Takaisin Amerikkaan osa 3: Portland

Hey,

   Keskiviikon oli varannut bussilla tapahtuvaan siirtymiseen Seattlesta Portlandiin ja loppupäivän vapaapäiväksi oluesta. Hotellille päästyäni 5 minuutin harkinnan jälkeen totesin että ei tänne asti kannata mitään välipäiviä lähteä pitämään. Tämä päätös oli virhe jälkikäteen ajatellen. Nimittäin satuin kolmisen tuntia kestäneen bussimatkan nukahtamaan heti ja tuuletin puski kylmää ilmaa vasta siistittyyn kuontalooni ilmeisesti koko matkan ja bussista ulosastuessa ei voinut olla havaitsemasta pieniä vilustumisen oireita.

Burnside Brewing

   Burnside Brewing oli ihan hotellin vieressä ja tiedossa oli että sieltä sai ruokaakin joten aloitin päivän sieltä aterialla ja panimon omalla ipalla. Hair of the Dog oli kävelymatkan päässä joten eikun sinne vaan ja hanastosta löytyikin heti onneksi pari uutta tuttavuutta. Vintage-pullolistalta löytyi myös onneksi pari uutta kokemusta ja nehän oli pakko vetää läpi. Cascade Brewingiin yritin mutta se oli tukossa (syy selvisi myöhemmin) joten luonnollinen valinta olikin vieressä sijainnut lähinnä paikallisia tuotteita tarjonnut Green Dragon.

Beer Mongersin sisäänkäynti nurkkauksessa

  Torstaina matka suuntautui heti aamusta etelämmässä sijaitsevaan Beer Mongers-nimiseen pullokauppaan. Olin etukäteen nimittäin ottanut selvää että sinä päivänä paikassa olisi 2000 Days Open-juhlat ja tarjolla olisi spesialiteettaja. Eipä siinä kauan tarvinnutkaan istua kun tarjolle hanastoon siirrettiin Dogfish Headin 120 Minute IPa ja kokeiltavahan se oli vaikka pahaksi osoittautui kuten osasin odottaakin. Pullokaupan hyllyltä löysin ekaa kertaa Heater Allenin tuotteita joten niitä oli myös pakko alkaa käymään läpi. Dunkel ja Pils osoittautuivat molemmat loistaviksi tuotteiksi palauttivat hieman uskoa näihin hieman halveksumiini oluttyyleihin.
   Beer Mongersissa törmäsin myös mystiseen ilmiöön eli Portlandissa oli jostain syystä iso Evertonin faniryhmä ja koska tv:ssä oli juuri alkamassa Evertonin matsi niin väkeä baarissa riitti heti aamusta alkaen. Evertonin faneilla oli hauska tapa tilata ensimmäisenä aina chang-olut ("one chang, tastes like cum but I take it")  koska changhan on Evertonin pääsponsori. Joi ne onneksi sen jälkeen vähän laadukkaampaakin tavaraa. Näidenkin kanssa toki ajauduin juttuun ja kutsua jos jonkinlaiseen tapahtumaan tuli ja käyntikortteja jaeltiin. Muutenkin tähän vaiheeseen on todettava että eurooppalainen jalkapallo oli varsin näkyvässä roolissa joka puolella ja myös New Yorkissa baarit pyörittivät euroopan sarjan otteluita ja niitä seurattiin innolla.

APEXin pullotarjontaa

   APEX sijaitsi ihan Beer Mongersin vieressä joten sinne seuraavaksi. Ratkaisu olikin oiva koska siellä hanastosta löytyikin ehkä koko reissun paras olut eli Boneyardin Notorious IPA3. En ole enää pitkään aikoihin ollut mikään vahvojen ipojen ystävä mutta tämä (abv 12%) oli kyllä käsittämätön tuote ja sai aikaan efektin jossa oli pakko tilata uusi annos pöytään ennenkuin edellinenkään oli juotu loppuun. Pullolistasta löytyi jostain syystä myös Russian Riverin tuotteita ja pari uutta tuttavuutta niitä jotka tietysti piti tilanteen olla kohdillaan käydä läpi. Hinnat oli toki kovat mutta heikolla hetkellä on toimittava. Mainio paikka APEX oli muutenkin ja täälläkin hämmästytti naisväestön suuri määrä oluenjuojien keskuudessa keskellä päivää koska olin pitkään koko paikan ainoa miespuolinen henkilö tarjoilijan lisäksi.
   Matka jatkui kohti pohjoista kävellen ja pysähdyin Commons Brewingin kohdalla. Commons Brewing oli taas näitä erittäin autenttisia paikkoja eli tarjoilualue ja baaritiski oli käytännössä hyvin epäsuomalaiseen tapaan samassa tilassa itse panimon tuotantovehkeiden kanssa. Tarjoilija ohjasi toki minut mitään kysymättä suoraan paikan panimomestareiden luo ja heidän kanssaan tuli turinoitua jonkun aikaa. Ilmeni myös että toinen heistä oli aikoinaan ollut tekemisissä jonkun toisenkin suomalaisen olutharrastajan kanssa. Hän kuvaili tyyppiä muistaakseni sanoin "strange guy with nick starting with o and then lots of numbers and letters". Jätän kaikkien itse arvioitavaksi ketä hän tarkoitti. Maistettavaksi sain pullotettuja tuotteita ja t-paitaa toki tarjosivat käteen lähtiessä. Vähän jäi harmittamaan etten pitempään ehtinyt tutustua panimon omiin tuotteisiin nimittäin tässä vaiheessa tuli henkinen kiire suorittaa reissun ensimmäinen tissibaarivierailu.

APEX ulkoa

   Perjantaina heti aamusta oli valitettavasti huomattavissa että nyt keho ei toimi enää täysteholla ja pientä kuumeilua oli selvästi tunnettavissa. Päätinkin yrittää lepäillä hotellilla mutta taivuin lopulta päivällä pienelle reissulle downtowniin. Baileys Taproom oli luonnollisestikin jo tukossa mutta suurempaa mielenkiintoa aiheutti vasta avattu Fathead's-ketjun uusi panimoravintola. Hop Jujua ei ollut valitettavasti saatavilla mutta toista huipputuotetta Head Hunteria oli siitä oli myös jakelussa erittäin tuore julkaisu Gin Barrel Aged Head Hunter. Olo alkoi kuitenkin olla jo aika heikko kuumeilun takia joten suoriuduin pikaisesta takaisin hotellille.

Fathead's

   Lauantaina olo oli aamusta lupaava joten lähdin heti liikkeelle. Cascade Brewingiin olin yrittänyt jo kahdesti ja nyt päätin että menen suoraan ovenkahvaan roikkumaan ettei paikka jää kokonaan välistä. Tämä olikin loistava ratkaisu sillä nyt selvisi sekin miksi se oli aina täynnä. Paikassa oli nimittäin menossa 2015 Tart Fruit Festival ja tarjolla oli hanastossa peräti 31 erilaista sour-olutta. Annoskoot sai onneksi pieninä ja monta mielenkiintoista tuotetta tuli koettua särpiessä samalla kupillisia talon omaa herkullista olutjuustokeittoa. Kerrassaan mahtava paikka tämäkin.

Cascade Brewing Barrel House ulkoapäin

Tart Fruit Festivalin tarjontaa

  Ehkä kuitenkin Portlandin eniten odottamani paikka oli vielä edessä. Pientä kulttimainetta nauttiva Upright Brewing oli nimittäin auki. Ja jos jotain haittaa että viljelen sanaa autenttinen liikaa niin nyt sitä kerrassaan on pakko käyttää koska tämä paikka oli juuri sitä. Paikan löytäminen pelkästään oli jo suuri seikkailu kun korttelin ovissa ei missään lukenut mitään ja lopulta löysin vihjeen paikan sijainnista astumalla sisälle toiseen ravintolaan jonka sisältä löytyi seinältä pahviselle lapulle kirjoitettuna mystinen vihje että pitäisi nuolen suunnasta etsin portaita alaspäin. Portaat alaspäin löytyi ja törmäsinkin siellä vanhempaan pariskuntaan joka oli myös etsimässä samaa paikkaa. Pienen katakombeissa harhailun jälkeen etäistä musiikkia alkoi kuulumaan jostain ja lähdimme suunnistamaan sitä kohtia. Uprightin tilat löytyivät lopulta kellarin pohjilta. Paljon isoja tynnyreitä siellä sun täällä, panimolaitteistoa sikin sokin ja sinne tänne viriteltynä tuoleja asiakaspaikkoja varten. Yhdestä nurkasta myös löytyi "myyntipiste" jossa aitoja lp-levyjä gramofonilla soittava tyyppi osoittautui asiakaspalvelijaksi ja suostui pientä korvausta vastaan raottamaan hanojaan auki.
   Paikasta löytyi myös yksi kunnon puupöytäkin johon majoituin portaikossa törmäämäni vanhemman pariskunnan kanssa. Nopeasti kävi ilmi että heillä olikin kytköksiä Suomeen ja jopa Helsingissäkin olivat pikaisesti sukulaisissa vierailleet. Olivat itsekin suomalaista sukuperää ja isännöineet monen suomalaisen vierailuja Oregonin seudulla. Kuulin myös hauskan jutun kun olivat parisen vuotta sitten Seattlessa odottaneet parin päivän vierailulle jotain suomalaista lähisukulaista ja valmistelleet kunnon ohjelmaa päivää varten. Olivat sitten kuitenkin erehtyneet tyypiltä kyseleen heti ensimmäisenä että mitä hän oikein haluaisi tehdä. Tämä oli vastannut haluavansa nähdä puistonpenkin jossa Kurt Cobain on istunut ja toivonut pääsevänsä kauppaan josta voi ostaa puuvillaisia vaippoja. No sitten oli istuttu puistonpenkillä ja ostettu vaippoja ja tyyppi oli ollut ihan idiootti. Pariskunta meinasi että tämä minun tapani tutustua kaupunkeihin oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi.
   Kun nyt siellä seudulla liikuin niin yritin vielä Ex-Novoon joka oli täynnä ja Widmeriin joka oli myös täynnä ja kävelyn jälkeen päätinkin lähteä lepäilemään hotellille.

Uprightin tarjontaa

   Sunnuntaina matka suuntautui aamuista idemmäksi kohteena Belmont Station. Vuoden takaisesta vierailusta tänne oli niin sumuisat muistikuvat joten katsoin parhaimmaksi tarkistaa paikan uudelleen. Pullotarjonta oli mainio ja kun baarin puolelta löytyi mielenkiintoista tavaraa myös hanastosta niin sessiosta muodostui kohtuu pitkä. Valitettavasti paikkallisen pienpanimon peruna-IPA oli juuri päässyt loppumaan.

Belmont Station

   Belmontista oli luonnollista siirtyä Horse Brassiin jossa myös suoritin reissun epäterveellisimmän ruokailun. Uprightin pariskunta nimittäin oli suosittelut paikan Fish & Chips annosta tuplana ja otin sen toki muita miettimättä. Pienen odottelun jälkeen eteeni kasattiin järkyttävä kasa ranskanperunoita ja 4 isoa kimpaletta ruijanpallasta. Kun sain vihdoin annoksen ladattua suolistoon (näissä asioissa ei luovuteta) aloitin matkan hotellille.

Horse Brass Pub

   Sinne suunnatessa mieli virkistyi kuitenkin sen verran että päätin piipahtaa vielä Base Camp Brewingillä. Muutaman kerran aikaisemmin olin jo tästä ohi lompsinutkin ja hieman ulkoa epämääräisen oloinen paikka osoittautui sisältä täysin erilaiseksi. Paikka oli isohko korkea tehdastila ja tarjolla oli panimon omia tuotteita. Täällä törmäsin myös luontevasti tiskillä itse panimomestariin joka toki vaati saada pitää pienen kierroksen panimon tuotantotiloissa. Tuotantotilat osoittautuivat kohtuu isoiksi ja takahuoneessa jaettiin myös pullolahjoituksia. Paikan toisella panimomestarillla oli jonkin sortin vuorikiipeilijätausta mikä heijastui tuotteissa ja baariin kattoon oli jopa viritetty erittäin mahtava vuoden järven pohjassa lojunut iso kanootti. Paikan sulkeuduttua olikin aika lompsia vihdoin hotellille.
   Maanantai olisi ollut vielä pelipäivä mutta sitten pari viime päivää viipyilevänä odottanut tauti iski oikein kunnolla ja veti kurkun kuivaksi, pään täyteen limaa ja molemmat korvat tulehduksiin joten reissu loppuikin sitten käytännössä tähän ja tiistaina oli vuorossa varsin tuskallinen matka takaisin Helsinkiin joten se siitä.