Oluesta ja sen juomisesta: Coast to Coast 4: Delaware

Keskiviikkona oli vuorossa ajomatka Philadelphiaan jossa oli tarkoitus viettää kolmisen päivää lepäilemässä ennen paluulentoa Suomeen. Chesapeake Bay ylitettiin jännittävästi 18 mailia pitkän tunneli/silta-yhdistelmän kautta suoraan Marylandin puolelle. Reitti viistii merenrantaa pitkin Ocean Cityä joka on tunnettu amerikkalaisten eläkeläisten kesälomakohde. Hotellien määrä oli käsittämätön ja jos oikein muistan alueella oli jopa 350 000 hotellihuonetta. Nyt ne onneksi olivat suht tyhjillään mutta voin kuvitella mikä hulabaloo on menossa lomakautena.
Rehoboth Beachillä sijaitsi etukäteen yksi eniten odottamani paikka eli Dogfish Headin Brewing & Eats. Jo vuodesta 1995 paikalla sijainnut panimo oli edelleen voimissaan ja itse asiassa pientä tarjoilutilojen laajennusta oli jo aloitettu liikehuoneiston viereen. 75 Minutes IPA oli tarjolla caskina ja se olikin erittäin hyvää ja samalla koko reissun ainoa juomiskelpoinen cask. Samoin legendaarinen World Wide Stout oli tehnyt paluun hanatarjontaan. Lärvilautaset olivat edullisia ja ruokailukin muodostui edulliseksi kun kokki ensin paistoi pizzat palaneeksi niin saatiin ruoat pienen lisäodottelun takia lähes ilmaiseksi. En olisi kyllä huomannut koko asiaa jos siitä erikseen ei oltaisi tultu sanomaan kun sen verran oluiden maistelu ja niiden taso häiritsi keskittymistä.


Dogfish Head ulkoapäin, laajennusosa rakenteilla oikealla teltan alla

Dogfish Headin valikoimaa

Dogfish Headin lärvilautanen ja pizza

Loppumatka Philadelphiaan suoritettiin ilman turhia pysähtymisiä koska reissun viimeiseksi hotelliksi oli valittua vähän tasokkaampi paikkaa suoraan Philadelphian ytimestä Broad Streetiltä ja tavoitteena oli ehtiä sinne ennen ruuhka-aikaa. Siinä onnistuttiinkin ja auton parkkaamisen jälkeen voitiinkin aloittaa loppuillan ohjelma.

Näkymää hotellihuoneesta Broad Streetille

Downtownin kehutuin paikka Monk's Cafe oli heti hotellin vieressä. Satuimme mahtumaan ahtaalle tiskille jossa Belgiassa valmistettu talon olut oli pakko ottaa testiin. En juurikaan innostunut tästä paikasta kun sen verran ahtaaksi se oli saatu rakennettua. Philadalphiassa on saatu aikaiseksi jonkin sortin epämääräinen metro jolla siirryimme hieman pohjoisemmaksi josta oli skoutannut vierailukohteeksi Bar Hygge-nimisen hipsteribaarin. Kyseisen baarin tarjonta koostui omista oluista joita valmistettiin Brewery Techne-nimellä. Kummoista kehuttavaa ei näistä löytynyt. Alla Spina sijaitsi kävelymatkan päässä ja siellä tarjonta olikin jo monipuolisempaa. Philly Steak Sandwichin versiota tuli myös täällä maistettua.

Bar Hyggen tarjontaa

Monk's Cafe

Torstai oli varattu aamupäivällä nähtävyyksiä varten. Lähdimme lompsimaan hotellilta kohti Art Museumia ja aamutreenille legendaarisille Rocky Stepseille. Ihan ei ollut juoksuvauhti samaa kuin Rockylla leffan legendaarisessa kohtauksessa läpi puiston ylös portaille mutta väittäisin että paljon ei olisi jääty jälkeen.

Kirmaamassa Rocky Stepsejä

Eye of the Tiger!

Rockyn patsaalla

Suomen lippu löytyi myös täältä

Päivällä oli vuorossa automatka luoteiseen Philadelphiaan koska alueen mielenkiintoisimmat paikat oli sopivasti kasattu sinne. Eka pysähdys oli tarkoitus suorittaa Ardmoressa Tired Hands Brewingillä mutta koska olin skoutannut aukiolon väärin oli se vielä kiinni. Matka jatkuikin siis suoraan Wayneen Teresa's Next Dooriin. Tämä paikka jätti vähän kylmäksi ja ei siellä tarvinnut kauan istuksia mikä olikin hyvä koska seuraava paikka osoittautui aivan erinomaiseksi. Waynessa paljastui myös seurapiiriblogistin salatut sivubusinekset.

Seurapiiriblogistin salaiset sivubusinekset paljastuivat

Tired Hands

Tired Hands tarjontaa

Teresas Cafen hyvin naamioitu julkisivu


Teresa's Next Doorin tarjontaa

Parin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Norristowniin ja kuuluisaan Capone's Restaurantiin. Paikka oli ihmeellinen yhdistelmä lähiöbaaria, heikohkon oloista ruokaravintolaa, hyvää olutravintolaa ja hyvää pullokauppaa. Maturemyyjä otti tilanteen heti haltuun ja hänelle selvisi että olemme Suomesta kaivoi hän heti takahuoneesta paikan omistajan Matt Caponen tiskille. Matt Capone vaikuttaa olevan todella pitkän linjan olutmies amerikkalaisessa craft beer-kulttuurissa ja tuntui tietävän lähes kaiken koko alasta. Mies oli aidosti myös erittäin otettu siitä että Suomesta asti tyypit jaksavat tulla varta vasten hänen baariinsa oluelle. Seuraava tunti menikin lätistellessä Mattin kanssa ja nauttiessa ilmaisia sampleja joita Matt kanteli koko ajan naaman eteen sitä vauhtia etten kerinnyt kaikkia edes maistaa. Matt kehuskeli muuten ohimennen että heillä oli ollut Huvila-panimon oluita tarjolla Suomesta. Jäi vähän epäselväksi mitä ja mihin aikaan. Lähtiessä toki täydensimme vuokra-automme peräkonttia pullokaupan Mattin suosittelemilla tuotteilla. Unohdin kysyä että onko Matt sukua Al Caponelle, samaa näköä nimittäin oli miehessä. Toisaalta ehkä ihan hyvä koska Al Caponen yhteys Philadelphiaan on nimenomaan siinä että Capone oli vankilassa siellä.

Capone's Restaurant

Miellyttävän vierailun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Ardmorea ja siellä ensimmäisenä kohteena oli Tired Handsin uudempi sivutoimipiste joka oli mahtipontisesti nimetty Fermenteriaksi. Paikka pääsi vähän yllättämään koska olin kuvitellut paikan pieneksi sivutoimipisteeksi mutta oikeasti kyseessä oli varmaan isoin "pienpanimoravintola" missä olen ikinä käynyt. Jotain paikasta kertoo että pelkästään oheiskrääsämyymälässä oli 5 myyjää.
Ja olihan se tosiaan hieno paikka. Jos jossain on joskus voinut sanoa päässeensä maistamaan tuoreita oluita niin täällä se vihdoin tapahtui. Tilausta tehdessä kyselin aluksi onko mahdollista saada sampleja ja tarjoilija ratkaisi homman niin että alkoi vaan niitä listaa pitkin järjestyksessä kantamaan minulle. Sinänsä ihan helppo ratkaisu molemmille ja listaa tuli käytyä läpi tehokkaasti. Oluet olivat erinomaiset ja täällä tuli joutua ehkä reissun kaksi parasta tuotetta, mahtava tupla-ipa Oblivex ja erikoinen kokeilu Omnipollon kanssa eli Double Milkshake IPA with Coconuts. Jos oikein ymmärsin Omnipollon tyypit olivat juuri parhaillaan paikalla käymässäkin. Mahtava paikka kertakaikkiaan. Automatkan päätteeksi kävimme vielä nyt auenneessa alkuperäisessä Tired Handsin toimipisteessä fiilistelemässä ennen paluumatkaa Philadelphian keskustaan.

Fermenteria ovella notkumassa

Fermenterian tarjontaa

Fermenterian valtavia sisätiloja

Reissun paras olut, Oblivex

   Keskustassa intoa toki riitti ja suuntasimme kohti Rittenhousen hipsteribaarikeskittymää. Täällä tulikin nähtyä ja koettua jotakin todella hirveää eli Dandelion-paikassa oli jostain syystä jopa 3 caskia ja niiden sisältö oli siinä kunnossa että voisin kuvitella Camran poikien saavan sydänhalvauksen nähtyään ne. Monks Cafen porteilla käytiin vielä mutka turhaan kääntymässä ja Jose Pistolaksessa parilla ennen kuin väsymys valtasi mielen.
   Perjantaina aamu käynnistyi kävellen kohti vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Philadelphiahan on Yhdysvaltain historian kannalta erittäin tärkeä nähtävyys ja kaupungin keskustassa on yllättävän paljon kaikenlaista Yhdysvaltojen itsenäistymiseen liittyvää mielenkiintoista nähtävää. Independence Hall oli puiston reunalla, samoin kuin Liberty Bell jolle oli rakennettu erillinen rakennus. Olin sen verran ahdistunut pienestä tilasta ja sen väentungoksesta eikä ajatus ruumiintarkastuksesta kiehtonut joten poistuin jonosta kun näin laitteet. Tällöin sattuikin hauska tilanne kun ulkona olleet vartijat tulkitsivat tilanteen niin että en ollut päässyt sisälle kun mulla oli ollut muka liikaa aseita hallussa. Vitsailemalla onneksi selvisin hengissä penkille lepäämään.
   Visitor Centren gift shopista muuten löytyi jopa craft beerille omistettu oma nurkkaus tuotteineen. En ollut etukäteen osannut tutustua aiheeseen mutta oluenteolla alueella on vahvat perinteet. Ja kun tarkemmin muistelee niin olisihan USA:n vanhin panimo Yuengling sijannut jossain lähistöllä.
   Itsenäisyysjulistusta ei jaksettu erilliseen rakennukseen lähteä tirkistelemään vaan jatkoimme kävelyä Benjamin Franklinin haudan, USA Mintin eli kolikkopainamon vierestä aina First Bankille ja Second Bankille asti. Täältä löytyikin mielestäni kuitenkin ylivoimaisesti hienoin kohde eli Carpenter's Hall rakennus jossa USA:n kongressi on kokoontunut ensimmäisen kerran. Paikka oli täysin avoin yleisölle ja vaikka eihän se mikään Kajaanin Raatihuone ollut niin tunnelma oli erittäin hieno.

Visitor Centren Craft Beer-nurkkaus

Setelissä tuttu rakennus

Matkakumppania kiinnosti vielä rannan nähtävyydet sukellusveneineen mutta itseä kiinnosti enemmän lähistön olutbaari Khyber Pass Pub. En tiedä miten vanhaan rakennukseen se oli saatu tehtyä mutta julkisivu viittasi varmasti johonkin 1700-luvulle. Paikassa oli sopivasti ollut juuri Big Stout Tap Takeover joten 20 hanan listalla taisi olla jopa kaksi alle 10%:sta tuotetta. Viileää ulkoilmakävelyä olikin helppo lämmitellä mm Averyn 17-prossaisella Tweakilla. Myös täällä oli cask tarjolla eikä täälläkään Camran kylttejä näkynyt. Itse asiassa teki vähän pahaa katella kun rokkimimmi käsitteli pumppua siihen tyyliin väkivaltaisesti että paljon muuta kuin vaahtoa ei saatu aikaan.

Khyber Pass Pubin sisäänkäynti

Hotellille paluun jälkeen päätimme siirtyä metrolla pohjoisemmaksi kohti Crime & Punishment Breweryä. Kohtalo puuttui niin sanotusti peliin ja ympäri mennään yhteen tullaan niin reissun aluksi kuin lopuksikin törmäsimme mielenosoitukseen. Paikallinen vasemmisto oli päättänyt tukkia ratikkaliikenteen joten haaveet panimolla vierailusta oli pakko lopettaa ja kun liput alkoivat palamaan ja poliisit kaivamaan pamppuja esiin poistuimme näyttämöltä. Hotellin pöytä oli onneksi kuitenkin boostattu täyteen matkaoluita joten ihan kuivin suin ei tarvinnut kärvistellä.
Seuraavana päivänä pikainen siirtyminen JFK:n kentälle. Lento oli onneksi suora mutta harvoin on ollut niin paikat kipeät kuin nyt oli Suomeen päästessä. Seuraavaa reissua odotellessa.
HUOM osa 5 tulossa vielä jälkilöylyineen!