Coast to Coast 3: Memphis - Norfolk

   Arkansas on olutkulttuurin kannalta varsinaista jättömaata mutta reitille sattui kuitenkin yksi lupaavan oloinen pikkukaupunki Little Rock jossa vaikutti olevan tuoretta olutpanimotoimintaa useissakin tiloissa. Vierailun kohteeksi valikoitui Lost Forty Brewing Company. Sijainti jälleen perinteisesti vähän syrjemmällä teollisuusalueella isolla parkkipaikalla. Ruokatarjonta oli myös sen verran monipuolista että paikka oli kohtuu täynnä ruokailijoita. Oluet oli vähän mitä sattuu mutta ottaen huomioon sen mitä seudun tarjonnasta on aikaisemmin kuullut oli toiminna lupaavia piirteitä. Tölkkejä sai toki paikan päältä ja mukaan tarttuikin liimahirvitys triple-ipaa pari tölkkiä.

Lost Forty Brewingin lärvilautanen nr1

Lost Forty Brewing

   Memphis oli ennakkotiedustelujen jälkeen myös pimeää seutua sekä oluen, infrastruktuurin että paikallisen natiiviväestön ihonvärin suhteen joten tännekään ei hirveitä odotuksia ollut ladattuna. Hotellilla tuli jo homma selväksi eli vaikka hotelli oli valittu kohtuu läheltä downtownia niin päätimme heti että tästä nyt ei ainakaan mihinkään syrjemmälle olla enää lähtemässä. Memphisillähän on maine musiikkikaupunki (en tiedä onko sitä mainetta enää) ja kävelymatka hotellilta kohti downtownia käynnistyi törmätessa Sun Studioon jossa mm Elvis on käynnistellyt levytysuraansa ja vanha suosikkini Käteis-Jaska pöyrinyt vähän pitempäänkin. Paikasta olisi saanut myös harmillisesti hanaolutta mutta oli mennyt kiinni vartti aikaisemmin kun saavuimme paikalle. Memphisissä vanhoja legendaarisia klubeja ja musiikkipaikkoja on esitelty kadulla havainnollisesti kylteillä jotka opastavat seuraavalle lähimmälle historialliselle paikalle. Tämä olikin tarpeen koska näiltä kävelyreiteiltä ei sitten todellakaan mihinkään muualle kannattanut poiketa, sen verran epämääräistä oli koko alue.

Sun Studio

   High Cotton Brewing Company oli yksi näitä mainostettuja historiallisia kohteita ja tilat olivatkin ilmeisesti jossain vanhassa klubissa. Oluet olivat varsin huonoja ja ehkä joku muu konsepti olisi sopivampi paille. Keskustaan talsiessa piipahdimme vielä ketjupaikka Flying Saucerin Emperiumissa jossa tarjontaa oli kevyt ~200 hanaa. Onneksi myös paikallisia oluita löytyi sampleina useamman kymmenen erilaisen tuontikuralagerin seasta. En oikein ymmärrä mikä idea on pitää edes noin suurta hanamäärää jos niistä ~50 on ihan samaa huonoa halpaa bulkkilageria mutta toisaalta empä ole itse ihan heti Memphisiin baaria perustamassakaan.
   Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Atlantaa ja aluksi heti kurvasimme Gracelandin läpi. Flying Saucerissa tuli baaritiskillä tutustuttua amerikkalaiseen pariskuntaan joka kehoitti jättämään paikan väliin karsean rahastuksen takia. Tarkemmin sanottuna matkakumppani tutustui ja jossain vaiheessa ihmettelivätkin vaisuuttani mutta asia on niin että silloin kun juodaan olutta niin sitten juodaan olutta eikä siinä voi minkään turhan antaa häiritä. 80 dollariakohan siitä olisi pitänyt maksaa että olisi nähnyt pöntön mihin Elvis on paskantanut joten tyydyimme kurkkaamaan aamukrapulassa Gracelandin muurin yli.

Trendikkäästi kahvilla Gracelandin muurilla

   Tupelo sattui myös matkan varrelle ja Elviksen synnyinkoti sijaitsee siellä. Kävimme piipahtamassa terassilla enkä uskaltanut istua riippukeinulle kun näytti niin heikolta. Olin tänne speksannut pysähtymisen olutpullokauppaan ja ruokailun mutta nyt sissitiedustelu netin välityksellä epäonnistui erittäin pahasti. Tupelon alueella oli nimittäin yksi lupaava pullokauppa jolla oli nelisen toimipistettä joista yhdestä piti saada jopa aitoa paikallista Missisippiläistä craft beeriä. Täysin käsittämättömän yhteensattuman johdosta olin ottanut oikean toimipisteen osoitteen mutta sijoittanut sen väärän kaupungin alueella kun kaupan toinen toimipiste sattui sijaitsemaan risteyksessä joka ristesi toisen kadun kanssa jolla oli sattumalta täsmälleen sama nimi kuin sillä oikean toimipisteen osoiteella. Ratebeerin markkerin oli myös joku laittanut joku tähän väärään "oikeaan" paikkaan ja sekaannus oli edessä. Vähän samaa kävi aikoinaan Seattlessa kun Google Mapsin markkeri osoitti 500 metriä eri paikkaan kun osoite. Ei näiden kanssa voi näköjään olla ikinä tarpeeksi tarkka. Ja mitä tulee siihen paikkaan mihin lopulta eksyttiin niin kokemushan se oli. Missisipissä ei muuten puhuta englantia vaan jotain kieltä joka on joskus ollut englantia.

Elviksen kotimajan portailla

   Ennen Atlantaa oli vielä pysähtyminen pikkukaupunki Annistonissa Alabaman puolella ja panimoravintola Cheaha Brewing Companylla. Panimo oli perustettu kätevästi vanhalle juna-aseman lastauslaiturille ja oli miellyttävän persoonallinen. Ruokapuoli oli myös erinomaisessa kunnossa ja oluet olivat juotavassa kunnossa mutta ei edelleenkään mitään sen ihmeellisempää.

Cheahan ruoka- ja oluttarjontaa

Etsi suomalainen olutharrastaja kuvasta

Cheahan panimorakennus

 Lauantai-illan puolella oli saapuminen sitten vähän isompaan kaupunkiin eli Atlantaan. Atlantassa on jopa jonkin sortin metroverkosto joten hotelli oli varattu vähän kauempaa downtonista metropysäkin lähistöltä Decaturista. Sijaintipäätökseen vaikutti myös se Decaturin lähistöllä oli pari mainetta niittänyt olutravintolaa ja muutama uusi pienpanimo ihan kävelymatkan päässä. Hotellilla tilannetta tutkailtua jouduimme kuitenkin vähän pettymään koska hyvin moni uusista pienpanimoista joutuu kärsimään paikallisesta lainsäädännöstä hyvin vaihtelevasti ja monella ei ilmeisesti ollut anniskelulupia ollenkaan eli homma hoidettiin jonain ihmeellisenä järjestelynä jossa olisi pitänyt ostaa "pääsylippu" kiertueelle panimolle jonka aikana olisi ollut mahdollista saada "ilmaisia oluita". Vahvasti lainkierroltahan tuo vaikutti ja eipä noita pääsylippuja illaksi myytykään joten se siitä.
   Koska oli lauantai-ilta niin Decaturen keskustan ravintolat olivat täynnä. Leon's Full Serviceen ei päässyt edes tiskille asti ja Brick Storesta saimme pahimpaan janoon alakerrasta tuopit naaman eteen jotka tosin piti nauttia ulkona puoliksi seisaallaan. Vieressä oli vielä kolmas omiakin oluita tarjoava paikka Twains Billiard johon mahduimme terassille istumaan. Illan pimetessä kävelymatkalla hotellille kurkkasimme vielä Leon's Full Serviceen jossa olikin jo tilaa baaritiskillä sopivasti. Muutama olut naamaan ja ruoaksi tuli valittua reissun varmasti epäterveellisin ruoka-annos eli massiivinen juustomöhkäle joka poutinena minulle myytiin.
   Sunnuntaina matka käynnistyi metrolla kohti Atlantan Downtownia. Vierailukohteeksi oli lapsekkaasti valittu Coca Cola World josta olikin laskelmoidusti rakennettu melkoinen viihdekeskus. Menomatkalla tuli ihasteltua vielä olympiapuistoa ja siellä Helsingin olympialaisten kunniaksi liehuvaa Suomen lippua. Coca Cola Worldissa oli tosiaan varattuna jos jonkinlaista showta 4D-teatterista, salaisen reseptin vilauttamiseen holvissa ja kierros huipentui kuuluisaan Coca Cola Roomiin missä oli vapaasti nautittavissa muistaakseni noin 150 erilaista yhtiön tuotetta.

Atlantan Olympiapuistoa

Coca Cola Worldin maisteluhuone

Coca Cola Worldin edustalla

   Paluumatkalla metrolla pysähdyimme täydentämään pullovarastoa Ale Yeah! kaupassa jonka tuotteet kiskoimme hotellille ennenkuin siirrymme Atlantan vanhaan kaupunginosaan Five Pointsiin. Five Pointsista löytyi erittäin epämääräisen hipsterikadun keskeltä arvostettu Porter Beer Bar. Tiskiltä järjestyi paikka ja parin ipan jälkeen olikin helppo tarttua Porn Dog-nimiseen ruoka-annokseen ja menun varoitukset isosta koosta pitivät paikkaansa. Jättimäinen makkara oli puristettu sen verran paineella täyteen tavaraa että eka puraisun jälkeen piti pyyhkiä naama ja silmät puhtaaksi kun rasvat roiskui ympäriinsä paineen purkauduttua. Jälkiruoaksi maistui hanasta Great Divide Old Ruffian Barrel Aged. Loistava paikka kertakaikkiaan.

Porter Beer Barin tarjontaa

Porter Beer Bar hipsterikadulla piilossa

Ale Yeah!

Massiivinen Porn Dog

   Metroasemalle talsiessa nopea piipahdus vielä Wreckin Bar Pubin mielenkiintoiseen kiinteistöön. Omia oluita oli pelkästään tarjolla ja kun ne ei hirveänä vakuuttaneet niin keskityimme lähinnä ihastelemaan kiinteistön hienoutta. Jonkin sortin vanhasta hevoskartanosta täytyi olla kyse. Jos muualla tuli ihmeteltyä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden puutetta niin täällä ei tarvinnut koska törmäsimme jopa YHTEEN pyöräilijään. Nimittäin eräässä risteyksessä oli tilanne päällä poliisien ja hoitohenkilökunnan kesken kun joku pyöräilijä oli jäänyt auton alle.
   Decaturiin ehdittiin vielä illaksi metrolla (taatusti ainoat valkoihoiset koko metromatkalla) ja kun intoa riitti ja Brick Housekin oli kohtuu tyhjillään niin pitihän sen belgioluisiin keskittynyttä yläkertaa ja pullovarastoa käydä vilaisemassa. Orval-pullo muuten maksoi 14 dollaria.

Brick Store Pubin tarjontaa

Wrecking Bar Brewpubin tarjontaa

   Maanantaiksi oli hieman rauhallisempi päivä suunniteltuna koska matka läpi Dixielandin Greensboron ei mitään ihmeellistä ollut tarjoamassa. Alunperin suunnitelmissa oli pysähtyä Charlottesta mutta hotellinvarausaikaan ilmenneet ulkonaliikkumiskiellot alueella pakottivat valitsemaan vähän rauhallisemman paikan. Samoin tähän aikaanhan oli oikeasti vaarana törmätä jopa hurrikaaneihin pahimmassa tapauksessa.
   Heti alussa teimme pienen mutkan pieneen ja historialliseen Athensin kaupunkiin ja sen keskustassa olleeseen Trappeze Pubiin ruoka- ja oluttauolle. Ovenkahvassa roikkumisen jälkeen nopeasti sandwichit naamaan ja pari paikallista olutta kurkkuun. Greenvillessä teimme myös nopean pysähdyken Thomas Creek Breweryn tiloissa ihmettelemässä miten monta koiraa saa oikeasti pitään panimon tiloissa. Matka jatkui sutjakkaasti aina Greensboroon asti hotellille ja siellä väsymys olikin sitä luokkaa että illallinen suoritettiin viereisessä Darryl's Wood Fired Grillissä missä ribsit ja eväät olivatkin sitten ehkä reissun parhaat. Talon omista oluista ei taaskaan oikein voinut sanoa samaa.

Trappeze Pub

Thomas Creek Breweryn harvinaisen ankea patio

  
  Tiistaiksi siirtyminen Norfolkiin otettiin heti aamupäivästä kun päiväksi oli varattuna vähän tutustumista nähtävyyksiin. Norfolkissa sijaitsee maailman suurin laivastotukikohta mutta ymmärrettävistä syistä sinne ei ihan vapaasti pääse kulkemaan. Hotelli sijaitsi Ocean View:llä ihan rannan tuntumassa joten aluksi oli pakko käydä kastelemassa varpaita Atlantin vedessä koska tulihan nyt yksi reissun tavoitteesta täyteen eli molemmat rannikot oli nähty.
   Norfolkin downtownin vieressä oli meritutkimuslaitos Nautica jonka viereen oli parkattu käytöstä poistettu monia sotia nähnyt USS Wisconsin. Sinne yleisöllä oli pientä maksua vastaan vapaa pääsy tarjolla jonka käytimme toki hyväksi. Vierailu oli mielenkiintoinen ja kun poistuessa bongasin ihan auton parkkihallin vierestä "40 craft beer taps" kyltin niin valinta oli selvä ja siirryimme parille oluelle Humboldt Steel Corporationiin ja syömään reissun ensimmäistä Philly Steak Sandwichiä.

USS Wisconsinin kannella

Humboldt Steel Corporation Norfolkin ytimessä

Näkymä parkkihallista

   The Birch on kuuluisa baari joka sijaitsi lähistöllä hipsterimäisessä kaupunginosassa. Varsin viihtyisä paikka jälleen. Pullolistalta bongasin toki heti Sinebrychoff Porter Vintage 2009:n joka meni kokeiluun. Listauksessa tosin pullotteen alkuperämaaksi oli keksitty Ruotsi. Keskiviikkona oli siirtyminen aina Pennsylvaniaan asti ja pääsimme vihdoin hyvästelemään Dixielandin iloiset maastot.

The Birchin tarjontaa

Koff Porter 2009