caponen tiskille. Matt Capone vaikuttaa olevan todella pitkän linjan olutmies amerikkalaisessa craft beer-kulttuurissa ja tuntui tietävän lähes kaiken koko alasta. Mies oli aidosti myös erittäin otettu siitä että Suomesta asti tyypit jaksavat tulla varta vasten hänen baariinsa oluelle. Seuraava tunti menikin lätistellessä Mattin kanssa ja nauttiessa ilmaisia sampleja joita Matt kanteli koko ajan naaman eteen sitä vauhtia etten kerinnyt kaikkia edes maistaa. Matt kehuskeli muuten ohimennen että heillä oli ollut Huvila-panimon oluita tarjolla Suomesta. Jäi vähän epäselväksi mitä ja mihin aikaan. Lähtiessä toki täydensimme vuokra-automme peräkonttia pullokaupan Mattin suosittelemilla tuotteilla. Unohdin kysyä että onko Matt sukua Al Caponelle, samaa näköä nimittäin oli miehessä. Toisaalta ehkä ihan hyvä koska Al Caponen yhteys Philadelphiaan on nimenomaan siinä että Capone oli vankilassa siellä.

Capone's Restaurant

   Miellyttävän vierailun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Ardmorea ja siellä ensimmäisenä kohteena oli Tired Handsin uudempi sivutoimipiste joka oli mahtipontisesti nimetty Fermenteriaksi. Paikka pääsi vähän yllättämään koska olin kuvitellut paikan pieneksi sivutoimipisteeksi mutta oikeasti kyseessä oli varmaan isoin "pienpanimoravintola" missä olen ikinä käynyt. Jotain paikasta kertoo että pelkästään oheiskrääsämyymälässä oli 5 myyjää.
   Ja olihan se tosiaan hieno paikka. Jos jossain on joskus voinut sanoa päässeensä maistamaan tuoreita oluita niin täällä se vihdoin tapahtui. Tilausta tehdessä kyselin aluksi onko mahdollista saada sampleja ja tarjoilija ratkaisi homman niin että alkoi vaan niitä listaa pitkin järjestyksessä kantamaan minulle. Sinänsä ihan helppo ratkaisu molemmille ja listaa tuli käytyä läpi tehokkaasti. Oluet olivat erinomaiset ja täällä tuli joutua ehkä reissun kaksi parasta tuotetta, mahtava tupla-ipa Oblivex ja erikoinen kokeilu Omnipollon kanssa eli Double Milkshake IPA with Coconuts. Jos oikein ymmärsin Omnipollon tyypit olivat juuri parhaillaan paikalla käymässäkin. Mahtava paikka kertakaikkiaan. Automatkan päätteeksi kävimme vielä nyt auenneessa alkuperäisessä Tired Handsin toimipisteessä fiilistelemässä ennen paluumatkaa Philadelphian keskustaan.

Fermenteria ovella notkumassa

Fermenterian tarjontaa

Fermenterian valtavia sisätiloja

Reissun paras olut, Oblivex

   Keskustassa intoa toki riitti ja suuntasimme kohti Rittenhousen hipsteribaarikeskittymää. Täällä tulikin nähtyä ja koettua jotakin todella hirveää eli Dandelion-paikassa oli jostain syystä jopa 3 caskia ja niiden sisältö oli siinä kunnossa että voisin kuvitella Camran poikien saavan sydänhalvauksen nähtyään ne. Monks Cafen porteilla käytiin vielä mutka turhaan kääntymässä ja Jose Pistolaksessa parilla ennen kuin väsymys valtasi mielen.
   Perjantaina aamu käynnistyi kävellen kohti vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Philadelphiahan on Yhdysvaltain historian kannalta erittäin tärkeä nähtävyys ja kaupungin keskustassa on yllättävän paljon kaikenlaista Yhdysvaltojen itsenäistymiseen liittyvää mielenkiintoista nähtävää. Independence Hall oli puiston reunalla, samoin kuin Liberty Bell jolle oli rakennettu erillinen rakennus. Olin sen verran ahdistunut pienestä tilasta ja sen väentungoksesta eikä ajatus ruumiintarkastuksesta kiehtonut joten poistuin jonosta kun näin laitteet. Tällöin sattuikin hauska tilanne kun ulkona olleet vartijat tulkitsivat tilanteen niin että en ollut päässyt sisälle kun mulla oli ollut muka liikaa aseita hallussa. Vitsailemalla onneksi selvisin hengissä penkille lepäämään.
   Visitor Centren gift shopista muuten löytyi jopa craft beerille omistettu oma nurkkaus tuotteineen. En ollut etukäteen osannut tutustua aiheeseen mutta oluenteolla alueella on vahvat perinteet. Ja kun tarkemmin muistelee niin olisihan USA:n vanhin panimo Yuengling sijannut jossain lähistöllä.
   Itsenäisyysjulistusta ei jaksettu erilliseen rakennukseen lähteä tirkistelemään vaan jatkoimme kävelyä Benjamin Franklinin haudan, USA Mintin eli kolikkopainamon vierestä aina First Bankille ja Second Bankille asti. Täältä löytyikin mielestäni kuitenkin ylivoimaisesti hienoin kohde eli Carpenter's Hall rakennus jossa USA:n kongressi on kokoontunut ensimmäisen kerran. Paikka oli täysin avoin yleisölle ja vaikka eihän se mikään Kajaanin Raatihuone ollut niin tunnelma oli erittäin hieno.


Visitor Centren Craft Beer-nurkkaus

Setelissä tuttu rakennus

   Matkakumppania kiinnosti vielä rannan nähtävyydet sukellusveneineen mutta itseä kiinnosti enemmän lähistön olutbaari Khyber Pass Pub. En tiedä miten vanhaan rakennukseen se oli saatu tehtyä mutta julkisivu viittasi varmasti johonkin 1700-luvulle. Paikassa oli sopivasti ollut juuri Big Stout Tap Takeover joten 20 hanan listalla taisi olla jopa kaksi alle 10%:sta tuotetta. Viileää ulkoilmakävelyä olikin helppo lämmitellä mm Averyn 17-prossaisella Tweakilla. Myös täällä oli cask tarjolla eikä täälläkään Camran kylttejä näkynyt. Itse asiassa teki vähän pahaa katella kun rokkimimmi käsitteli pumppua siihen tyyliin väkivaltaisesti että paljon muuta kuin vaahtoa ei saatu aikaan.

Khyber Pass Pubin sisäänkäynti

   Hotellille paluun jälkeen päätimme siirtyä metrolla pohjoisemmaksi kohti Crime & Punishment Breweryä. Kohtalo puuttui niin sanotusti peliin ja ympäri mennään yhteen tullaan niin reissun aluksi kuin lopuksikin törmäsimme mielenosoitukseen. Paikallinen vasemmisto oli päättänyt tukkia ratikkaliikenteen joten haaveet panimolla vierailusta oli pakko lopettaa ja kun liput alkoivat palamaan ja poliisit kaivamaan pamppuja esiin poistuimme näyttämöltä. Hotellin pöytä oli onneksi kuitenkin boostattu täyteen matkaoluita joten ihan kuivin suin ei tarvinnut kärvistellä.
   Seuraavana päivänä pikainen siirtyminen JFK:n kentälle. Lento oli onneksi suora mutta harvoin on ollut niin paikat kipeät kuin nyt oli Suomeen päästessä. Seuraavaa reissua odotellessa.
HUOM osa 5 tulossa vielä jälkilöylyineen!

Hotellin pöytää viimeisenä iltana


Peräkontin tilannetta matkan aikana

Jätetään kertomatta

Pari herkkupalaa luvassa TcrapBW:lle



Coast to Coast 3: Memphis - Norfolk

   Arkansas on olutkulttuurin kannalta varsinaista jättömaata mutta reitille sattui kuitenkin yksi lupaavan oloinen pikkukaupunki Little Rock jossa vaikutti olevan tuoretta olutpanimotoimintaa useissakin tiloissa. Vierailun kohteeksi valikoitui Lost Forty Brewing Company. Sijainti jälleen perinteisesti vähän syrjemmällä teollisuusalueella isolla parkkipaikalla. Ruokatarjonta oli myös sen verran monipuolista että paikka oli kohtuu täynnä ruokailijoita. Oluet oli vähän mitä sattuu mutta ottaen huomioon sen mitä seudun tarjonnasta on aikaisemmin kuullut oli toiminna lupaavia piirteitä. Tölkkejä sai toki paikan päältä ja mukaan tarttuikin liimahirvitys triple-ipaa pari tölkkiä.

Lost Forty Brewingin lärvilautanen nr1

Lost Forty Brewing

   Memphis oli ennakkotiedustelujen jälkeen myös pimeää seutua sekä oluen, infrastruktuurin että paikallisen natiiviväestön ihonvärin suhteen joten tännekään ei hirveitä odotuksia ollut ladattuna. Hotellilla tuli jo homma selväksi eli vaikka hotelli oli valittu kohtuu läheltä downtownia niin päätimme heti että tästä nyt ei ainakaan mihinkään syrjemmälle olla enää lähtemässä. Memphisillähän on maine musiikkikaupunki (en tiedä onko sitä mainetta enää) ja kävelymatka hotellilta kohti downtownia käynnistyi törmätessa Sun Studioon jossa mm Elvis on käynnistellyt levytysuraansa ja vanha suosikkini Käteis-Jaska pöyrinyt vähän pitempäänkin. Paikasta olisi saanut myös harmillisesti hanaolutta mutta oli mennyt kiinni vartti aikaisemmin kun saavuimme paikalle. Memphisissä vanhoja legendaarisia klubeja ja musiikkipaikkoja on esitelty kadulla havainnollisesti kylteillä jotka opastavat seuraavalle lähimmälle historialliselle paikalle. Tämä olikin tarpeen koska näiltä kävelyreiteiltä ei sitten todellakaan mihinkään muualle kannattanut poiketa, sen verran epämääräistä oli koko alue.

Sun Studio

   High Cotton Brewing Company oli yksi näitä mainostettuja historiallisia kohteita ja tilat olivatkin ilmeisesti jossain vanhassa klubissa. Oluet olivat varsin huonoja ja ehkä joku muu konsepti olisi sopivampi paille. Keskustaan talsiessa piipahdimme vielä ketjupaikka Flying Saucerin Emperiumissa jossa tarjontaa oli kevyt ~200 hanaa. Onneksi myös paikallisia oluita löytyi sampleina useamman kymmenen erilaisen tuontikuralagerin seasta. En oikein ymmärrä mikä idea on pitää edes noin suurta hanamäärää jos niistä ~50 on ihan samaa huonoa halpaa bulkkilageria mutta toisaalta empä ole itse ihan heti Memphisiin baaria perustamassakaan.
   Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Atlantaa ja aluksi heti kurvasimme Gracelandin läpi. Flying Saucerissa tuli baaritiskillä tutustuttua amerikkalaiseen pariskuntaan joka kehoitti jättämään paikan väliin karsean rahastuksen takia. Tarkemmin sanottuna matkakumppani tutustui ja jossain vaiheessa ihmettelivätkin vaisuuttani mutta asia on niin että silloin kun juodaan olutta niin sitten juodaan olutta eikä siinä voi minkään turhan antaa häiritä. 80 dollariakohan siitä olisi pitänyt maksaa että olisi nähnyt pöntön mihin Elvis on paskantanut joten tyydyimme kurkkaamaan aamukrapulassa Gracelandin muurin yli.

Trendikkäästi kahvilla Gracelandin muurilla

   Tupelo sattui myös matkan varrelle ja Elviksen synnyinkoti sijaitsee siellä. Kävimme piipahtamassa terassilla enkä uskaltanut istua riippukeinulle kun näytti niin heikolta. Olin tänne speksannut pysähtymisen olutpullokauppaan ja ruokailun mutta nyt sissitiedustelu netin välityksellä epäonnistui erittäin pahasti. Tupelon alueella oli nimittäin yksi lupaava pullokauppa jolla oli nelisen toimipistettä joista yhdestä piti saada jopa aitoa paikallista Missisippiläistä craft beeriä. Täysin käsittämättömän yhteensattuman johdosta olin ottanut oikean toimipisteen osoitteen mutta sijoittanut sen väärän kaupungin alueella kun kaupan toinen toimipiste sattui sijaitsemaan risteyksessä joka ristesi toisen kadun kanssa jolla oli sattumalta täsmälleen sama nimi kuin sillä oikean toimipisteen osoiteella. Ratebeerin markkerin oli myös joku laittanut joku tähän väärään "oikeaan" paikkaan ja sekaannus oli edessä. Vähän samaa kävi aikoinaan Seattlessa kun Google Mapsin markkeri osoitti 500 metriä eri paikkaan kun osoite. Ei näiden kanssa voi näköjään olla ikinä tarpeeksi tarkka. Ja mitä tulee siihen paikkaan mihin lopulta eksyttiin niin kokemushan se oli. Missisipissä ei muuten puhuta englantia vaan jotain kieltä joka on joskus ollut englantia.

Elviksen kotimajan portailla

   Ennen Atlantaa oli vielä pysähtyminen pikkukaupunki Annistonissa Alabaman puolella ja panimoravintola Cheaha Brewing Companylla. Panimo oli perustettu kätevästi vanhalle juna-aseman lastauslaiturille ja oli miellyttävän persoonallinen. Ruokapuoli oli myös erinomaisessa kunnossa ja oluet olivat juotavassa kunnossa mutta ei edelleenkään mitään sen ihmeellisempää.

Cheahan ruoka- ja oluttarjontaa

Etsi suomalainen olutharrastaja kuvasta

Cheahan panimorakennus


 Lauantai-illan puolella oli saapuminen sitten vähän isompaan kaupunkiin eli Atlantaan. Atlantassa on jopa jonkin sortin metroverkosto joten hotelli oli varattu vähän kauempaa downtonista metropysäkin lähistöltä Decaturista. Sijaintipäätökseen vaikutti myös se Decaturin lähistöllä oli pari mainetta niittänyt olutravintolaa ja muutama uusi pienpanimo ihan kävelymatkan päässä. Hotellilla tilannetta tutkailtua jouduimme kuitenkin vähän pettymään koska hyvin moni uusista pienpanimoista joutuu kärsimään paikallisesta lainsäädännöstä hyvin vaihtelevasti ja monella ei ilmeisesti ollut anniskelulupia ollenkaan eli homma hoidettiin jonain ihmeellisenä järjestelynä jossa olisi pitänyt ostaa "pääsylippu" kiertueelle panimolle jonka aikana olisi ollut mahdollista saada "ilmaisia oluita". Vahvasti lainkierroltahan tuo vaikutti ja eipä noita pääsylippuja illaksi myytykään joten se siitä.
   Koska oli lauantai-ilta niin Decaturen keskustan ravintolat olivat täynnä. Leon's Full Serviceen ei päässyt edes tiskille asti ja Brick Storesta saimme pahimpaan janoon alakerrasta tuopit naaman eteen jotka tosin piti nauttia ulkona puoliksi seisaallaan. Vieressä oli vielä kolmas omiakin oluita tarjoava paikka Twains Billiard johon mahduimme terassille istumaan. Illan pimetessä kävelymatkalla hotellille kurkkasimme vielä Leon's Full Serviceen jossa olikin jo tilaa baaritiskillä sopivasti. Muutama olut naamaan ja ruoaksi tuli valittua reissun varmasti epäterveellisin ruoka-annos eli massiivinen juustomöhkäle joka poutinena minulle myytiin.
   Sunnuntaina matka käynnistyi metrolla kohti Atlantan Downtownia. Vierailukohteeksi oli lapsekkaasti valittu Coca Cola World josta olikin laskelmoidusti rakennettu melkoinen viihdekeskus. Menomatkalla tuli ihasteltua vielä olympiapuistoa ja siellä Helsingin olympialaisten kunniaksi liehuvaa Suomen lippua. Coca Cola Worldissa oli tosiaan varattuna jos jonkinlaista showta 4D-teatterista, salaisen reseptin vilauttamiseen holvissa ja kierros huipentui kuuluisaan Coca Cola Roomiin missä oli vapaasti nautittavissa muistaakseni noin 150 erilaista yhtiön tuotetta.

Atlantan Olympiapuistoa

Coca Cola Worldin maisteluhuone

Coca Cola Worldin edustalla

   Paluumatkalla metrolla pysähdyimme täydentämään pullovarastoa Ale Yeah! kaupassa jonka tuotteet kiskoimme hotellille ennenkuin siirrymme Atlantan vanhaan kaupunginosaan Five Pointsiin. Five Pointsista löytyi erittäin epämääräisen hipsterikadun keskeltä arvostettu Porter Beer Bar. Tiskiltä järjestyi paikka ja parin ipan jälkeen olikin helppo tarttua Porn Dog-nimiseen ruoka-annokseen ja menun varoitukset isosta koosta pitivät paikkaansa. Jättimäinen makkara oli puristettu sen verran paineella täyteen tavaraa että eka puraisun jälkeen piti pyyhkiä naama ja silmät puhtaaksi kun rasvat roiskui ympäriinsä paineen purkauduttua. Jälkiruoaksi maistui hanasta Great Divide Old Ruffian Barrel Aged. Loistava paikka kertakaikkiaan.

Porter Beer Barin tarjontaa

Porter Beer Bar hipsterikadulla piilossa

Ale Yeah!

Massiivinen Porn Dog

   Metroasemalle talsiessa nopea piipahdus vielä Wreckin Bar Pubin mielenkiintoiseen kiinteistöön. Omia oluita oli pelkästään tarjolla ja kun ne ei hirveänä vakuuttaneet niin keskityimme lähinnä ihastelemaan kiinteistön hienoutta. Jonkin sortin vanhasta hevoskartanosta täytyi olla kyse. Jos muualla tuli ihmeteltyä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden puutetta niin täällä ei tarvinnut koska törmäsimme jopa YHTEEN pyöräilijään. Nimittäin eräässä risteyksessä oli tilanne päällä poliisien ja hoitohenkilökunnan kesken kun joku pyöräilijä oli jäänyt auton alle.
   Decaturiin ehdittiin vielä illaksi metrolla (taatusti ainoat valkoihoiset koko metromatkalla) ja kun intoa riitti ja Brick Housekin oli kohtuu tyhjillään niin pitihän sen belgioluisiin keskittynyttä yläkertaa ja pullovarastoa käydä vilaisemassa. Orval-pullo muuten maksoi 14 dollaria.

Brick Store Pubin tarjontaa

Wrecking Bar Brewpubin tarjontaa

   Maanantaiksi oli hieman rauhallisempi päivä suunniteltuna koska matka läpi Dixielandin Greensboron ei mitään ihmeellistä ollut tarjoamassa. Alunperin suunnitelmissa oli pysähtyä Charlottesta mutta hotellinvarausaikaan ilmenneet ulkonaliikkumiskiellot alueella pakottivat valitsemaan vähän rauhallisemman paikan. Samoin tähän aikaanhan oli oikeasti vaarana törmätä jopa hurrikaaneihin pahimmassa tapauksessa.
   Heti alussa teimme pienen mutkan pieneen ja historialliseen Athensin kaupunkiin ja sen keskustassa olleeseen Trappeze Pubiin ruoka- ja oluttauolle. Ovenkahvassa roikkumisen jälkeen nopeasti sandwichit naamaan ja pari paikallista olutta kurkkuun. Greenvillessä teimme myös nopean pysähdyken Thomas Creek Breweryn tiloissa ihmettelemässä miten monta koiraa saa oikeasti pitään panimon tiloissa. Matka jatkui sutjakkaasti aina Greensboroon asti hotellille ja siellä väsymys olikin sitä luokkaa että illallinen suoritettiin viereisessä Darryl's Wood Fired Grillissä missä ribsit ja eväät olivatkin sitten ehkä reissun parhaat. Talon omista oluista ei taaskaan oikein voinut sanoa samaa.

Trappeze Pub

Thomas Creek Breweryn harvinaisen ankea patio
  
  Tiistaiksi siirtyminen Norfolkiin otettiin heti aamupäivästä kun päiväksi oli varattuna vähän tutustumista nähtävyyksiin. Norfolkissa sijaitsee maailman suurin laivastotukikohta mutta ymmärrettävistä syistä sinne ei ihan vapaasti pääse kulkemaan. Hotelli sijaitsi Ocean View:llä ihan rannan tuntumassa joten aluksi oli pakko käydä kastelemassa varpaita Atlantin vedessä koska tulihan nyt yksi reissun tavoitteesta täyteen eli molemmat rannikot oli nähty.
   Norfolkin downtownin vieressä oli meritutkimuslaitos Nautica jonka viereen oli parkattu käytöstä poistettu monia sotia nähnyt USS Wisconsin. Sinne yleisöllä oli pientä maksua vastaan vapaa pääsy tarjolla jonka käytimme toki hyväksi. Vierailu oli mielenkiintoinen ja kun poistuessa bongasin ihan auton parkkihallin vierestä "40 craft beer taps" kyltin niin valinta oli selvä ja siirryimme parille oluelle Humboldt Steel Corporationiin ja syömään reissun ensimmäistä Philly Steak Sandwichiä.

USS Wisconsinin kannella

Humboldt Steel Corporation Norfolkin ytimessä

Näkymä parkkihallista

   The Birch on kuuluisa baari joka sijaitsi lähistöllä hipsterimäisessä kaupunginosassa. Varsin viihtyisä paikka jälleen. Pullolistalta bongasin toki heti Sinebrychoff Porter Vintage 2009:n joka meni kokeiluun. Listauksessa tosin pullotteen alkuperämaaksi oli keksitty Ruotsi. Keskiviikkona oli siirtyminen aina Pennsylvaniaan asti ja pääsimme vihdoin hyvästelemään Dixielandin iloiset maastot.

The Birchin tarjontaa

Koff Porter 2009