Taktisista syistä olin ajoittanut mantereen mittakaavassa paikallislennon keskelle päivää joten aamusella jäi hintsusti aikaa lentokentällä myös maksan vedellä huuhtelun lisäksi yhdelle oluelle. Nautintoaineeksi valikoituikin tietysti vanha klassikko Bud Light hanasta kevyeen 8 dollarin hintaan. Kahden ekan huikan jälkeen totesin että en pysty juomaan enempää. Nestehukka oli kuitenkin sen verran kova että pystyin juomaan tuopin puoleen väliin ennen koneen lähtöä. Loput jäi sitten baarimikon toimesta viemäröitäväksi. Loppuillaksi hotellille ja hotellibaarin kautta nukkumaan ja keräilemään voimia.
Tiistaiaamuna suuntasin kohti seuraavaa pyhiinvaelluspaikkaa eli Hair of the Dog Brewingiä. Panimoravintola ei sijainnut aivan ytimessä vaan kohtuu ränsistyneellä teollisuusalueella. Itse paikka oli jälleen erittäin autenttinen ja olutmielessä viihtyisä. Totuttuun tapaan ruokaa oli myös tarjolla edulliseen hintaan ja laaja baaritiski täyttyi kauttaaltaan lähes heti avaamisen jälkeen. Ja ne oluet, luultavasti parhainta mitä olen maailmassa maistanut. Paikassa ei myyty kuin omia tuotteita mikä nyt ei mitään haitannut kun taso oli häikäisevä. Nopeasti hanatarjonnan läpi kahlattuani siirryinkin luontevasti vintagepullolistaan josta löytyi monia erilaisin tynnyrikypsytettyjä oluita. Varsinaiseksi helmeksi osoittautui lempioluttyyliäni american strong alea edusta Hair of the Dog Matt joka onkin sitten varmaan paras koskaan maistamani olut.
 |
| Maailman paras olut |
Vieressä tiskillä istui pari paikallista natiivia (veljekset Brennan & Clark jos oikein muistan) joiden kanssa kivuttomasti keskustelu siirtyikin oluisiin ja pullojen jakamiseen keskenään. Juttu luisti sen verran hyvin että kun kerran Horse Brassista ja Belmont Stationista tuli puhetta niin tarjoutuivat heti oppaaksi kyseisiin paikkoihin. Ja siirtyminen toki tapahtui autolla paikalliseen tapaan. Ensiksi pysähdyimme hyvin nopeasti Cascade Brewingillä nopeasti josta totesinkin että tänne on tultava paremmalla ajalla takaisin. Belmont Station oli kohtuu hämyinen ja mittava pullokauppa josta löytyi myös takahuoneesta oluttiski hyvällä hanatarjonnalla. Nögne oli täällä edustettuna mikä lämmitti matkamiehen sydäntä suuresti. Horse Brass jäi kohtuu vähälle istuskelulle koska toinen natiiveista ei meinannut enää pysyä tuolilla pystyssä joten jouduimme lähtemään aikaisin pois. Sen verran kuitenkin ehdin että Rogue Youngers Special Bitter tuli nautittua kohtuu autenttisissa olosuhteissa. Tämän jälkeen parempi ajokuntoisempi veljeksistä siirtyi rattiin ja nakkasi minut hotellille josta toki aulabaarin lämmittelyoluitten kautta nukkumaan.
Keskiviikkoaamusta matka suuntautui kohti Portlandia Downtownin mielenkiintoisia paikkoja. Suomessakin jossain määrin tunnetulle Rogue Alesillahan on vahva edustus täällä. Ymmärtääkseni putiikin päätoimisto sijaitsi jossain lähellä. Joten ei muuta kuin baaritiskille notkumaan ja yllättäen tasting-setti taas naaman eteen.
 |
| Rogue Ales liitutaulu |
Rogue Ales ei minusta mikään ihmellisen tasokas olutpanimo ole mutta tällä kertaa erikoisuutena hanassa oli tarjolla myös Beard Beer jonka käyttämiseen tehty hiiva on peräisin itse panimomestari John Maierin parrasta. Baarimikon mukaan oluessa ei pitäisi olla partakarvoja. Jäi myös kysymättä onko panimon tarkoitus alkaa kehittelemään myös oluita joiden hiiva on peräisin joistain muista ihmisen karvoituksista. Baarissa oli myös vierailuhetkenäni tarjolla yksi reissun huonoimmista oluista eli joku käsittämätön tynnyröity vahva amerikkalaistyylinen sima. Juomatta jäi vaikka lasi oli pieni.
 |
| Roguen näppärä tarjoilusetti |
Roguelta matka jatkui kohti toista tunnettua paikallista panimoa eli Deschutesia. Paikka jälleen tiskin päästä tasting-laseja pöytä edusta täyteen. Mikään hirveän tasokas panimohan tämäkään ei ole ja mielestäni kuuluisa lähinnä yhdestä huipputuotteestaan The Abyssista jota oli tällä kertaa tuoreena tarjolla nitrona hanassa. Kaikki oluet toki tuli maisteltua joten jano ei päässyt yllättämään. Bailey's Taproom oli seuraavana ohjelmassa mutta paikka oli tupaten täynnä joten käännyin ovelta. Tässä vaiheessa totesinkin että nyt olisi sopiva hetki toteuttaa perinteinen tissibaarivierailu. Paikkakunnan paras alan mesta löytykin kivuttomasti ja mitä sen oluttarjontaan tulee niin 10 erilaista pienpanimotuotetta olisi löytynyt hanasta ja iso määrä pullotteita mutta sattuneista syistä reitattavaa oli enemmän lavalla ja ne jutut onkin sitten muitten blogien aiheita.
Torstaiaamusta sitten heti vahingosta viisastuneena Bailey's Taproomin ovenkahvaan roikkumaan ja tiskin päätyyn kun ovet aukenivat. Bailey's Taproom olikin sitten oikein viihtyisä paikka ja hanatarjonta mielenkiintoinen. Tasting-settejä oli taas tarjolla ja niillä lähdettiin liikkeelle. Edellisen päivään Firestone Walker tap-takeoverista oli jäljellä vielä Parabolaa ja tuoreehkoltaan hanaan oli laitettu myös loistava Green Flash 11sth Anniversary Dry Hopped West Coast IPA. Baarimikon lempiolut Stone Brewing Farking Wheaton w00tstout toki piti maistaa myös ja sen jälkeen totesin että nyt vaivaa jo hieman yliannostus bourbon barrel aged imperial stouteista kun ei sitä meinannut saada enää millään alas.
Hieman pohjoisempana sijaitsi seuraava kohde eli Saraveza joka oli taas jonkin sortin sekoitus ravintolaa/pullokauppaa ja baaria. Tänne innostuin lähinnä siksi että paikka on keikkunut viime vuoden Draft Magazine listan USA top50-listalla koko ajan. Kiva pieni lähiömestahan se olikin ja todella edukas jälleen. Dogfish Head 90 Minutes IPA jääkaapista esim taisi kustantaa 3 dollaria. Paikalla oli myös jonkin sortin baarimestarikuuluisuus Tyler tarjoilemassa oluita.
Täältä aloitinkin kotimatkan puoliksi talsimalla ja matka jatkui Widmer Brotherinsin panimoalueen läpi. Kyseessä olikin vaihteeksi vähän isomman kaavan panimo. Isoista ikkunoista pystyi seuraamaan hyvin ympärivuorokautista panimotoimintaa isojen käymisastioiden ympärillä. Itse panimoravintolan jätin väliin koska vieressä sijaisi hintsusti mielenkiintoisempi paikka. Kuuluisa nimeen omaan iältään eli tämäkin pulju oli ollut pystyssä jo yli sata vuotta.
 |
| White Eagle Saloonin seinää |
Perjantaiaamusta mieli alkoi tehdä taas jotakin hyvää joten suuntasin toiselle reissulleni Hair of the Dogiin. Muutama vintage-olut oli jäänytkin vielä edelliseltä reissultani maistamatta joten vedin ne huiviin ja toki yhden hanauutuuden myös. Cascade Brewing tosiaan sijaitsi ihan siinä vieressä joten iltapäivälounaan ja lounasjuomapuolen ajattelinkin hoitaa siellä mikä olikin oiva ratkaisu. Cascade on erikoistunut sour aleisiin (mitkä nyt ei eurooppalaisella mittakaavalla mitään hirveän soureja olleet mutta ymmärtäähän sen kun nämä raukat näkee Cantillon-pullon korkkaamattomana ehkä kerran elämässään) ja tekee sen varsin onnistuneesti. Paikassa on tarjolla aina myös live barreleita jotka pamautetaan rikki perinteisesti tiistaina ja olivat molemmat tällä kertaa erittäin onnistuineita. Kolmantena erikoisuutena oli myynnissä paikan oma lämmitetty Glueh Kriek. Ehdottomasti suositeltava ei niin tunnettu vierailukohde. Portlandissahan olisi ollut toinenkin sour aleisiin erikoistunut panimo Upright mutta se ei ollut käsittääkseni jatkuvasti auki joten en alkanut edes arpomaan milloin sinne yrittäisi paikanpäälle.
Lauantaipäivä oli varattu siirtymiselle takaisin San Franciscon alueella ja se tarina jatkuu osassa kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti