Amerikassa osa 1 : San Franciscon seutu

Hey,

   Jo pitemmän aikaa on mielessäni pyörinyt  haave aloittaa olutmatkailijan ura ja nyt joulukuussa 2013 tuntui aukeavan sopiva rako kalenteriin ja muutenkin tähtimerkit olivat kohdillaan joten rohkenin alkaa toimintaan asian suhteen. Tapanani ei ole tarvittaessa näytellä vaatimatonta joten varasinkin heti kerralla sen kummia miettimättä pariksi viikoksi lennot ja hotellit Yhdysvaltoihin länsirannikolle. Lähdön hetki koitti Keski-Pohjanmaalta maanantaina ja tiistaina heti aamusta lento Heathrown kautta kohti San Franciscoa nousi ilmaan.
   Tilanne oli siinä mielessä otollinen että hyvä ystäväni sattui asumaan alueella Sunnyvalessa ja pääsinkin hänen luokseen ensimmäiseksi yöksi tasoittelemaan aika eroa ja hävittämään mielestäni pahimmat kulttuurishokit. Toki käytännön vinkkejä siitä miten alueella tulisi toimia tuli vaihdettua runsaasti. Olutta tuli tirvottua uima-altaassa jonkun verran kun sitä ihan laadukkaassa Firestone Walker-muodossa lähikaupassa kymppivitamiinisena löytyi edulliseen hintaan. Myös lähempää tuttavuutta Bud Light-valomainoksen kanssa harrastettiin.

   Keskiviikkona heti aamusta suuntasinkin kohti varsinaista majoituspaikkaa eli hotellia Oaklandin downtownissa. Reput narikkaan nopeasti ja kävelemään kaupungille. Rannasta lyhyen matkan päästä löytyi pienen etsinnän jälkeen paikkakunnan tunnetuimman reittaajan Jack Londonin jostain hornantuutista raahattu juopottelukämppä ja vakioreittauspaikka Heinold's First and Last Saloon ja eihän se tietenkään ollut vielä auki. Paikasta sen verran että helvetin vanhahan se oli ja aukeni hetken päästä odoteltuani.

Jack Londonin reittausmesta

 Muutamat oluet kylmällä terassilla nopeasti naamaan, taksi baariin eteen ja kohti ensimmäistä must see-paikkaa eli vasta Berkeleyhin avattua Sierra Nevadan Torpedo Roomia. Tässä tulikin todettua ensimmäinen amerikkalaisille baareille ominainen piirre että ne eivät todellakaan näy kovin kauas (toinen piirre on se että ulkopuolella ei missään yleensä lue aukioloaikoja). Nytkin onnistuimme ajamaan kahdesti ohi ja itse paikka löyty lopulta kävelemällä kun oli pakko jo alkaa kurkkimaan ikkunoista sisälle.

Sierra Nevada Torpedo Room Berkeley

   Itse paikkahan oli tosiaan varsin uudehko ja käytännössä tehty vain oluen maistelemiseen. Tähän liittyen kielitaitoni joutuikin ensimmäiseen kunnon koetukseen kun ohi hölkkäillyt nuori naiskuntoilija joogapantseissa tuli ihmettelemään että eihän tämä näytä edes baarilta ja tietysti onnistui valitsemaan minut tentattavakseen. Hanoja oli parisenkymmentä ja myyntiannos oli pienehkö lasi. Asiakaskunta oli varsin kirjava paikallisista hipstereistä yli 60-vuotiaisiin reittaaviin naisiin. Myös pukupäällä liikkuvia businessmiehiä näkyi useampi ja heillä olikin tapana ottaa lähtiessään mukaansa useampikin growleri paikan tuotteita. Totuttuun tyyliin vetäisin hanalistan nopeasti läpi ja mielenkiintoisimpana löytyi Sierra Nevada Barrel Aged Torpedo jota ei sitten käsittääkseni mistään muualta löydykään. Pullokaapista nautittavaksi valikoitui vielä 
Sierra Nevada Barrel Aged Ovila Quad joka olikin erinomainen valinta. Paikasta vielä sen verran että se oli tolkuttoman halpa. Loppulasku oli naurettavat 26 dollaria jos oikein muistan. Liekkö sitten vielä avajaishinnat olleet voimissaan.

Oluttarjontaa Sierra Nevada Torpedo Roomissa

   Tämän jälkeen taksilla takaisin hotellille kirjautumaan sisälle. Taksikuski halusi jostain syystä maksaa tippiä minulle vaikka käsittääkseni yleensä toimitaan toisinpäin. Loppuilta venyikin sitten mutustellessa ruokaa Pacific Coast Brewingillä joka sijaitsi kätevästi 20 metrin päässä hotellin ovesta. Tämä johtikin siihen että paikasta meinasi kehkeytyä jo vakiomesta reissun aikana.

   Torstaipäivä alkoi vaellusmatkalla kohti kulttipaikka Toronadoa San Franciscon keskustan lähistölle. Metromatkan ja pienen vaativia korkeuseroja sisältäneen vaelluksen jälkeen paikka löytyi suht koht helposti heti siitä toiselta puolen tietä missä muutama narkkari huusi käsittämättömiä kuola suupielistä valuen. Ei mitään hirveän miellyttävää seutua ja itse vierailu baarissa käynnistyi perinteisellä vartin ovenkahvassa roikkumisella. Sisälle pääsin kun ilmeisesti paikan omistajan vaimo tuli vihdoin vähän myöhässä viihdyttämään asiakkaita ja tarjoilemaan oluitaan. Hanalista oli vakuuttava ja häkellyttävään tippauskulttuuriin tuli täällä myös käytännössä opittua (tästä lisää myöhemmässä bloggauksessa). Itse paikasta taas sen verran että tiettyä luonnettahan siellä istuminen vaatii ja ymmärrän hyvin jos siellä ei kaikki viihdy. Toronado-paitaankin täällä tuli investoitua ja siitä muodostuikin varsinainen kommenttimagneetti loppumatkan aikana.

Toronadon baaritiskiä

  
   Seuraava kohde olikin jälleen sopivan kävelymatkan päässä sijaitseva Zeitgeist. Se osoittautuikin todella hämyiseksi paikaksi mikä nyt ei ollut yllätys kun ulkopuoleltakin se näytti vankilalta. Hanastossa oli ilmeisesti jotain vikaa kun oluet olivat kaikki suhtkoht flättejä ja lämpimiä. Takaosaston ei niin saksalaishenkinen biergarden oli likainen ja tunkkainen. Viereisissä pöydissä poltettiin kovasti jotain mikä ei haissut tupakalle. Takaisin baariosastolle siirtyessäni pari tyyppiä katsoi parhaimmaksi alkaa kumartelemaan minulle ja aukoivat kaikki ovet sisälle asti edessäni. Syykin tähän selvisi nopeasti kun baaritiskillä vieressäni istuva hefe alkoi heti selittämään miten teille moottoripyöräjengiläisille on aina kaikki niin helppoa. Tässä vaiheessa myös selvisi se miksi portsari kysyi henkkarit kaikilta muilta sisälletulijoilta paitsi minulta. Katsoin parhaimmaksi vaihtaa paikkaa.
   Jälleen kävelymatkan päässä sijaitsi pienehkö paikka Monk's Kettle lähes täyteen ammuttuna. Täällä en jaksanutkaan kauan istuksia ja vetelin hanalistalta yhden oluen ja pullolistalta toisen naamaan. Eli ei muutakuin metrolla takaisin Oaklandiin, Pacific Coastilla parit unioluet ja hotelliin nukkumaan.

   Perjantaipäiväksi oli suunniteltu opastettua toimintaa paikallisen kaverin toimesta mutta suuntasinkin toki heti aamusta itsenäisesti liikkeelle kohti The Trappistia joka sijaitsi korttelin päässä hotellista. The Trappist osoittautuikin erinomaiseksi baariksi. Hanalista oli todella vakuuttava ja taidolla rakennettu ilman yhtäkään humpuukituotetta tai tusinaolutta. Jouluolutpullolista tuli myös sopivasti myyntiin. Paikan laatu näkyi myös toki hinnoissa ja "we dont serve any coffee, this is beer bar"-asenne oli kohdillaan. Kaverini saapui pikapuoliin paikalle ja aloitimme vaelluksen kohti Mikkeller Bar SF:ää. Ensin toki pikapyrähdys ihmettelemään City Beer Storen massiivista pullovalikoimaa ja siellä pari hanaolutta naamaan (mm. massiivinen Midnight Sunin Berserker). Mikkeller SF oli kohtuu mielenkiintoinen paikka. Baaritiski oli sijoitettu isoon ja korkeaan tilaan keskelle avointa tilaa jota pöydät kiersivät. Hanalista oli ei niin yllättävään tapaan vakuuttava ja pullolista häkellyttävä. Saapumisajankohta oli jälleen aikainen ja sopiva koska paikka oli lähtiessämme täyteen ammuttu. Pari mielenkiintoisinta tuotetta tuli nautittua ja paikan hintatason oltua mitä oli niin eipä siellä kauempaa olisi tullut mieleen istuakaan.

Mikkeller Bar Sf ja hanalista

    Pienen ruokailun jälkeen innostuimme vielä pyörähtämään Cable Carilla sateisessa San Franciscossa linjan toisessa päässä sijaitsevassa Buena Vistassa jossa ilmeisesti myydään maailman parhaita Irish Coffeita. Näitä tulikin kiskottua useampi paikallisten suavejen tarjoillessa. Mistään tusinapaikasta ei ollut kyse koska vitriinissä vieressäni oli mm. Tullamore Dewn nimenomaan tälle paikalle tislaamaa viskiä tarjolla.

Buena Vista ja Irish Coffee-tiski

   Launtaipäivälle olikin sitten poikkeuksellisesti vähän tarkemmin suunniteltuna ohjelmaa kun kaverini suostui olemaan kuskina koko päivän. Eli ei muuta kuin auto käyntiin heti aamusta ja nokka kohti Santa Rosaa ja Russian River Brewingiä. Olin sen verran tehnyt etukäteistutkimusta että katsoin parhaimmaksi Russian Riverille saapumisen mahdollisimman aikaisin. Tämä osoittautuikin täysin oikeaksi ratkaisuksi. Roikuimme toki oven kahvassa jo puoli tuntia ennen aukaisua ja varmuuden vuoksi vielä molemmilla ovilla eikä se paljon harmittanut koska näin saimme parhaat paikat tiskin päästä ja tuntia paikan avaamisen jälkeen jono oli ovelle asti.

Russian Riverin takaovella ovenkahvassa notkumassa

.   Santa Rosahan ei ole paikkakuntana mikään iso mutta paikalliset ihmiset ovat selvästikin ottaneet Russian Riverin omakseen. Sisään tultiin koko perheen voimin ja pullo- sekä growler-kauppa teki tehtäväänsä hämmästyttävään tahtiin tiskin kulmalla. Tänne jos johonkin Päivi Räsänen pitäisi tuoda katsomaan mitä luova ja salliva alkoholipolitiikka käytännössä saa aikaan. Yhtään juoppoa ja krapulaista ei täälläkään tullut vastaan. Tilausta tehdessäni ainoa järkevä valinta oli tietysti lärvilautanen eli kerralla kaikki hanaoluet naaman eteen sopivassa annoskoossa. Täällä sekin oli toteutettu erinomaisesti ja helposti.

Russian Riverillä tiskin päädyssä lärvilautasella

   Koska aikataulu oli poikkeuksellisesti tiukahko suoriuduimme ulos baarista alle 2 tunnin päästä ja suuntasimme kohti Healdsburgia ja Bear Republicin panimoravintolaa. Tähän käy aika samat sanat kuin edelliseen eli pienehkön paikkakunnan "oma olutbaari" johon satumaisella tavalla saimme parhaat paikat tiskin päästä paikalle tultuamme vaikka paikka oli käytännössä täynnä. Myös täällä lärvilautanen järjestyi naaman eteen kivuttomasti.

Bear Republic ja lärvilautanen

   Kolmas ajoretkemme kohde sijaitsi paluumatkalla Petalumassa ja kyseessä tietenkin ruotsinlaivoilta tuttu Lagunitas Brewing. Tämä panimo olikin kooltaan jo huomattavasti massiivisempi ja itse panimoravintolan löytyminen tuotti hieman vaivaa. Ravintola oli omituinen sekoitus sisätilabaaria ja ulkotiloissa sijaitsevaa aidattua biergardenia josta saimmekin istumapaikat vaikka väkeä riitti. Ravintolassa sijaitsi myös erillisenä erinomainen oheistuotemyymälä. Tiskillä jostain syystä suomalainen ajokortti aiheutti hämmennystä ja eivät ehkä sen takia suostuneet myymään kuin neljä olutta kerrallaan.

Lagunitas Brewing ja pienehkö maistiaissetti

   Ruokalistalta löytyi häkellyttävä tuote eli Imperial Stout-jäätelö. Tämä kuulosti niin omituiselta että tilaus oli pakko tehdä. Maku oli puolestaan niin omituinen että tilauksen olisi voinut kyllä jättää tekemättä. Jos jotain positiivista hakee niin oli siinä alkoholia.

Imperial Stout Ice Cream

    Takaisin Oaklandiin saavuttuamme uskaltauduin vielä yksin pyörähtämään kävelemällä Beer Revolutionissa. Persoonallisen oloinen paikka jossa jotain ~40 hanaa ja sen lisäksi 8 jääkaappia täynnä erilaisia oluita. Hanalista oli omituinen sekoitus paikallisia pienpanimotuotteita ja siellä seassa mm. Struisen Pannepot tai niin ainakin hanalista väitti. Jostain syystä myös ajoivat porukan ulos jo 24.00 joten ei muuta kuin Pacific Coastille taas vaihteeksi illan viimeisille hitaille oluille.
   Sunnuntain olinkin varannut lähes lepopäiväksi mutta ulostauduin toki vielä Beer Revolutionin naapuribaariin Olde Depotiin ja sieltä loistavaan The Trappistiin tunnelmaa hakemaan. Hanaan oli tullut sopivasti mm. kohtuu harvinainen Aecht Schlenkerla Helles Bock. Pullo-olutlistalta valikoitu nautittavaksi mm Prairie Artisanin uutuusjouluolut Prairie Artisan Ales The Beer That Saved Christmas. Jos San Franciscosta nyt joitakin paikkoja täytyy suositella niin en kehoita jättämään The Trappistia väliin missään nimessä.
   Maanantai olikin varattu lennolle kohti Portlandia mutta siitä sitten lisää seuraavassa osassa kirjoitusta.