Takaisin Amerikkaan osa 4: Loppukaneetit

New York: Pakko tunnustaa, liian iso kaupunki minulle. Neljä päivää oli ihan sopivan pitkä aika. Metroon en tosiaan iljennyt kuin kerran koska oli jotenkin sen verran epämiellyttävä paikka. Taksisysteemi piti tosiaan paikkaansa eli takseja oli järkyttävä määrä ja niitä oli helppo saada. Vähänkään pitemmät siirtymiset hoidin hyppäämällä tien varteen käsi pystyssä ja auto tuli yleensä suht koht nopeasti poimiaan kyytiin. Täällähän ei ole mitään suuria aloitusmaksuja ja kilometritaksakin on pieni joten liikkuminen taksilla on paljon halvempaa kuin Suomessa. Säästä sen verran että tosiaan reissuni aikana New Yorkissa taisi olla kylmimmät kelit sataan vuoteen. Esimerkiksi viimeisenä aamuna mittarissa oli -15 astetta celciusta pakkasta joten onneksi olin ottanut mukaan pitkiä kalsareita Suomesta. Kallis kaupunkihan se nykyään on varsinkin nyt kun euron kurssi on romahtanut taalaan nähden melkein pariteettiin. Ajoitukseni oli harmillisesti vähän pielessä nimittäin seuraavalla viikolla olisi vietetty New York City Beer Weekkiä. Kaikki oleelliset paikat ehdin kiertää mutta luultavasti tänne tulee vielä palattua koska lentojen kannaltahan New York on oiva välietappi käytännössä ihan minne päin amerikkaa matkatessa tahansa.

Seattle: Kaupungin korkeuserot pääsivät yllättämään oli nimittäin sen verran mäkistä seutua varsinkin downtownissa. Yritin ensin lompsia maihareilla sitomatta nauhoja mutta jo pian totesin että kunnon varsinkengät on kyllä poikaa oikein käytettynä eikä tartte joka askeleella pelätä että säikeet katkeaa nilkoista. Liikkumiseen Seattlessa käytin pääasiassa julkista liikennettä joka oli oivassa kunnossa. Tärkeimpiin kauempana sijaitseviin menomestoihin pääsi kaikkiin ihan viereen keskustasta lähtevillä nopeilla bussilinjoilla jotka ajoivat käytännössä suoraan lähiöihin pysähtymättä matkalla juuri ollenkaan. Aluksi kyllä ihmetystä herätti se että osa bussilinjoista oli piilotettu metrotunneliin niin että metrotunneli oli betonisoitu sen verran että bussit pystyivät ajamaan keskustan läpi niitä pitkin ja eihän tällainen maalaistollo osannut bussipysäkkejä ensin etsiä metroasemian laitureilta vaan aika meni ihmetellessä maan päällä. Kaupunki tuli aika hyvin nähtyä olutskenen osalta joten tänne ei taida olla enää hirmuista tarvetta palata uudelleen ainakaan kovin äkkiä.

Portland: Paikka oli tuttu jo edelliseltä reissulta ja eipä siitä sen enempää kuin mahtava kaupunki edelleen. Sairastelut valitettavasti verottivat tätä osuutta matkasta. Tännehän on toki palattava uudelleenkin mutta ei ehkä ihan seuraavalla amerikanreissulla.

Pliny the Younger: Matkani ajoituksena oli alunperin se että yritin olla paikalla niin että voisin päästä maistamaan tätä vähän vaikeasti saatavilla olevaa tuotetta. Ja kyllähän sitä olisikin ollut saatavilla mutta kun liput tastingeihin menee minuuteissa ja jos tuote tulee hanaan yllättäen jossain niin se on loppu alle puolessa tunnissa niin eipä siinä paljon ole toiveita jos et satu olemaan informaatioketjun yläpäässä. Tätähän ei myöskään mitenkään tynnyritolkulla edes jaeltukaan eli jos sitä oli jossain saatavilla niin kyseessä oli jotkut ihmeelliset 1/4-osa-tynnyrit. Ehkä sitten joskus.

Osa matkalla nautituista oluista:

10 Barrel Apocalypse IPA
AleSmith Decadence 2014
Allagash Dubbel Reserve
Allagash Fluxus 2014
Allagash Four
Allagash Tripel Reserve
Almanac Golden Gate Gose
Alpine Beer Company Alpine Ale
Alpine Beer Company Nelson IPA
Bale Breaker Kiln Series #003 - Imperial IPA
Bale Breaker Topcutter IPA
Ballast Point Even Keel
Ballast Point Fathom India Pale Lager
Ballast Point Grapefruit Sculpin
Base Camp Celestial Meridian Cascadian Dark Lager
Base Camp Ripstop Rye Pilsner
Base Camp Ultra Gnar Gnar IPA
Bear Republic Tartare Rouge
Beaus WinterBrewed 
Bells Expedition Stout
Bells Hopslam
Bells Oatmeal Stout
Bells Special Double Cream Stout
Bells Two Hearted Ale
Black Raven Coco Jones Coconut Porter
Blaugies / Hill Farmstead La Vermontoise
Boneyard Hop Venom
Boneyard Notorious IPA3
Boneyard RPM IPA
Burnside IPA
Burnside Project Ale
Burnside Sweet Heat
Carton Boat Beer
Cascade Drie Zwarte Pieten Sang Noir
Cascade Noyaux
Cascade Pineapple Wheat
Cascade Sang Royal
Cascade Strawberry
Cascade Manhattan NW
Cascade Tom Collins
Cascade White Raspberry
Cigar City Maduro Brown Ale - Vanilla
Crooked Fence Rock On Wheels Red
De Proef / Surly Long of Tooth
Deschutes Conflux No. 1 - Collage
Destihl The Duke of Normington
Dogfish Head 120 Minute IPA
Dogfish Head Olde School Barleywine
Elysian Dragonstooth Stout
Evil Twin Hop Flood
Evil Twin I Love You With My Stout
Evil Twin Imperial Doughnut Break
Fat Heads Goggle Fogger Hefe Weizen
Fat Heads Head Hunter IPA
Fat Heads Head Hunter IPA aged in ransom Old Tom gin barrels
Fat Head’s Head Shrinker
Fat Heads Ultra Pils 
Finback IPA
Firestone Walker Bretta Weisse
Firestone Walker Easy Jack
Flying Dog Brewhouse Rarities: Doppelbock
Fort George Plazm
Founders Backstage Series #11: Big Lushious
Founders Devil Dancer Triple IPA
Fremont 77 Select
Fremont Abominable
Fremont Abominable - Bourbon Barrel
Fremont Interurban IPA
Fremont The First (1st) Nail
Fremont Universale Pale Ale
Fremont Wandering Wheat
Goose Island Matilda
Great Adirondack Woodsman Oak Aged Porter
Great Divide Yeti Imperial Stout - Chocolate Oak Aged
Green Flash Hop Odyssey Symposium IPA
Hair of the Dog Brandy Beer Week
Hair of the Dog Otto from the Wood
Hair of the Dog XXXX Mild
Hale’s Special Bitter (Cream HSB)
Heater Allen Coastal
Heater Allen Dunkel
Heater Allen Pils
Heavy Seas Cross Bones
Hop Valley Citrus Mistress
Holy Mountain Lager Beer (Golden Lager)
Knee Deep Citra Extra Pale Ale
Logsdon Kili Wit
Lost Abbey Deliverance
Lost Abbey Queen Anne’s Revenge
Maine Beer Another One
Maine Beer Lunch
Maine Beer Mean Old Tom
Maine Beer Peeper Ale
Maine Beer Weez
Midnight Sun T.R.E.A.T. Imperial Chocolate Pumpkin Porter
Mikkeller Orange Yuzu Glad I Said Porter
Nebraska Ale Storm
New Belgium Lips of Faith - Cocoa Mole
New Belgium Lips of Faith - Le Terroir
New Belgium Love - Felix
Northwest Peaks Luna de Miel
Oakshire Perfect Storm Imperial IPA
Ommegang Game Of Thrones #3 - Fire and Blood
Ommegang Rare Vos
Oskar Blues G’Knight Imperial Red
Other Half 1st Anniversary DIPA
Other Half IPA
Pelican Poire du Pélican
Perennial Abraxas
Perennial Hommel Bier
Pike Hopulus Erectus
Pike IPA
Pike Kilt Lifter
Pike Monk’s Uncle
Pike Naughty Nellie
Pike Old Bawdy
Pike Pale
Pike XXXXX Stout
Pike Space Needle Golden Anniversary IPA
Plough Monday Imperial Breakfast Porter
Port Brewing Mongo IPA
Port Brewing Older Viscosity
Prairie Artisan Ales Birra
Prairie Artisan Ales Standard
Russian River Redemption (Batch 002+)
Russian River Sanctification
Sierra Nevada Hop Hunter IPA
Sierra Nevada Ovila Quad - Plums
Sixpoint Resin
Sixpoint Sweet Action
Slaughter County Sour Stout
Smuttynose Smuttabs Shebang
Sound Quad Pro Quo
Southern Tier Pumking
Stillwater Contemporary Works - Mono
Stillwater Contemporary Works - Stereo
Stillwater Contemporary Works - Surround
Stone Smoked Porter - Chocolate & Orange Peel
The Bruery Jardinier
The Commons Baltic Porter
The Hop Concept Hop Freshener Series: Dank & Sticky
The Peekskill Brewery’s Simple Sour
Third Coast Old Ale
Transmitter BDG 1
Tröegs HopBack Amber Ale
Tröegs Nugget Nectar Ale
Unibroue La Fin du Monde
Upright Engelberg Pilsener
Upright Five (#5)
Upright Roggenbier
Upright Small World Saison
Victory Prima Pils
Weyerbacher Blithering Idiot

Hieman tuliaisia Suomeen

Takaisin Amerikkaan osa 3: Portland

Hey,

   Keskiviikon oli varannut bussilla tapahtuvaan siirtymiseen Seattlesta Portlandiin ja loppupäivän vapaapäiväksi oluesta. Hotellille päästyäni 5 minuutin harkinnan jälkeen totesin että ei tänne asti kannata mitään välipäiviä lähteä pitämään. Tämä päätös oli virhe jälkikäteen ajatellen. Nimittäin satuin kolmisen tuntia kestäneen bussimatkan nukahtamaan heti ja tuuletin puski kylmää ilmaa vasta siistittyyn kuontalooni ilmeisesti koko matkan ja bussista ulosastuessa ei voinut olla havaitsemasta pieniä vilustumisen oireita.

Burnside Brewing

   Burnside Brewing oli ihan hotellin vieressä ja tiedossa oli että sieltä sai ruokaakin joten aloitin päivän sieltä aterialla ja panimon omalla ipalla. Hair of the Dog oli kävelymatkan päässä joten eikun sinne vaan ja hanastosta löytyikin heti onneksi pari uutta tuttavuutta. Vintage-pullolistalta löytyi myös onneksi pari uutta kokemusta ja nehän oli pakko vetää läpi. Cascade Brewingiin yritin mutta se oli tukossa (syy selvisi myöhemmin) joten luonnollinen valinta olikin vieressä sijainnut lähinnä paikallisia tuotteita tarjonnut Green Dragon.

Beer Mongersin sisäänkäynti nurkkauksessa

  Torstaina matka suuntautui heti aamusta etelämmässä sijaitsevaan Beer Mongers-nimiseen pullokauppaan. Olin etukäteen nimittäin ottanut selvää että sinä päivänä paikassa olisi 2000 Days Open-juhlat ja tarjolla olisi spesialiteettaja. Eipä siinä kauan tarvinnutkaan istua kun tarjolle hanastoon siirrettiin Dogfish Headin 120 Minute IPa ja kokeiltavahan se oli vaikka pahaksi osoittautui kuten osasin odottaakin. Pullokaupan hyllyltä löysin ekaa kertaa Heater Allenin tuotteita joten niitä oli myös pakko alkaa käymään läpi. Dunkel ja Pils osoittautuivat molemmat loistaviksi tuotteiksi palauttivat hieman uskoa näihin hieman halveksumiini oluttyyleihin.
   Beer Mongersissa törmäsin myös mystiseen ilmiöön eli Portlandissa oli jostain syystä iso Evertonin faniryhmä ja koska tv:ssä oli juuri alkamassa Evertonin matsi niin väkeä baarissa riitti heti aamusta alkaen. Evertonin faneilla oli hauska tapa tilata ensimmäisenä aina chang-olut ("one chang, tastes like cum but I take it")  koska changhan on Evertonin pääsponsori. Joi ne onneksi sen jälkeen vähän laadukkaampaakin tavaraa. Näidenkin kanssa toki ajauduin juttuun ja kutsua jos jonkinlaiseen tapahtumaan tuli ja käyntikortteja jaeltiin. Muutenkin tähän vaiheeseen on todettava että eurooppalainen jalkapallo oli varsin näkyvässä roolissa joka puolella ja myös New Yorkissa baarit pyörittivät euroopan sarjan otteluita ja niitä seurattiin innolla.

APEXin pullotarjontaa

   APEX sijaitsi ihan Beer Mongersin vieressä joten sinne seuraavaksi. Ratkaisu olikin oiva koska siellä hanastosta löytyikin ehkä koko reissun paras olut eli Boneyardin Notorious IPA3. En ole enää pitkään aikoihin ollut mikään vahvojen ipojen ystävä mutta tämä (abv 12%) oli kyllä käsittämätön tuote ja sai aikaan efektin jossa oli pakko tilata uusi annos pöytään ennenkuin edellinenkään oli juotu loppuun. Pullolistasta löytyi jostain syystä myös Russian Riverin tuotteita ja pari uutta tuttavuutta niitä jotka tietysti piti tilanteen olla kohdillaan käydä läpi. Hinnat oli toki kovat mutta heikolla hetkellä on toimittava. Mainio paikka APEX oli muutenkin ja täälläkin hämmästytti naisväestön suuri määrä oluenjuojien keskuudessa keskellä päivää koska olin pitkään koko paikan ainoa miespuolinen henkilö tarjoilijan lisäksi.
   Matka jatkui kohti pohjoista kävellen ja pysähdyin Commons Brewingin kohdalla. Commons Brewing oli taas näitä erittäin autenttisia paikkoja eli tarjoilualue ja baaritiski oli käytännössä hyvin epäsuomalaiseen tapaan samassa tilassa itse panimon tuotantovehkeiden kanssa. Tarjoilija ohjasi toki minut mitään kysymättä suoraan paikan panimomestareiden luo ja heidän kanssaan tuli turinoitua jonkun aikaa. Ilmeni myös että toinen heistä oli aikoinaan ollut tekemisissä jonkun toisenkin suomalaisen olutharrastajan kanssa. Hän kuvaili tyyppiä muistaakseni sanoin "strange guy with nick starting with o and then lots of numbers and letters". Jätän kaikkien itse arvioitavaksi ketä hän tarkoitti. Maistettavaksi sain pullotettuja tuotteita ja t-paitaa toki tarjosivat käteen lähtiessä. Vähän jäi harmittamaan etten pitempään ehtinyt tutustua panimon omiin tuotteisiin nimittäin tässä vaiheessa tuli henkinen kiire suorittaa reissun ensimmäinen tissibaarivierailu.

APEX ulkoa

   Perjantaina heti aamusta oli valitettavasti huomattavissa että nyt keho ei toimi enää täysteholla ja pientä kuumeilua oli selvästi tunnettavissa. Päätinkin yrittää lepäillä hotellilla mutta taivuin lopulta päivällä pienelle reissulle downtowniin. Baileys Taproom oli luonnollisestikin jo tukossa mutta suurempaa mielenkiintoa aiheutti vasta avattu Fathead's-ketjun uusi panimoravintola. Hop Jujua ei ollut valitettavasti saatavilla mutta toista huipputuotetta Head Hunteria oli siitä oli myös jakelussa erittäin tuore julkaisu Gin Barrel Aged Head Hunter. Olo alkoi kuitenkin olla jo aika heikko kuumeilun takia joten suoriuduin pikaisesta takaisin hotellille.

Fathead's

   Lauantaina olo oli aamusta lupaava joten lähdin heti liikkeelle. Cascade Brewingiin olin yrittänyt jo kahdesti ja nyt päätin että menen suoraan ovenkahvaan roikkumaan ettei paikka jää kokonaan välistä. Tämä olikin loistava ratkaisu sillä nyt selvisi sekin miksi se oli aina täynnä. Paikassa oli nimittäin menossa 2015 Tart Fruit Festival ja tarjolla oli hanastossa peräti 31 erilaista sour-olutta. Annoskoot sai onneksi pieninä ja monta mielenkiintoista tuotetta tuli koettua särpiessä samalla kupillisia talon omaa herkullista olutjuustokeittoa. Kerrassaan mahtava paikka tämäkin.

Cascade Brewing Barrel House ulkoapäin

Tart Fruit Festivalin tarjontaa

  Ehkä kuitenkin Portlandin eniten odottamani paikka oli vielä edessä. Pientä kulttimainetta nauttiva Upright Brewing oli nimittäin auki. Ja jos jotain haittaa että viljelen sanaa autenttinen liikaa niin nyt sitä kerrassaan on pakko käyttää koska tämä paikka oli juuri sitä. Paikan löytäminen pelkästään oli jo suuri seikkailu kun korttelin ovissa ei missään lukenut mitään ja lopulta löysin vihjeen paikan sijainnista astumalla sisälle toiseen ravintolaan jonka sisältä löytyi seinältä pahviselle lapulle kirjoitettuna mystinen vihje että pitäisi nuolen suunnasta etsin portaita alaspäin. Portaat alaspäin löytyi ja törmäsinkin siellä vanhempaan pariskuntaan joka oli myös etsimässä samaa paikkaa. Pienen katakombeissa harhailun jälkeen etäistä musiikkia alkoi kuulumaan jostain ja lähdimme suunnistamaan sitä kohtia. Uprightin tilat löytyivät lopulta kellarin pohjilta. Paljon isoja tynnyreitä siellä sun täällä, panimolaitteistoa sikin sokin ja sinne tänne viriteltynä tuoleja asiakaspaikkoja varten. Yhdestä nurkasta myös löytyi "myyntipiste" jossa aitoja lp-levyjä gramofonilla soittava tyyppi osoittautui asiakaspalvelijaksi ja suostui pientä korvausta vastaan raottamaan hanojaan auki.
   Paikasta löytyi myös yksi kunnon puupöytäkin johon majoituin portaikossa törmäämäni vanhemman pariskunnan kanssa. Nopeasti kävi ilmi että heillä olikin kytköksiä Suomeen ja jopa Helsingissäkin olivat pikaisesti sukulaisissa vierailleet. Olivat itsekin suomalaista sukuperää ja isännöineet monen suomalaisen vierailuja Oregonin seudulla. Kuulin myös hauskan jutun kun olivat parisen vuotta sitten Seattlessa odottaneet parin päivän vierailulle jotain suomalaista lähisukulaista ja valmistelleet kunnon ohjelmaa päivää varten. Olivat sitten kuitenkin erehtyneet tyypiltä kyseleen heti ensimmäisenä että mitä hän oikein haluaisi tehdä. Tämä oli vastannut haluavansa nähdä puistonpenkin jossa Kurt Cobain on istunut ja toivonut pääsevänsä kauppaan josta voi ostaa puuvillaisia vaippoja. No sitten oli istuttu puistonpenkillä ja ostettu vaippoja ja tyyppi oli ollut ihan idiootti. Pariskunta meinasi että tämä minun tapani tutustua kaupunkeihin oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi.
   Kun nyt siellä seudulla liikuin niin yritin vielä Ex-Novoon joka oli täynnä ja Widmeriin joka oli myös täynnä ja kävelyn jälkeen päätinkin lähteä lepäilemään hotellille.

Uprightin tarjontaa

   Sunnuntaina matka suuntautui aamuista idemmäksi kohteena Belmont Station. Vuoden takaisesta vierailusta tänne oli niin sumuisat muistikuvat joten katsoin parhaimmaksi tarkistaa paikan uudelleen. Pullotarjonta oli mainio ja kun baarin puolelta löytyi mielenkiintoista tavaraa myös hanastosta niin sessiosta muodostui kohtuu pitkä. Valitettavasti paikkallisen pienpanimon peruna-IPA oli juuri päässyt loppumaan.

Belmont Station

   Belmontista oli luonnollista siirtyä Horse Brassiin jossa myös suoritin reissun epäterveellisimmän ruokailun. Uprightin pariskunta nimittäin oli suosittelut paikan Fish & Chips annosta tuplana ja otin sen toki muita miettimättä. Pienen odottelun jälkeen eteeni kasattiin järkyttävä kasa ranskanperunoita ja 4 isoa kimpaletta ruijanpallasta. Kun sain vihdoin annoksen ladattua suolistoon (näissä asioissa ei luovuteta) aloitin matkan hotellille.

Horse Brass Pub

   Sinne suunnatessa mieli virkistyi kuitenkin sen verran että päätin piipahtaa vielä Base Camp Brewingillä. Muutaman kerran aikaisemmin olin jo tästä ohi lompsinutkin ja hieman ulkoa epämääräisen oloinen paikka osoittautui sisältä täysin erilaiseksi. Paikka oli isohko korkea tehdastila ja tarjolla oli panimon omia tuotteita. Täällä törmäsin myös luontevasti tiskillä itse panimomestariin joka toki vaati saada pitää pienen kierroksen panimon tuotantotiloissa. Tuotantotilat osoittautuivat kohtuu isoiksi ja takahuoneessa jaettiin myös pullolahjoituksia. Paikan toisella panimomestarillla oli jonkin sortin vuorikiipeilijätausta mikä heijastui tuotteissa ja baariin kattoon oli jopa viritetty erittäin mahtava vuoden järven pohjassa lojunut iso kanootti. Paikan sulkeuduttua olikin aika lompsia vihdoin hotellille.
   Maanantai olisi ollut vielä pelipäivä mutta sitten pari viime päivää viipyilevänä odottanut tauti iski oikein kunnolla ja veti kurkun kuivaksi, pään täyteen limaa ja molemmat korvat tulehduksiin joten reissu loppuikin sitten käytännössä tähän ja tiistaina oli vuorossa varsin tuskallinen matka takaisin Helsinkiin joten se siitä.

Takaisin Amerikkaan osa 2: Seattle

Hey,

   Lauantaiaamuna oli varattuna lento Seattleen toiselle rannikolle. Alkuperäisen suunnitelman mukainen suora lento oli vaihdettu kuitenkin Chicagossa pariksi tunniksi pysähtyvään lentoon. Ajattelin ensin että sehän on vaan hyvä asia kun nyt voi kätevästi tarkistaa Chicagon kentällä olevan Goose Islandin oman baarin samalla. Baarin vihdoin löydyttyä pettymys oli kuitenkin valtava koska kyseessä oli pikemminkin leipien ja paninien myyntipiste mistä oli jopa hanasto poistettu ja tarjolla oli peräti 2 pullo-olutta Goose Islandilta. Teki mieli käydä sanomassa että repikää nuo kyltit pois seinistä. Tyydyin kuitenkin vaihtamaan paikkaa.
   Lento saapui ajallaan Seattleen ja matka downtowniin taittui Airtrainilla. En ollut varautunut ollenkaan paikalliseen maantietoon joten lievänä yllätyksenä tuli lähistöllä siintävät 3-4 kilometrin korkuiset vuoret. Ekana kävi mielessä että mihin ihmeen Himalajalle tässä tultiin.
   Hotelliin kirjauduttua hivenen väsytti jo koska matka kesti yllättävän kauan ja taashan tässä tuli 3 tuntia lisää aikaeroa kurottavaksi. Päätin kuitenkin talsia Pike Brewingille tarkistamaan tilanteen. Täynnähän se tietysti oli. Tapahtumana oli ilmeisesti paikallisen humalamyyntipiirin järjestämä triplehop-tapahtuma jossa oli tarjolla vain triple-ipoja. Sinänsä mielenkiintoista mutta koska paikka oli tukossa ja hipsteripitoisuus oli epämiellyttävän korkea niin jatkoin matkaa. Ja niin tosiaankin Seattlessa tuntui olevan erittäin vahva homebrewing-kulttuuri ja siellä oli ilmeisesti tosiaankin pelkästään eri humalalajikkeiden myyntiin keskittyneitä kioskeja useita. Pienenä kuriositeettina voisi mainita että Pike Brewing sijaitsi omituisen ostarin tapaisen rakennuksen sisällä ja viereisen myyntihuoneiston kohdalla piti oikein pysähtyä katsomaan koska siinä oli Pirkko-niminen Marimekon myyntipiste.

Pike Brewing sisäänkäyntiä

   Jouduinkin tyytymään ruokailun ja oluen nauttimisen osalta toiseen downtowniin mestaan Collins Pubiin mikä tarjosi mielenkiintoisen valikoiman paikallisia oluita ja siedettävän ruoka-annoksen tyydyttämään nälän ennen nukkumaanmenoa.
   Sunnuntaina aloitin heti matkan vähän kauemmaksi West Seattleen Beer Junctioniin. Pienen harhailun (google maps näytti paikan osoitteen väärin) jälkeen osuin oikeaan ja kyllä kannatti vaivautua tänne asti. Paikka oli häkellyttävä. En tiedä satuinko juuri oikeaan aikaan paikalle mutta hanalista oli todella kattava ja mielenkiintoinen. Löytyi Boneyardia, Bruerya, Stonea, Perennialin massiivinen Abraxas, Midnight Sunia ja kaikkea muuta kivaa. Valtavan pullo-osaston puolelta nautittavaksi valikoitui Lost Abbeyn Deliverance. Jotain pullovalikoimasta kertoo se että pelkästään barrel aged beereille oli varattuna kokonainen hyllystö. Siis ei hyllyä, eikä useita hyllyjä vaan monta pystyttäistä hyllyriviä. Nögne #100:sen näkeminen täällä asti lämmitti myös matkamiehen sydäntä. Erinomainen paikka kertakaikkiaan.

Beer Junction erottunee keskellä

   Pitkähkön kävelymatkan päässä sijaitsi toinen West Seattlen vierailukohde Beveridge Place. Tämä olikin sitten vähän enemmän lähiötyyppinen dive-henkinen ja baari tarjonta koostui paikallisista pienpanimoiden tuntemattomista tuotteista. Henkilökunta oli kuitenkin sen verran asiantuntevaa että kun pyysin paikallisen pienpanimon sourstoutia naamani eteen niin eivät suostuneet myymään sitä ennen kuin olin maistanut koska se oli kuulemma niin pahaa. Ja pahaahan se olikin.
  Matka jatkui takaisin keskustaan päin ja Pine Boxiin jossa myös ruokailin. Tästäkin jäi vähän enemmän sellainen ruokapaikka kuva vaikka ihan kiva hanavalikoima täältäkin löytyi. Soureja oli jostain syystä paljon hanassa. Ei mikään ihmeellinen paikka ja parin nopean tuopin jälkeen päätin piipahtaa vielä Stumbling Monkissa. Dogfish Headin Olde Schoole Barley Wine laittoi sen verran mietteliääksi että päätin lähteä talsimaan keskustaa kohti. Piipahdin vielä kuitenkin Taphouse Grill-nimisessä paikassa ihan mielenkiinnosta koska ennakkotietojen mukaan siellä olisi tarjolla jopa 160 hanan valikoima. Ja olihan siellä mutta todella yllättävän mieleenkiinnoton ottaen huomioon hanojen määrän.

Stumbling Monkin sisäänkäynti

   Tässä vaiheessa olikin sitten aika toteuttaa matkan ensimmäinen tissibaarivierailu. Tai sitten ei. Olin nimittäin onneksi ottanut asioista vähän selvää etukäteen ja ainakin Seattlen seudulla oli jotain käsittämättömiä sääntöjä ja lakeja että alan mestoissa ei saanut tarjota ollenkaan alkoholia. Uskomatonta! Eihän siinä ole mitään järkeä. Sama kuin lounastunnilla menisi ABC:lle syömään noutopöydästä pelkkää makaronilaatikkoa eikä käyttäisi ketsuppia ollenkaan. Vihaksi pisti.

Matkalla Toronadoon

   Maanantaina päätin suoritua heti ensimmäisenä suhteellisen haastavassa paikassa sijainneeseen tännekin avattuun Toronado-baariin. Ja melkoisen seudun läpikävelyn sen löytyminen vaatikin. Baari itsessään oli lievä pettymys minkä kruunasi loppujen lopuksi myös se että myytävänä oli t-paidoista vain lasten kokoja. Tästä tulikin sitten vakiotapaus koko reissun osalta eli vaikea oli löytää mistään mitään päälle mahtuvaa vaikka tähän puoleen nimenomaan oli tarkoitus satsata ja kunnolla. Toronadossa tein myös periaatepäätöksen että en tilaa enää tällä reissulla yhtään amerikkalaista belgian strong alea. Ne nimittäin oli ihan hirveitä. Kaikissa oli hiivapuoli unohdettu kokonaan ja sain vihdoin profiloitua että mikä se ihmemaku oli mille ne kaikki maistui. Niihin eli nimittäin selvästi sekoitettu sitä litkua mikä jää ananassäilyketölkkiin kun otat sieltä varovasti ananakset pois.

Toronado

   Brouwer's Cafe oli seuraava kohde ja tämähän oli sitten taas vallan erinomainen tapaus. Kerrassaan valtavan komea baaritiski toisella seinustalla kruunasi koko tilan. Ruokalista oli mukavan olutpainoitteinen. Tässä paikassa tuli nautittua myös reissun paras ruoka-annos eli "Stoofvlees: traditional Belgian stew made with American Kobe Beef, bacon and St. Bernardus
Abt 12, served over a bed of pommesfrites with thyme crème fraîche". Kyllä oli herkkua.
   The Sixgilliin oli tarkoitus pysähtyä seuraavaksi mutta koska oli maanantai niin sehän tietysti päätti olla kiinni. Tämä oli oikeastaan ihan hyvä asia koska sain inspiraation kävellä vielä vähän kaummaksi vähän kauempana sijainneeseen Fremont Brewingin panimobaariin. Fremont Brewing oli erittäin miellyttävä ja autenttinen tuttavuus. Väkeä oli paljon liikkeellä vaikka oli maanantai. Liekkö johtui siitä että paikka oli myös varsin halpa. Myyntitilat sijaitsivat paloaseman tyylisessä tilassa samassa rakennuksessa itse panimon kanssa. Heti sisään tullessa huvitti täysin avonaiset paloauton mentävät ovet ja se mitä suomalaiset alkoholitarkastajat sanoisivat jos näkisivät Suomessa jotain tällaista. Kaikki oluet olivat luonnollisestikin erittäin tuoreita. Myytävänä oli myös erittäin edulliseen hintaan vahvempaa ja tummempaa pullotettua tavaraa mikä näytti tekevän oikein hyvin kauppaansa. Terassi oli valtava ja sisällä yhdessä nurkkauksessa oli suurta huvitusta aiheuttava saunan lauteiden tyylinen nurkkaus jossa olutta nautittiin ilman pöytiä neljässä kerroksessa ikään kuin saunan lauteilla istuen. Tempaisinkin täällä peräti seitsämän tuoppia naamaan kun vauhtiin pääsin ja oluiden tuoreus alkoi päästä oikeuksiinsa.
 

Fremont Brewingin persoonallinen tuoppi

Fremont Brewingin sisäänkäyntiä

Tiistaina olikin edessä viimeinen päivä Seattlessa. Törmäsin alkuvuodesta Espoossa Gallow's Birdissä Real Ale Festivaaleilla sattumalta tyyppiin joka oli aikoinaan ollut Seattlen seudulla töissä. Sain häneltä vinkiksi että jos kerta täällä päin liikkuu niin jokaisen on pakko hankkia utilikilt koska Seattlessa kaikki pitää utilikilttiä. Valitettavasti taisin lupautua tekemään tämän pienissä riilisumuissa. Joten ei muuta kuin etsimään alan liikettä joka löytyi helposti ja pienen kaupanteon jälkeen käsissäni oli 180 euroa maksanut Utilikilt Workman-edition. Tästä innostuneena myös uusi suunta kohti Pike Brewingiä mutta matkalla pysähdyin syömässä vielä Seattlen vanhimmassa ravintolassa. Vanhahan se tietysti oli, 1890 perustettu, olut maistui erittäin likaisesta hanastosta tulevalta ja ruokakaan ei kummoiselta. Viihtyisä paikka mutta eihän se mikään Sarkka ollut.

Seattlen Sarkka

   Pike Brewing oli miellyttävän autio joten tiskiltä heti paikka ja tilauksia naaman eteen. Nyt viimeistään kävi ilmi että täällä kyllä tunnistetaan heti ulkomaalaiset ja lyöttäydytään keskustelemaan kivuttomasti erilaisista asioista. Tässä tapauksessa vieressä itsekin oluita maisteleva nuori naikkonen alkoi heti juttuseuraksi. Tietysti aloin esittelemään ylpeänä vasta hankkimaani utilikilttiä ja paljastui että ei hän ikinä ollut nähnyt semmoista eikä kukaan Seattlessa kuulemma pidä sellaisia. Epäili heti että minua on kusetettu Suomessa. Luulen että joudun käymään tästä asiasta uuden keskustelun Gallow's Birdissä.
   Täällä myös tarjoutui oiva mahdollisuus suorittaa rinnakkaisvertailua kun hanassa oli talon omasta Old Bawdy barley winestä 3 eri vintagea (2014,2013,2010) tarjolla. Rinnakkaisvertailu oikeastaan vain vahvisti käsityksiäni barley winen kehittymisestä ja olut itsessäänkin oli varsin mainio.

Uber Tavern

   Pienen hotellilla kantamusten vähentämisen jälkeen olikin aika suunnata Seattlen viimeiseen kohteeseen eli Uber Taverniin. Uber Tavernin kiinteistö oli todella hämäävä. Ulkopuolelta se näytti täysin normaalilta amerikkalaiselta lähiöräkälältä mutta sisältä paljastui lämminhenkinen takalla varustettu pieni kunnollinen olutbaari. Hanastosta kiskoin muutaman paikallisen lähituotteen naamaan ja koska tarjolla oli myös Alesmithin Speedway Stoutia niin hyvästelin Seattlen muutamalla lasillisella tätä herkkua.

Takaisin Amerikkaan osa 1: New York

Hey,

  Maanantaina tiivistä pakkaamista reissua varten. Tai ei kovinkaan tiivistä pakkaamista vaan otin laukun esiin ja päätin ottaa pienet tirsat sohvalla. Kissa päätti sillä aikaa käydä kusemassa laukkuun. Eipä tuossa sitten enää ollutkaan aikaa paljon pesuhommiin joten pienen virutelun jälkeen kamat sisään ja juna kohti Helsinkiä.
   Helmikuu 17.2.2015 ja aamusta heti lennot Amerikkaan. Oslon välilaskun jälkeen olisi ollut mahdollista kutkutella oluthermoja jo tölkillisellä Heinekeniä mutta päätin jättää aloituksen toiselle mantereelle. Newarkin saavuttua hermot oli jo sen verran tiukalla että helpoimmaksi ratkaisuksi tuli siirtyä suoraan sekavaan taksijonoon. Hermoja kiristi myös se että laukku haisi edelleen pahasti kissankuselle. Kyydin piti maksaa 55 dollaria mutta perille päästyämme se olikin muuttunut 95 dollariksi. OK, myönnän kyllä että etupenkin negatiivi kyseli jotain oikaisusta matkan aikana Lincoln-tunnelin kautta mutta muistaakseni se puhui 4 dollarin lisämaksusta, ei 40 dollarin lisämaksusta. En jaksanut jäädä kinastelemaan vaan latasin satasen tyypin kouraan, toivotin hyvää päivänjatkoa ja siirryin Empire State Buildingin juurella sijaitsevaan hotelliin. Huoneessa huomasinkin heti toki että yksi tuliaispulloista oli pamahtanut matkan aikana joten nyt laukku haisi kissankuselle ja sen sisältö eli varavaatteet oluelle. Pientä nyrkkipyykkiä siis heti luvassa.

Rattle & Hum maastoon piilotettuna

   Ennen reissua olin ollut suht koht tiiviissä viestinpidossa New Yorkilaisten olutharrastajien kanssa heidän mahdollisista mieltymyksistään koskien suomalaisia oluita. Sainkin yhteydenottoja sen verran  että karsintaa jouduin tekemään. Ennen kaikkea tuore suomalainen sahti oli suuri mielenkiinnon kohde. Laukussani siis matkasikin mukana useita pulloja Finlandia-sahtia, Siperiaa ja erilaisia westyjä niitä kipeästi tarvitseville. Aikaa sovittuihin kaupantekoihin oli kuitenkin sen verran että päätin pyörähtää parin korttelin päässä Rattle & Humissa parilla matkaoluella. Foundersin Big Lushious ja Green Flashin erinomainen Symposium naamariin ja sitten takaisin hotellille odottelemaan treffikumppanien saapumista. Jokainen kolmesta saapui mutkattomasti ajallaan sovittuun paikkaan ja miellyttävää oli nähdä se ilon ilme heidän kasvoillaan kun he saivat vihdoin aidon sahtipullon käsiinsä. Aikaeron aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta päätin kipaista nopeasti vielä iltaoluet Ginger Manissa joka olikin sitten niin täynnä että Bellsin kohtuullisen heikon Two Hearted Alen join nopeasti seisaaltaan ja lähdin nukkumaan. Tämä olikin sitten reissun ensimmäinen henkinen takaisku. Olin nimittäin valikoinut hotellin sijainnin taktisesti niin että se olisi hyvin lyhyen kävelymatkan päässä R&H:sta ja Ginger Manista jotta noissa paikoissa voisi kätevästi käydä ikään kuin illan viimeiset hitaat juomassa ja sitten kävellä turvallisesti hotellille mutta molemmat paikat olivat aina käytännössä tukossa jo iltapäivällä kuuden aikoihin joten ei niihin oikeastaan ollut enää mitään asiaa.

Rattle & Humin ulkona oleva menu

 Aikaero teki jälleen tehtävänsä joten luonnollisen herätyksen takia olin jälleen hyvinkin ajoissa liikkeellä. Pari ensimmäistä aamun tuntia meni kunnollista aamiaista (hotellin aamiainen oli ihmeellinen kombo kuumaa kahvia ja kymmentä erilaista sokerista munkkia) etsiessä ja harhaillessa ympäri Manhattania. Tässä vaiheessa harhauduin mediasta tunnetulle Times Squaren aukiolle. Paikka oli täynnä toisiaan selfiekepeillä sohivia kiinalaisia ja valon välkettä vaikka aamu oli kirkas. Ei kummoinen paikka minusta. Suuren maailman tuntua mutta eihän se mikään Rotuaari ollut.
   Vahingosta viisastuneena siirryinkin roikkumaan ovenkahvaan Rattle & Humiin joka sopivasti ehti olla puoli tuntia auki ennen kuin varsinainen pääkohde Ginger Man aukesi. Sinnekin toki ehdin roikkumaan ovenkahvaan mikä herätti ihmetystä henkilökunnassa. Nautituista oluista mieleen jäi varsinkin herkullinen IPA Maine Beer Companyn Another One. Jo tässä vaiheessa reissua tuli selväksi että kyllä vaan ne IPAt tällä puolen rapakkoa maistuu niin paljon paremmalta.

Ginger Manin lärvilautanen

   Ginger Manissa istuskelun jälkeen otin taksin kohti Brooklynia ja kovin arvostettua skandinaavishenkistä Törst-ravintolaa. Se oli aika pitkälle sitä mitä odotinkin eli kallis ja hivenen moderni eli tuolit tiskillä olivat lähes istumiskelvottomat. Tarjoilija arvasi minut lähes heti näöltä suomalaiseksi. Ei suostunut kertomaan syytä. Hanatarjonta oli sen verran hintavaa joten eipä niitä hirveänä viitsinyt kiskoa joten valikoin vielä pullolistasta yhden tuotteen eli Bells'in Expedition Stoutin mikä olikin erinomainen valinta.

Dirck the Norseman

  Törstistä lähdin talsimaan kohti paikallisen kaupantekopartnerin suosittelemaa uutta Dirck the Norseman panimoravintolaa. Siitä ei jäänytkään mitään kerrottavaa koska se ei ollut auki. Noh, ei muuta kuin lyhyt kävelymatka Brooklyn Breweryyn ja ei siitäkään jäänyt mitään kerrottavaa koska sekään ei ollut auki. Ei tullut mieleenkään että näin suositut paikat aukeaisivat vasta 17.00-18.00 aikoihin mutta itseähän tästä sai vaan syyttää.

Brooklyn Breweryn komea rakennus

   Mugs Alehousessa ei ollut tarkoitus alunperin käydä ollenkaan mutta koska sekin sijaitsi lähellä ja oletin sen varmuudella olevan auki niin päätin talsia sinne. Päätös ei ollut väärä koska paikka oli minusta mainettaan parempi. Tarjolla oli myös sattumalta etsimäni Bellsin Hopslam jonka tilasinkin heti eteeni. Itse olut oli massiivinen pettymys. Omituista kitkerää humalasotkua vailla herkullista hedelmäisyyttä. Two Hearted Ale oli myös hyvin samantyyppinen pettymys mutta se edes oli jossain määrin juotava. Kyllä on aika tehnyt tehtävänsä näiden kahden jonkin sortin klassikko-oluen kohdalla. Seuraavana eteeni valikoitui Maine Beerin IPA Lunch mikä olikin sitten jotain ihan muuta.
   Spuyten Duyvil oli seuraava etappi ja kävelin sen oven ohi valehtelematta neljää kertaa ennenkuin löysin paikan. Kysyinkin baarimikolta heti mikä idea tässä on että ulkopuolella ei ole mitenkään selvästi esitelty paikkaa ja hän infosikin ystävällisesti takaisin että se on ihan valittu tapa jolla saadaan idiootit pysymään poissa paikan päältä. Pari tuopposta täälläkin naamaan ja illan jo kovasti hämärtäessä ja aikaeron painaessa päälle taksilla takaisin hotellille.
   Torstaiaamuna suunnitelmissa oli matka kohti Blind Tigeria. Tänne uskaltauduin jopa metrolla mutta se oli sen verran luotaantyöntävä kokemus että jäikin sitten ensimmäiseksi ja viimeiseksi metroreissuksi. Blind Tiger ei tietenkään ollut auki vielä joten pienen kävelylenkin, Starbuckissa hipsterimäisesti notkumisen ja ovenkahvassa roikkumisen jälkeen pääsin vihdoin sisälle. Blind Tiger olikin oikein viihdyttävä paikka ja illemmalla olisi ollut New York City Beer Weekkiiin liittyvä uuden talon oluen julkaisu mutta päätin jatkaa matkaa parin tuopillisen jälkeen taksilla eteenpäin.
   Fools Gold oli hieman uudempi paikka jossa myös ruokailin. Hanastosta oli harmittavasti pari mielenkiintoisinta päässeet jo loppumaan mutta Maine Beer Companylta löytyi jälleen loistava black IPA Weez korvaamaan niitä.

Fools Goldissa myös olutmenu kätevästi ulkopuolella

   Hämyinen Proletariat oli seuraava kohde ja se olikin sitten varsin hämärän oloinen paikka. Suppeahkossa hanastossa oli tarjolla kokonaisuudessaan Stillwaterin uusi Contemporary-sarja joka oli toki pakko käydä läpi. Proletariatissa oli miellyttävää ambient-henkisyyttä mikä valittettavasti hävisi liian lujalla soitetun rap-musiikin alle.
    Vieressä sijaitsi vielä pullokauppa Good Beer NYC jonka kävin tarkistamassa. Pullovalikoimassa ei tällä kertaa mitään järisyttävää mutta hanastossa oli paikallisia ipoja tarjolla jotka kävin läpi ennen siirtymistä takaisin hotellille.

Good Beer NYC

   Perjantai olikin tarkoitus ottaa vähän rauhallisemmin koska seuraavana päivänä olisi lento aikaisin eteenpäin. Valitettavasti Rattle & Hum oli laittanut facebookkiin ilmoituksen että tänään hanassa olisi vain täydet 100-style-pistettä saaneita oluita. Ovenkahvassa roikkumisen jälkeen onneksi selvisi hanastoa ei oltu vielä saatu päivitettyä kokonaan. Joka tapauksessa onneksi vaivauduin jälleen paikalle koska aamiaiseksi nautittu Alpine Beer Companyn Nelson IPA oli erinomainen.
   Turistialueella sijainnut Beer Authority oli seuraava kohde. Paikka oli varsin massiivinen ja epäviihtyisä. Onneksi aamu oli sen verran aikaisa että paikka ei ollut kovin täynnä.

Beer Culture

    Matkalla Pony Bariin oli toki pakko pysähtyä myös Beer Culture-pullokaupassa. Maine Beer Company loisti jälleen Peeper apallaan. Pony Bar oli puolestaan hivenen pettymys tarjonnaltaan. Ehkä aika on ajanut ohi vähän tästäkin paikasta. Pohjoisempana olisi sijainnut toinenkin Pony Bar mutta jätin sen tällä kertaa väliin ja siirryin hotellille valmistautumaan aamun lentoa varten.

Pony Barin nurkkaus