torstai 5. maaliskuuta 2015

Takaisin Amerikkaan osa 1: New York

Hey,

  Maanantaina tiivistä pakkaamista reissua varten. Tai ei kovinkaan tiivistä pakkaamista vaan otin laukun esiin ja päätin ottaa pienet tirsat sohvalla. Kissa päätti sillä aikaa käydä kusemassa laukkuun. Eipä tuossa sitten enää ollutkaan aikaa paljon pesuhommiin joten pienen virutelun jälkeen kamat sisään ja juna kohti Helsinkiä.
   Helmikuu 17.2.2015 ja aamusta heti lennot Amerikkaan. Oslon välilaskun jälkeen olisi ollut mahdollista kutkutella oluthermoja jo tölkillisellä Heinekeniä mutta päätin jättää aloituksen toiselle mantereelle. Newarkin saavuttua hermot oli jo sen verran tiukalla että helpoimmaksi ratkaisuksi tuli siirtyä suoraan sekavaan taksijonoon. Hermoja kiristi myös se että laukku haisi edelleen pahasti kissankuselle. Kyydin piti maksaa 55 dollaria mutta perille päästyämme se olikin muuttunut 95 dollariksi. OK, myönnän kyllä että etupenkin negatiivi kyseli jotain oikaisusta matkan aikana Lincoln-tunnelin kautta mutta muistaakseni se puhui 4 dollarin lisämaksusta, ei 40 dollarin lisämaksusta. En jaksanut jäädä kinastelemaan vaan latasin satasen tyypin kouraan, toivotin hyvää päivänjatkoa ja siirryin Empire State Buildingin juurella sijaitsevaan hotelliin. Huoneessa huomasinkin heti toki että yksi tuliaispulloista oli pamahtanut matkan aikana joten nyt laukku haisi kissankuselle ja sen sisältö eli varavaatteet oluelle. Pientä nyrkkipyykkiä siis heti luvassa.

Rattle & Hum maastoon piilotettuna

   Ennen reissua olin ollut suht koht tiiviissä viestinpidossa New Yorkilaisten olutharrastajien kanssa heidän mahdollisista mieltymyksistään koskien suomalaisia oluita. Sainkin yhteydenottoja sen verran  että karsintaa jouduin tekemään. Ennen kaikkea tuore suomalainen sahti oli suuri mielenkiinnon kohde. Laukussani siis matkasikin mukana useita pulloja Finlandia-sahtia, Siperiaa ja erilaisia westyjä niitä kipeästi tarvitseville. Aikaa sovittuihin kaupantekoihin oli kuitenkin sen verran että päätin pyörähtää parin korttelin päässä Rattle & Humissa parilla matkaoluella. Foundersin Big Lushious ja Green Flashin erinomainen Symposium naamariin ja sitten takaisin hotellille odottelemaan treffikumppanien saapumista. Jokainen kolmesta saapui mutkattomasti ajallaan sovittuun paikkaan ja miellyttävää oli nähdä se ilon ilme heidän kasvoillaan kun he saivat vihdoin aidon sahtipullon käsiinsä. Aikaeron aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta päätin kipaista nopeasti vielä iltaoluet Ginger Manissa joka olikin sitten niin täynnä että Bellsin kohtuullisen heikon Two Hearted Alen join nopeasti seisaaltaan ja lähdin nukkumaan. Tämä olikin sitten reissun ensimmäinen henkinen takaisku. Olin nimittäin valikoinut hotellin sijainnin taktisesti niin että se olisi hyvin lyhyen kävelymatkan päässä R&H:sta ja Ginger Manista jotta noissa paikoissa voisi kätevästi käydä ikään kuin illan viimeiset hitaat juomassa ja sitten kävellä turvallisesti hotellille mutta molemmat paikat olivat aina käytännössä tukossa jo iltapäivällä kuuden aikoihin joten ei niihin oikeastaan ollut enää mitään asiaa.

Rattle & Humin ulkona oleva menu

 Aikaero teki jälleen tehtävänsä joten luonnollisen herätyksen takia olin jälleen hyvinkin ajoissa liikkeellä. Pari ensimmäistä aamun tuntia meni kunnollista aamiaista (hotellin aamiainen oli ihmeellinen kombo kuumaa kahvia ja kymmentä erilaista sokerista munkkia) etsiessä ja harhaillessa ympäri Manhattania. Tässä vaiheessa harhauduin mediasta tunnetulle Times Squaren aukiolle. Paikka oli täynnä toisiaan selfiekepeillä sohivia kiinalaisia ja valon välkettä vaikka aamu oli kirkas. Ei kummoinen paikka minusta. Suuren maailman tuntua mutta eihän se mikään Rotuaari ollut.
   Vahingosta viisastuneena siirryinkin roikkumaan ovenkahvaan Rattle & Humiin joka sopivasti ehti olla puoli tuntia auki ennen kuin varsinainen pääkohde Ginger Man aukesi. Sinnekin toki ehdin roikkumaan ovenkahvaan mikä herätti ihmetystä henkilökunnassa. Nautituista oluista mieleen jäi varsinkin herkullinen IPA Maine Beer Companyn Another One. Jo tässä vaiheessa reissua tuli selväksi että kyllä vaan ne IPAt tällä puolen rapakkoa maistuu niin paljon paremmalta.


Ginger Manin lärvilautanen

   Ginger Manissa istuskelun jälkeen otin taksin kohti Brooklynia ja kovin arvostettua skandinaavishenkistä Törst-ravintolaa. Se oli aika pitkälle sitä mitä odotinkin eli kallis ja hivenen moderni eli tuolit tiskillä olivat lähes istumiskelvottomat. Tarjoilija arvasi minut lähes heti näöltä suomalaiseksi. Ei suostunut kertomaan syytä. Hanatarjonta oli sen verran hintavaa joten eipä niitä hirveänä viitsinyt kiskoa joten valikoin vielä pullolistasta yhden tuotteen eli Bells'in Expedition Stoutin mikä olikin erinomainen valinta.

Dirck the Norseman

  Törstistä lähdin talsimaan kohti paikallisen kaupantekopartnerin suosittelemaa uutta Dirck the Norseman panimoravintolaa. Siitä ei jäänytkään mitään kerrottavaa koska se ei ollut auki. Noh, ei muuta kuin lyhyt kävelymatka Brooklyn Breweryyn ja ei siitäkään jäänyt mitään kerrottavaa koska sekään ei ollut auki. Ei tullut mieleenkään että näin suositut paikat aukeaisivat vasta 17.00-18.00 aikoihin mutta itseähän tästä sai vaan syyttää.

Brooklyn Breweryn komea rakennus

   Mugs Alehousessa ei ollut tarkoitus alunperin käydä ollenkaan mutta koska sekin sijaitsi lähellä ja oletin sen varmuudella olevan auki niin päätin talsia sinne. Päätös ei ollut väärä koska paikka oli minusta mainettaan parempi. Tarjolla oli myös sattumalta etsimäni Bellsin Hopslam jonka tilasinkin heti eteeni. Itse olut oli massiivinen pettymys. Omituista kitkerää humalasotkua vailla herkullista hedelmäisyyttä. Two Hearted Ale oli myös hyvin samantyyppinen pettymys mutta se edes oli jossain määrin juotava. Kyllä on aika tehnyt tehtävänsä näiden kahden jonkin sortin klassikko-oluen kohdalla. Seuraavana eteeni valikoitui Maine Beerin IPA Lunch mikä olikin sitten jotain ihan muuta.
   Spuyten Duyvil oli seuraava etappi ja kävelin sen oven ohi valehtelematta neljää kertaa ennenkuin löysin paikan. Kysyinkin baarimikolta heti mikä idea tässä on että ulkopuolella ei ole mitenkään selvästi esitelty paikkaa ja hän infosikin ystävällisesti takaisin että se on ihan valittu tapa jolla saadaan idiootit pysymään poissa paikan päältä. Pari tuopposta täälläkin naamaan ja illan jo kovasti hämärtäessä ja aikaeron painaessa päälle taksilla takaisin hotellille.
   Torstaiaamuna suunnitelmissa oli matka kohti Blind Tigeria. Tänne uskaltauduin jopa metrolla mutta se oli sen verran luotaantyöntävä kokemus että jäikin sitten ensimmäiseksi ja viimeiseksi metroreissuksi. Blind Tiger ei tietenkään ollut auki vielä joten pienen kävelylenkin, Starbuckissa hipsterimäisesti notkumisen ja ovenkahvassa roikkumisen jälkeen pääsin vihdoin sisälle. Blind Tiger olikin oikein viihdyttävä paikka ja illemmalla olisi ollut New York City Beer Weekkiiin liittyvä uuden talon oluen julkaisu mutta päätin jatkaa matkaa parin tuopillisen jälkeen taksilla eteenpäin.
   Fools Gold oli hieman uudempi paikka jossa myös ruokailin. Hanastosta oli harmittavasti pari mielenkiintoisinta päässeet jo loppumaan mutta Maine Beer Companylta löytyi jälleen loistava black IPA Weez korvaamaan niitä.

Fools Goldissa myös olutmenu kätevästi ulkopuolella

   Hämyinen Proletariat oli seuraava kohde ja se olikin sitten varsin hämärän oloinen paikka. Suppeahkossa hanastossa oli tarjolla kokonaisuudessaan Stillwaterin uusi Contemporary-sarja joka oli toki pakko käydä läpi. Proletariatissa oli miellyttävää ambient-henkisyyttä mikä valittettavasti hävisi liian lujalla soitetun rap-musiikin alle.
    Vieressä sijaitsi vielä pullokauppa Good Beer NYC jonka kävin tarkistamassa. Pullovalikoimassa ei tällä kertaa mitään järisyttävää mutta hanastossa oli paikallisia ipoja tarjolla jotka kävin läpi ennen siirtymistä takaisin hotellille.

Good Beer NYC

   Perjantai olikin tarkoitus ottaa vähän rauhallisemmin koska seuraavana päivänä olisi lento aikaisin eteenpäin. Valitettavasti Rattle & Hum oli laittanut facebookkiin ilmoituksen että tänään hanassa olisi vain täydet 100-style-pistettä saaneita oluita. Ovenkahvassa roikkumisen jälkeen onneksi selvisi hanastoa ei oltu vielä saatu päivitettyä kokonaan. Joka tapauksessa onneksi vaivauduin jälleen paikalle koska aamiaiseksi nautittu Alpine Beer Companyn Nelson IPA oli erinomainen.
   Turistialueella sijainnut Beer Authority oli seuraava kohde. Paikka oli varsin massiivinen ja epäviihtyisä. Onneksi aamu oli sen verran aikaisa että paikka ei ollut kovin täynnä.


Beer Culture

    Matkalla Pony Bariin oli toki pakko pysähtyä myös Beer Culture-pullokaupassa. Maine Beer Company loisti jälleen Peeper apallaan. Pony Bar oli puolestaan hivenen pettymys tarjonnaltaan. Ehkä aika on ajanut ohi vähän tästäkin paikasta. Pohjoisempana olisi sijainnut toinenkin Pony Bar mutta jätin sen tällä kertaa väliin ja siirryin hotellille valmistautumaan aamun lentoa varten.

Pony Barin nurkkaus












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti