Coast to Coast 1: Los Angeles - Las Vegas

   Vuotuisen jenkkireissun tarkka speksaaminen ja suunnittelu alkoi jälleen hyvissä ajoin jo loppukesästä 2016 ja reissun ajankohdaksi tarkentui Helmikuu 2017. Tästä reissusta oli tulossa monella tapaa edeltäjistään poikkeava monestakin eri syystä. Ensinnäkin en ollut liikkeellä yksin vaan taistelupariksi oli lähtemässä vanha ystäväni jo opiskeluajoilta. Toiseksi kunnianhimoiseksi tavoitteeksi otettiin autolla ajaminen rannikolta rannikolle jonkun hullun ajatuspajan jälkeen. Tästä seurauksena oli se että reissu ei keskittynyt täysin pelkästään oluenjuontiin omalta osaltani vaan jonkun verran tuli pyörittyä myös "oikeita" nähtävyyksiä tutkiessa. Tekstin lukijalle tämä myös näkyy niin että kuvamateriaalissa joutuu aika monessa tapauksessa kärsimään minun naamataulustani koska sopiva kameramies oli tarvittaessa paikalla.

Maisemia lentokoneesta jossain Utahin yllä

   Lähtöpaikaksi autoreissulle valikoitui Los Angeles ja lento sinne käynnistyi Koffin Portterin nautiskelulla Finnairin loungessa lauantaiaamuna 4.2.2017. Ensimmäinen katastrofi oli jo lähellä menomatkalla sillä ystäväni Donald Trump oli antanut uusia määräyksiä lentoyhtiöille ja rento 2.5 tunnin vaihto Heathrowlla vaihtuikin pyytämättä ja yllättäen 2.5 tunnin jonotukseen ylimääräiseen maahantulotarkastukseen ja välipalatkin jäi juomatta. Jatkoyhteydelle selvittiin nippa nappa mutta kuivin suin ja Los Angelesiin päästiin aikataulussa ja kentältäkin juuri sopivasti ennenkuin paikallisten maahanmuuton kannattajien mielenosoitus oli alkamassa tukkimaan lentokentän pääovea. Maahanmuuttotarkistus Los Angelesin kentällä automaatteineen puolestaan onnistui hämmästyttävän hyvin ja nopeasti.

Automaatin suoltama kuitti maahantulosta

Mielenosoitusta LAX:lla

   Shuttle-bussilla pääsimme kätevästi autovuokraamolle jossa homma niin sanotusti alkoi pääsemään vähän käsistä kun autoa valikoidessa ei tietenkään ihan mikä tahansa enää kelvannut ja vaikka muistaakseni sovittiin että avoautoa nyt ei ainakaan ole mikään järki ottaa niin otimme tietenkin heti kalleimman ja tehoikkaimman avoauton alle (palaan autovuokrauksen kuvioihin lopussa). Long Beachin hotellille ehdittiin vielä valoisan puolella ja illaksi jäi aikaa vierailulle parissa valmiiksi tilaisuutta varten skoutatussa olutravintolassa.

Vuokra-autona toiminut Chevrolet Camaro V8, tuore 2017 malli tietysti

   Beachwoodilla on nykyään useampikin ravintola ja suuntana oli ensimmäisenä Seal Beachilla sijainnut toimipiste. Seal Beach vaikutti vähän paremmalta asuinsijalta ja koska Beachwood BBQ sijaitsi suoraan lähiön vilkkaimmalla keskuskadulla niin oli se toki aivan tukossa. Sen verran baarin puolelta saimme seisomanurkkausta vallattua että matkapölyt saimme kurkusta alas huuhdottua ensimmäisellä kunnon west coast ipalla. Matkan jatkuessa Beachwoodin pääpaikalle Beachwood BBQ & Brewingille Long Beachin ytimeen totesimme senkin täydeksi mutta koska jono näytti vetävän ruokapuolelle astuimme jonoon nauttimaan panimon erittäin tuoreita ja maukkaita ipoja. Ruokalistalla kiinnitin heti huomioni maagiseen sanaan "Gumbo" ja pakkohan sitä oli tilata. Gumboa nimittäin olen nähnyt nautittavan antaumuksella eräässä lempitelevisiosarjassani eli kutoskanavan Pontikankeittäjissä. Alligaattorin muusattu liha ja okra liittyvät ruokaan mutta tarkempi koostumus jäi hämärän peittoon erittäin ärsyttävän ja huonon torvensoittajan terrorisoidessa ruokailuympäristöä. Beachwoodin kolmas paikka eli Beachwood Blendery oli sopivasti ihan vieressä ja siellä tuli jälkiruoaksi nautittua reissun ensimmäinen lärvilautanen. Blendery keskittyy ainoastaan muodikkaasti hapanoluisiin enkä jaksanut niistä edes kovasti innostua. Tosin pelkkä paikassa leijuva hiivantuoksu riitti viemään pahimmat hapanoluitten himot koko loppureissulta.

Beachwood Blenderyn lärvilautanen

Beachwood Blenderyn haastavasti piilotettu sisäänkäynti

   Aikaerosta johtuen sunnuntaiaamumme käynnistyi varhain tiedossa oli hieman odottelua ja kiertelyä ennenkuin eräs tärkeimmistä vierailukohteista oli aukeamassa 12.00. Seal Beachilla oli aikaa käydä ajelemassa ja tutkimassa olisiko Ballast Pointin sivutoimipiste mahdollisesti auki. Bottle Logic Brewingillä ovella kävimme myös mutkan ja epäilen että siellä olisi ollut myöhemmin tiedossa joku pullonjulkistus kun porukkaa oli ovella jonossa jo tunti ennen avaamista. Placentiaan The Bruerylle siirryimme hyvissä ajoin koska oletin että paikka olisi tukossa mutta ilmeisesti juuri käynnistymässä ollut SuperBowl oli verottanut asiakaskuntaa. Ihan yksin ei täälläkään tarvinnut ovella kahvassa roikkua vaan pienen santsausreissun jälkeen yllättävän monipuoliselle viinakaupalla astuimme sisään Bruerylle.

Bottle Logic Breweryn edustaa

Ballast Pointin Tasting Room

   Bruery oli loistava paikka. Hanatarjontaa (osa taisi tulla kyllä pullosta) riitti kattavasti 40 kappaletta ja halvat lärvilautaset irtosi sujuvasti kaikista. 25 samplen jälkeen oli jo pakko vähän hengähtää kun täällähän ei mitään löysiä litkuja hanassa hirveänä ollutkaan. Väittäisin että hinta-laatu-suhteeltaan maailman paras olutravintola. Hyvää ipaahan täältä ei saa mutta annettakoon se anteeksi.
   Brueryn toinen kohtuullisen lähellä sijainnut ravintola Bruery Terreaux ei pettänyt sekään. Samplet ja half pintit oli edukkaita. Hanatarjonta keskittyi täällä enemmänkin hapanoluisiin ja kokeellisimpiin versioihin. Myös Brueryn käsittämättömän kokoista tynnyrikypsytysvarastoa pystyi ihastelemaan suoraan baaritiskiltä ja anniskelutiloissa. En tiedä miten paljon niitä tynnyreitä oli mutta ekassa huoneessa niitä oli ainakin 500-1000 ja niitä huoneita näkyi monta takanakin joten puhutaan varmasti tuhansista tynnyreistä. Bruery Terreauxissa myös mieto hiivantuoksu ravintolan tiloissa viehätti hajunystyröitä. Vähän haikein mielin nämä kaksi huippupaikkaa tuli jätettyä taakse koska illaksi oli tarkoitus vielä ehtiä Las Vegasiin ja mieleen jäi kaipaus siitä että jos joskus vielä pääsisi takaisin.

The Brueryn ovenkahvassa roikkumassa

The Brueryn lärvilautanen nr1

Bruery Terreauxin tynnyrivarastoa

   Las Vegasiin ehdimme juuri sopivasti niin että kauheasta mölinästä päätellen pääsimme todistamaan jotain Superbowlin kaikkien aikojen ratkaisuminuuttia hotellin aulan televisiosta. Itse en lajista ole innostunut ollenkaan mutta valitettavasti urheilutapahtuman jauhaminen jokaisella hotellihuoneitten tv-kanavalla tuntui jatkuvan koko loppureissun ajan. Matkaväsymystä oli sen verran ilmassa että pienen piipahdukseen Fremont Experience Streetille ja viereisen Banger Brewingin kohtuu huonojen oluitten jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneeseen. Täällä selvisikin reissun pahin järkytys kun osoittautui että Las Vegasin vanhaa kaupunkia oli alkanut terrorisoimaan joku uusi yökerho jonka joka suuntaan ulospäin lähtevä meteli oli pahimmillaan juuri sillä puolella hotellia jossa meidän huoneemme oli. Pienen ikkunanverhojen teippaamisepisodin (vaikea selittää kirjallisessa muodossa) matkakumppani päätti niin sanotusti ottaa rage-quitit koko huoneesta. Uudet huoneet järjestyi onneksi samasta kiinteistöstä eli ihan kaupunginosaa ei tarttenut alkaa vaihtamaan vaikka sekin olisi varmasti ollut ainoa vaihtoehto jos nukkua olisi säädyllisesti halunnut.
   Maanantaiaamu käynnistyi nähtävyyksiin tutustumalla ja otimme suunnaksi Hooverin padon. Tällä ajoreissulle pääsin itsekin jo alustavasti testaamaan vuokra-auton kiihtyvyysominaisuuksia. Hooverin pato oli luonnollisestikin vaikuttava ilmestys ja siihen tutustumisen teki miellyttäväksi vuodenajasta johtuva turistimassojen vähäinen määrä. Paluumatkalla suuntasimme suoraan Las Vegasin suurimpaan outlettiin ihmettelemään tarjontaa. Nahkatakit ja liivit olivat sen verran halvoissa hinnoissa että otin molempia ja imagooni sopivan Tommy Hilfigerin matkalaukun niille kantovehkeeksi. Nahkaliiveissä on muuten 2 asekoteloa molemmissa kainaloissa mikä tuntui myyjänkin mielestä olevan kyseisen vaatekappaleen tärkein ominaisuus juuri minulle.

Hooverin padon päällä

Hooverin padon ylittävän highwayn maisemasillalla

Hooverin padon laskuallas

Hooverin padon harjalla

   Jälleen keskinkertainen Nevadalaispanimo Hop Nuts Brewing sijaitsi matkan varrella hotellille samoin kun Suomessakin tv:ssä nähtävän Panttilainaamo-sarjan kuvauspaikka. Siellä piti tietysti käydä pällistelemässä josko "Old Mania" tai Chumleeta näkyisi paikanpäällä. Ei näkynyt.

Hop Nuts Brewing ulkoa

Hops Nuts Brewingin tarjontaa

Panttilainaamon sisäänkäynti

   Syöminen oli seuraavana vuorossa. Edellisenä iltana huviravintola Heart Attack Grill oli koko päivän kiinni mutta kun nyt se olikin jostain syystä auennut niin pienen harkinnan jälkeen uskaltauduimme sisälle. Paikan tyylistä saa varmasti parhaimman kuvan vierailemassa ravintolan nettisivuilla http://www.heartattackgrill.com/ mutta voin sen verran kertoa että yli 150-kiloiset sai syödä siellä ilmaiseksi (yksi todistettavasti tekikin sen ruokailumme aikana) annokseksi voi tilata vaikka 8-kerroksisen ohitusleikkaus-burgerin lisätäytteenä 40 siivua pekonia. Kasvismenukin tuolta löytyy. Siihen on listattuna myynnissä olevat tupakat.
   Tilaamani tuplaburger oli tietenkin valtava ja hirveän makuinen enkä saanut annosta alas asti suolistoon. Paikan imagoon kuuluu että tarjoilijat "suuttuvat" tästä ja haluavat rangaista huonosti käyttäytynyttä asiakasta ja kun sopivasti satuin käymään vessassa niin sillä aikaa olivat juonineet minut uhriksi. Pienen nöyryytyksen eli kolmen yllättävän kovan leipälapiolla persuksille kohdistuneen iskun jälkeen pääsimme ulos ravintolasta jatkamaan iltaa hotellin kasinolle.

Heart Attack Grill ulkoa. Mitähän mieltä Valvira olisi mainoksesta?

Syömässä Heart Attack Grillissä

Kärsimässä rangaistusta. Löi lujaa.

   Illaksi oli ostettuna vielä Rio-kasinolle Penn & Tellerin show:hun liput ja erittäin hyvin kasattu kokonaisuushan se olikin. Järjestysmiehet toki valitsivat minut kyylättäväksi ovella ja kainalot tutkittiin jostain syystä. Matkaväsymys painoi jälleen vähän liikaa  ja Pennin nopeasta puheesta meni suurin osa ohi. Tellerihän ei sitten hirveänä puhunutkaan. Mutta pääasia toteutui eli en edelleenkään tajunnut miten ne temput tehtiin mutta yhdessä ainakin yleisön joukosta "sattumalta" valittu statisti vaikutti vähän järjestetyltä. Las Vegasista voin sanoa että tänne ei hirveän ikävä jäänyt. Se jatkuva kilkatus ja väriloiste on pienissä annoksissa siedettävää mutta en tajua miten siellä joku viikonkaan pystyy lomailemaan.

Kevyt aamupala ennen poistumista Vegasista.