keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Appalakit 2020: Suuri Koronanmetsästysreissu osa 1

Tere,

    Edellisillä USA:n reissuilla oli tullut kärsittyä vähän ennakkotietoja kylmemmistä keleistä joten päätin toteuttaa viimeisimmän reissuni hieman myöhemmin eli Helmikuun ja Maaliskuun vaihteessa. Totutusti taas matkaan SAS:sin lennoilla Kööpenhaminan kautta Dullesiin varhain maanantaiaamuna 24.2.2020. Edellinen Dullesin pysäkki oli myös niin katastrofaalinen että olin ottanut seuraavan lennon vasta seuraavalle päivälle ja ajatus oli toipua aikaerosta yksi yö Dullesin kentän lähistöllä. Lento sujui odotetusti ja kentälle saavuttua kaikki sujuikin... odotettua aika hirveän paljon paremmin. Maahantulotarkistuksista oli hävinneet viime kerralla erittäin huonosti eli ei ollenkaan toimineet automaatit pois ja kun "Last In, First Out!"-taktiikkani kentän shuttle bussin kanssa onnistui täydellisesti ja pääsin käytännössä ensimmäisenä ryntäämään maahantulotarkistuskuulusteluun. SAS oli varoittanut etukäteen mahdollisista koronan aiheuttamista lisäkyselyistä mutta ne saatiin hoideltua jo Kööpenhaminan kentällä. Kyselyn jälkeen matkalaukkuhihna löytyikin ihan vierestä ja oma laukku näkyikin heti jo tulossa. Tempaisin sen käteen, syöksyin lähimpään taksijonoon ja otin suunnaksi hotellin 5 kilometrin päässä. Sielläkin kaikki sujui jouhevasti ja kaiken kiirehdinnän jälkeen katsoin kellosta että matkalla kentälle laskeutuneesta koneesta hotellihuoneeseen kesti vain käsittämättömän vähän aikaa eli 34 minuuttia!
   Hotellin olin varannut Sterlingistä koska siinä oli parikin panimoa ihan kävelymatkan päässä. Tämähän nyt kuitenkin ihan turhaa koska tuolla seudulla jalkakäytävät on täysin tuntematon käsite ja puolentoista kilsan matkalla onnistuin jopa yhdesti törmäämään suojatiehen. Ruuhka-aika oli myös käsillä joten teiden yli pomppiminen autojen välistä ja ojan pohjalla tallusteleminen tuli tutuksi. Crooked Run Brewing oli paikallisten kovasti suosittelema panimo ja reissun olutskeneen tutustuminen alkoikin heti perinteisesti panimon lärvilautasella. Panimon yhteydessä sijaitsi myös suositeltu "Senor Ramonin" tacotiski josta toki piti vähän iltapalaa vetää naamaan. IPAt maistui ja väsymys oli mutta koska aikaeroa oli pakko tappaa otin vielä uber-kyydin toiselle minulle suositellulle panimolle eli Ocelot Brewingille. Ocelot Brewing oli vähän psykedeelisempi kokemus sisustukseltaan ja täällä panimon yhteyteen kuului myös jonkin sortin pelihalli jossa maanantai-illasta huolimatta nuorempaa porukkaa mölisi innokkaasti laitteiden kimpussa. Hyviä panimoita kumpainenkin oluiltaan joten paikallisten olutharrastajien vinkit osuivat kohdilleen.



Crooked Run Lärvilautanen

Ocelotin tarjontaa


Oceltonin hämyisää sisustusta

   Tiistaiaamuna olikin jatkolento pienellä koneella Ashevilleen. Siirtyminen kentältä hotellille ei sujunut kommelluksitta koska lentokentällä olleesta remontista johtuen minulle sattunut taksikuski oli onnistunut sohlaamaan itsensä kulkukortilla takseille aidatulle alueelle niin että sisäänmeno ei ollut rekisteröitynyt ollenkaan joten portit eivät sitten tietenkään päästäneet häntä uloskaan. Tummaihoinen hyvin kärsimätön hauska mies ei tätä tosin itse tajunnut vaan onnistui kehittämään asiasta melko hauskan shown jota itse seurasin kärsivällisenä takapenkillä. Puheluja alkoi satelemaan jo noin kymmenettä kertaa lentokentän johdolle ja suunnilleen jokaiselle turvallissuuspäällikölle asti ja muiden taksikuskien käynti paikalla kuittailemassa omalle kuskilleni opetti minulle paljon uusia paikallisia englanninkielisiä haukkumasanoja. Lopulta paikalle löytyi henkilö jolla oli valtuudet ohittaa porttien kyselyt ja auto saatiin siirtymään hotellille.
   Olin sopinut pari oluidenvaihtokauppaa kahden paikallisen olutharrastajan kanssa olinkin heti yhteydessä ensimmäiseen eli Tasty Beverage Company Ashevillen olutmyyjään Mikeen. Mikellä oli sopivasti vapaapäivä joten hän saapuikin heti hotellille jossa vaihdoimme pullot ja Mike kyyditsi minut kaupungin ensimmäiseen olutkohteeseen Burial Beer Companyyn jossa jatkoimme jutustelua. Burial on Euroopan olutfestareilta tuntemani panimo joten odotin panimoa mielenkiinnolla enkä kyllä pettynyt. Sisustus paikassa on erittäin tunnelmallinen ja mielenkiintoinen, IPOjen laatu kohtalaisen hyvä mutta ennen kaikkea vahvemmat oluet oli täällä erittäin hyviä. Mikeltä sain paljon informaatiota paikallisista panimoista ja lukuisia suosituksia jotka myöhemmin osoittautuivat olevan kohdillaan. Tyypillä oli selvästikin alueen oluiden taso ja panimoiden tilanne hyvin hallussa mikä oli toki hänen ammattinsa puolestakin jo ymmärrettävää.

Burialin lärvilautanen #1


Burialin kuuluisa muraali

   Seuraavalle panimolle lomsiessani matkalle sattui ihan uusi moderni rakennus jonka kyljessä luki selvästi isolla "Sauna House". En jäänyt tutustumaan asiaan tarkemmin mutta myöhemmin otin asiasta selvää sen verran että tuskimpa tuolla olisi edes mitään kiuasta ollut vaan kyseessä oli pikemminkin jonkun sortin kostea lämmitetty hiljentymishuone. "Sauna Housessa" oli myös uimapukupakko joten en senkään takia viitsinyt alkaa pilaamaan matkatunnelmaa.
   Ashevillessähän on helppo liikkua koska panimoita ja baareja on todella paljon hyvin pienellä alueella. Eurisko Beer Company oli hieman etelämpänä ja siellä oli menossa Twin Peaks-aiheinen teemaviikko. David Lynch näkyi muutenkin vahvasti baarin imagossa ja seuraavana perjantaina olisi ollut tulossa teemaviikkoon liittyvä isompi tapahtuma. Euriskon oluet oli ehkä jopa parempia kuin Burialin ja ennen kaikkea vähän monipuolisempi tarjonta oli minun makuuni.
   Bhramari Brewing Company oli hieman isompi ja viihteellisempi paikka. Oluet keskimääräistä hieman parempia mutta paikka profiloitui minusta enemmänkin ruokaravintolana joten en kokenut Bhramaria minään ihmeellisenä vierailukohteena. Tässä vaiheessa myös kolmas Ashevillen kontaktini otti yhteyttä ja ilmoitti halukkuutta tulla mukaan Ashevillen viimeisimpään panimoon eli DSSOLVR:iin. DSSOLVR:illa on vähiintäänkin villi ja värikäs brändi ja panimon toiminta on lähtenyt ilmeisen vauhdikkaasti käyntiin. Aikaero alkoi tässä vaiheessa kuitenkin vaivaamaan joten kontaktin kanssa jutustelun ja parin sekavan IPAn jälkeen siirryin hotellille lepäämään.

Sauna House

Euriskon Twin Peaks-teemaa

Bhramarin valikoimaa

DSSOLVRin valikoimaa

   Keskiviikkona päätin tarkistaa heti Ashevillen tunnetuimmat olutnähtävyydet eli Wicked Weedit. Wicked Weedillähän on nyt jopa kolme eri ravintolaa Ashevillessä eli alkuperäinen paikka, uudehko lähes pelkästään tynnyröityihin hapanoluisiin keskittyvä paikka Funkatorium ja sitten ihan aivan uusi West Wicked Weed Ashevillen länsilaidalla. Wicked Weedin osittainen myynti InBeville ei aiheuttanut mitään riemunkiljahduksia paikallisissa ja ymmärsin että koko firma on tällä hetkellä kohtuu huonossa maineessa kaupungissa ainakin olutpiireissä. Alkuperäinen paikka oli kohtuu iso ruokaravintola johon siirryinkin heti lounaalle ja oluelle heti sen avauduttua. Mikeltä oli saatu tieto että oluet eivät ole kummoisia ja eipä ne kyllä säväyttäneet mitenkään minua. Hyvin perustavaraa kaikin puolin. Funkatorium oli puolestaan ihan täysin erilainen paikka. Itse rakennus oli varmaan sisältä komein olutravintola missä olen ikinä käynyt ja tynnyröityjä soureja oli tarjolla käsittämätön määrä ja tasterit olivat edullisia. Kaiken lisäksi paikkaan oli vielä aukeamassa laajennus "barrel room" saman viikon aikana ja avajaisjuhlallisuuksien järjestelyt oli jo käynnissä. Maistoin toki kaiken mahdollisen tastereina mitä vähänkään kehtasin ja kyllähän niistä aika usea oli varsin maistuvia tuotteita. Vauhtia juomiseen antoi myös baarimikko joka kantoi ilmaisia sampleja uusista soureista suunnilleen samaa tahtia pöydälle eteeni kun mitä ehdin vintage-versioita tilailla. Baarimikko nimittäin paljastui melkoiseksi keihäänheiton ystäväksi ja oli hyvin tietoinen suomalaisen keihäänheiton tilanteesta ja historiasta. Tero Pitkämäki ja Aki Parviainen olivat tyypin aikoinaan seuraamia henkilöitä ja jopa Seppo Rädyn tempaukset ja hurjat voimannostotulokset oli tarkkaan tiedossa. En kehdannut kysyä mistä ihmeestä tämä tieto on peräisin mutta olettaisin baarimikon hieman itseäni vähemmän gotleettisen ja kardiovaskulaarisen vartalon perusteella että hänellä oli omaakin yleisurheilutaustaa heittolajien puolelta vuosien takaa. Funkatorium oli kaikin puolin huikea paikka ja vaikken itse mikään hapanoluiden ystävä olekaan niin näistä juomingeista jäi hyvä mieli.

Wicked Weedin eväs

Wicked Weedin lärvilautanen

Funkatoriumissa samplejen kimpussa

Funkatoriumin komea baaritiski
   Muut paikat aukeni vähän myöhemmin niin ehdin käveleskellä ympäriinsä ja tutustua keskustaan paremmin. Catawba kuitenkin sattui jo aukeamaan ja ajattelin skipata senkin mutta ohi kävellessä tuttu tyyppi eli Mike näytti istuvan tiskillä joten pölähdin seuraksi. Catawballa on myös useampi ravintola alueella ja alkuperäinen paikka muistaakseni sijaitsee lähistöllä Morgantonissa ihan Fonta Flora-panimon vieressä. Ashevillen keskustan paikka oli tehdasmainen halli ja keskinkertaista vähän parempaa tarjontaa löytyi kivasta yli 20 hanan voimin. Tällä välin myös Green Manin alkuperäinen baari ihan Green Manin panimon vieressä oli päässyt aukeamaan joten suuntasin sinne seuraavaksi. Häkellyttävästi Dirty Jack's oli aika pieni paikka ja myös aivan tukossa jo iltapäivästä. Meteliä piisasi ja siinä vaiheessa kun tilaamani tupla-ipa oli selvästikin omenasiideri tulin siihen tulokseen että joko minä tai baarimikko on liian humalassa joten päätin siirtyä hotellille hyvissä ajoin osaksi myös sen takia että seuraavana aamuna olisi autosiirtyminen vuorossa. Matkalla kuitenkin mieli virkosi sen verran että poikkesin Twin Leaf Brewing Companyssa vessassa ja eksyin samalla myös oluttiskille nauttimaan vielä kyseisen panimon keskinkertaisia oluita lärvilautasen muodossa.

Green Manin panimo

Catawban terassia

Catawban sisustaa

Green Manin Dirty Jack's baari

Twin Leafin lärvilautanen

   Torstai alkoi kävelyllä hotellilta räntäsateessa autovuokraamoon. Hotellin olin tosiaan varannut sen mukaan että siitä on helppo siirtyä autovuokraamoon viereen mutta tämä suunnitelmahan meni pieleen ihan täysin kun en kuitenkaan ollut varannut autoa valmiiksi ja kaikki Enterprisen autot olivat jo käytössä. Enterprisen järjestelmät osoittivat myös ihailtavaa joustamattomuutta joten heidän liikkeestään ei pystynyt edes saman ketjun muiden liikkeiden tilannetta tarkistamaan vaan asiakaspalvelijan neuvo oli että pitäisi ajaa taksilla lentokenttälle katsomaan jos siellä sattuisi olemaan autoja. Pieni epätoivo hiipi jo mieleen kun puhelimen nettikään ei toiminut enää ollenkaan mutta muistin että toisella puolen keskustaa oli Hertzin liike jossain. Tilasin uberin ja lähdimme etsimään sitä se löytyikin aika kivuttomasti. Alle nopeasti Ford Fiesta ja vuokrausvaiheessa tuli laskutuksen takia kämmättyä taas perinteisesti ja maksettua turhista varmasti ainakin 100-200d ylimääräistä.
   Ajomatka Appalakkien läpi Knoxvilleen oli noin 2 tunnin pituinen mutta pysähdysten ja tietöiden takia taisi mennä ainakin kolmisen tuntia. Matkalla oli tarkoitus poiketa yhden lempiartistini eli Dolly Partonin patsaan luona pällistelemässä Seviervillessä. Dolly Partonhan on tunnettu lähinnä kahdesta asiasta eli heleästä lauluäänestään ja loistavista kantrisävellyksistään mutta koska vuoristossa kännykkä ja gps ei käytännössä toiminut juuri ollenkaan päätin säästää kaikki turhat mutkat pois ja posotin suoraan Knoxvillen hotellille. Ajatuksissa oli myös nauttia vähän maisemista mutta koska valtatie kulki käytännössä koko matkan alhaalla solassa niin juuri mitään ikonisia näkymiä ei tullut vastaan.
   Hotelliin kirjautumisen jälkeen päätin toki suunnata heti uberilla keskustaan jo auenneisiin baareihin. Ulkona pihalla uberia odotellessa jouduin tahtomattani keskelle omituista episodia. Parinkymmenen metrin päähän viereeni parkkasi auto ja sen perään iskeytyi heti kaksi isoa tummaa maastoautoa. Jälkimmäisistä syöksyi ulos neljä tyyppiä luotiliivit päällä ja alkoi repimään porukkaa ulos ensimmäisestä autosta. Lopulta asfaltilla vieressäni makoili raudoitettuna useampi tyyppi ja pari luotiliivikaveria tarkkaili tilannetta ja minua haulikoiden kanssa taustalla. Olin jo siinä valmistautumassa ihan kaikkeen mahdolliseen kun uberkuski päätti tietysti vielä pölähtää tilanteen ytimeen. Päätin reagoida nopeasti, hyppäsin uberin takapenkille ja komensin etupenkille "lets get hell out of here as soon as possible!". Kuski oli jotenkin sen verran pihalla että totteli minua ja lähdimme kiitämään kohti keskustaa. Sain urkittua kuskilta että kyseessä oli varmaan jotain tunnuksettomia "sheriffejä" jotka jahtaa paikallisia huumediilereitä. Tässä vaiheessa tuli toki mieleen oliko laitakaupungin hotellivalinta ihan täysin onnistunut.
   Knoxvillessä on komea "Old City" jossa kävin pyörimässä ennen baareihin siirtymistä. Mikään tunnettu olutkaupunkin Knoxville ei ole mutta olin varannut siellä olemiseen jopa kolme päivää. Merchants of Beer (MOB) sijaitsi Old Cityssä ja oli ensimmäisenä auki. Tarjontaa oli runsaasti mutta  vain isoissa tuopeissa joten päädyin nauttimaan muutaman paikan päällä. Häkellyttävästi baari paljastui paikallisen Manchester United Support Groupin kantapaikaksi joten töllöistä pyöri jo hyvissä ajoin eurooppalaiset jalkapallomatsit ja useampi fanikin oli seuraamassa niitä. Vähän sekava paikka kaikin puolin ja joka nurkka oli täynnä vasikankokoisia haisevia koiria.
   Huomattavasti miellyttävämpi Pretentious Beer Company sijaitsi ihan vieressä. Tämän paikan erikoisuutena oli se että pienpanimon perustaja oli myös lasitaiteilija ja se näkyi etenkin siinä että käsittääkseni kaikki panimon käytössä olleet tuopit ja muut lasituotteet oli hänen itsensä tekemiä. Mahdollisesti melko ainutlaatuinen tapaus maailmassa.
   Ketjupaikka Barley's Taproom sijaitsi myös Old Cityssä. Kyseessä valtava kaksikerroksinen pizzeria/olutbaari/ravintola/biljardisali jolla oli kyllä komeat puitteet mutta viihtyisäksi en jaksanut tätä kokea. Muutaman ison tuopin jälkeen emmin jo hotellille lähtöä tarkistamaan vieläkö huumeratsia on menossa siellä mutta kömmin vielä illaksi toiselle puolelle keskustaa Balter Beer Worksiin nauttimaan muutaman iltaoluen.

Pretentiousin lärvilautanen ja pekonia


Barley's Knoxvillessä


Balter Beerworksin samplejen kimpussa

  Perjantaina oli tarkoitus pyöriä Knoxvillen pohjoisosissa. Ensimmäiseksi olutkohteeksi valitsin aikaisin avautuvat Elkmont Exchange Brewery & Eating Housen. Paikka oli taas iso mutta tällä kertaa huomattavasti modernimpi ja hienompi mikä näkyi myös asiakaskunnan businesshenkisessä pukeutumisessa. Lärvilautaset irtosi taas helposti ja sekavien tuotosten jälkeen jatkoin matkaa kohti saksalaishenkistä Schulz Brau-panimoa. Schulz Brau oli tosiaankin sitten reissun saksalaishenkisin paikka ja keskiaikaisen linnamainen rakennus kätki sisäänsä myös aidohkon biergardenin ja henkilökunta oli toki asiaankuuluvasti pukeutunut lederhoseneihin ja muihin saksalaisiin perinneasuihin. Lähes kaikki saksalaiset oluttyylit olivat listalla edustettuna ja varsinkin weizenbock oli erittäin onnistunut tuote. Hieno paikka kaiken kaikkiaan ja saksalaisteema oli toteutettu onnistuneesti ja mitään tyypillistä teennäistä tunnelmaa ei jäänyt minulle mieleen.
   Hops & Hollers avautui taas sopivasti kahden aikoihin lähistöllä ja kävelin sinne. Tämä on jonkin sortin palkittu baari mutta on kyllä vaikea käsittää miksi. Kohtuu törkyinen paikka, vain isoja tuoppeja jaossa ja toinen tilaamani oli puhdasta diasetyyliä. En jaksa edes tarkistaa mitä palkintoja ja miksi tämä on saanut mutta ihmetyttää edelleen. Ai niin joo ja jos keskustassa oli ManU:n baari niin tämä oli muuten sitten puolestaan Arsenal America Official Pub...


Elkmont Exchangen lärvilautanen




Hops & Hollers, ainoa asiakas!


Arsenal America Official Pub

   Abridged Beer Company on paikallinen merkittävä vaikuttaja ja heidän alkuperäinen lokaatio olisikin ollut viitisen kilsan päässä lännessä kaupungin ulkopuolella mutta valikoin huomattavasti mielenkiintoisemman ihan uuden Abridged Oak Roomin kohteekseni. Kyseessä oli käytännössä tynnyröintivarasto jossa oli tynnyrihyllyjen keskellä pienehkö tasting room. Koska paikka oli uusi ja selvästikin kovalla rahalla tehty niin olihan se erittäin hieno ja tunnelma loistava. Hanavalikoima koostui 11 oluesta joista 8 oli tynnyrisouria, 2 kettle souria ja mukaan oli ängetty vielä yksi ipa. Samplet oli yllättävän halpoja joten tilasin toki heti kaikki tynnyrisourit kerralla. Samplet eivät olleet myöskään mitään pieniä ja lasit oli vedetty piripintaan joten pitkästä aikaa kävi niin että seitsämännen kohdalla alkoi oikeasti maha tulla kipeäksi happamuudesta ja kahdeksannen kohdalla kävi tosissaan jo mielessä pitääkö luovuttaa. Taistelin loppuun asti, maksoin laskun ja lähdin ulos haukkomaan henkeä ja nieleskelemään takaisin mahaan vatsalaukusta suuhun purskautuvia mahahapon ja tynnyrisourin sekoituksia. Kaiken kaikkiaan aivan loistava paikka!
   Jopa 40-luvulta täysin samanlaisen toiminut nakkikioskin ja jäätelöbaarin sekoitus The Original Freezo tarjosi hieman helpotusta ruoan sulatukseen. Jonkin sortin "original landmark" oli kyseessä mutta rehellisesti sanottuna heidän pekoniburgerinsa oli kyllä koko reissun heikon eväs mitä tuli vastaan.  Sieltä olikin helppo siirtyä nextille levelille eli lähes täysin uuteen Next Level Brewing Companyyn rauhoittamaan tilannetta. Usean keskinkertaisen oluen jälkeen päätin vielä illan Crafty Bastard Breweryssä jossa ipat osoittautui sen verran maistuviksi että vetäisin useammankin ison tuopin.





Abridged Oak Roomin sampleja

Nextille Levelille

Crafty Bastardin tarjontaa

Crafty Bastardin sisustaa

   Lauantaina lähdin pyörimään eteläiseen Knoxvilleen toiselle puolen jokea. Jos edellisen päivän alue oli hyvin hipsterihenkinen niin samaa voi sanoa myös South Knoxvillen pääkadustakin. Printshop Beer Company avautui ensimmäisenä joten lounaaksi lärvilautaset tuli nautittua siellä. South Coast Pizzan sekavan bbq-suolakurkku-pizzajärkäleen jälkeen siirryin tien toiselle puolelle pyöräilyhenkiseen Alliance Brewing Companyyn oluttarjonnan pariin. Hi-Wire Brewingillä oli erittäin iso lokaatio heti Alliancen vieressä ja olinkin panimon tuotteista etukäteen hyvin kiinnostunut mutta sisällä kiertelyn jälkeen jouduin lähes pakenemaan paikalta. Panimolla oli käynnissä joku mystinen pikkulasten leikki- ja torimyyntitapahtuma ja sisällä oli valehtelematta 100-200 kirkuvaa pentua pyörimässä jaloissa ja janoisten isien tähden tiskille oli 20 metriä pitkä jono. Paniikinomaisen poistumisen jälkeen lähdin lompsimaan keskustaan baareihin mutta Tennessee Riverin suistoa ja siltoja pitkin lompsiessa tapahtui se mikä näköjään tapahtuu kerran joka reissulla eli alkoi voimakkaasti heikottamaan. Liekkö sitten kyseessä kehon vastareaktio aikaerosta vai mikä mutta pääsin kuitenkin Suttree's High Gravity Taverniin asti hikoilemaan ja huohottamaan tiskille. Häkellyttävästi matkan varrelle sattui sopivasti "Drunk Church" muistuttaamaan siitä onko tässä touhussa sittenkään mitään järkeä. Suttree's on jonkin sortin palkittu paikka mutta kuitenkin minusta ihmeellinen pimeä loukko keskustan metelissä. Ensimmäinen olut jäi viimeiseksi, otin uberin hotellille ja käväisin vielä huoltoasemalta hakemassa 2 litraa mineraalivesiä tankattavattaksi illan päätteeksi jotta kehon nestetasapaino ainakin normalisoituisi. Se nyt näyttää olevan täysi mahdottomuus että kun unirytmin ja ruokarytmin muuttaa totaalisesti niin jossain vaiheessa ei vaan muista tarpeeksi monipuolisesti syödä ja juoda suolaisia juomia jatkuvaa oluen juontia tasoittamaan. Toivuin kuitenkin jo illan ja tämä jäikin terveydellisesti reissun viimeiseksi takaiskuksi onneksi.


Printshopin lärvilautanen


Tennessee Riverin apokalyptistä suistoaluetta

Trailhead Beer Market pullokauppa

Alliance Brewingin pihakoristeita

Drunk Church, avoinna vain sunnuntaina

   Sunnuntaina oli siirtyminen Etelä-Carolinaan Greenvilleen. Muutin tässä gpsn toimimattomuuden takia taas ajoreittejä Brevardin Oskar Blues Taproomin kautta ajamisen sijaan pyyhälsin suoraan takaisin Ashevillen lentokentän lähistölle Sierra Nevada Mills Riverin massiiviselle panimoalueelle. Sierra Nevada oli tosiaan laittanut isot rahat kiinni tähän paikkaan ja jo itse panimolle varta vasten rakennettuun tiehen oli pistetty rahaa kiinni huimasti. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta väkeä riitti paikalla ja panimokierroksilla näytti vierailijoita lappaavan joukoittain. Keskityin kuitenkin lounastamaan itse ravintolassa aikataulullisista syistä. Valtava kompleksi kaiken kaikkiaan ja koska Sierra Nevadalla on nyt juhlavuosi menossa niin miellyttävästi pääsin paikan päällä juomaan tuopillisen täysin tuoretta juhlavuoden kunniaksi tehtyä Sierra Nevada 40 Hoppy Anniversary Alea.



Sierra Nevada Mills Riverin kevyt eväs

   Greenvilleen jatkaessa tuli taas havainnoitua jenkkien huvittava piirre että kun ylität osavaltion rajan niin kaikki periaatteessa saattaa muuttua ihan täysin. Liikennemerkit, rakennuskanta, tien kunto, liikkeet.... Etelä-Carolina vaikutti heti paljon köyhemmältä alueelta. Hotelliin kirjautumisen jälkeen oli toki aika suunnata heti mielenkiintoisimpaan kohteeseen eli yhteen jenkkien viimeisimpään hypepanimoon, Eight Stateen. Eight State ei tässä viittaa mihinkään osavaltioon vaan johonkin New Age hörhöuskontoon joka oli myös panimon teemana. Suoraan sanottuna koko asia kiinnosti niin vähän että en enempää jaksanut tutustua edes asiaan vaan keskityin oluisiin joita oli viikonlopun jäljiltä harmittavan vähän tarjolla. Eight Staten maustetut hirviö-impit on jostain syystä erittäin suosittuja ja niistä saa jälleen myyntimarkkinoilla käsittämättömiä hintoja. Näitä on kuitenkin tarjolla vain pulloissa julkistuspäivinä joten en päässyt diabetes-oluita maistamaan mutta eipä kyllä juuri ollut tarvekaan. Hanaston sour oli kiva ja kaunis, mieto kollaboraatio-mead ok ja IPA kieltämättä oikein onnistunut. Kiva panimo varmasti ja lähialueen paras mutta ei näitä hypetyksiä aina käsitä.

The Eight Staten lärvilautanen



   The Whale Craft Beer Collectivella oli baari lähistöllä auki. Baltimore Beer Worksin olut osoittautui häkellyttävästi jonkin sortin saksalaiseksi bulkkiolueksi ja Garden Pathin Ron's Not Bitter myytiin minulle bitterinä mutta se oli kyllä pikemminkin maun perusteella hapanolut ja totaalinen sotku. Liekkö pilalla vai oliko kyseessä jonkun häiriintynyt mielen reseptikokeilu. Keskustan Liberty Tap Roomissa maistui eväs ja muutama paikallinen uusi panimotuttavuus. Paistetut kanapalat pekonirouheella, kermavaahdolla ja paksuilla pannukakuilla oli kohtuu haastava kokonaisuus varsinkin koko komeus oli kruunattu valtavalla määrällä siirappia. Tarjoilija kysyi vielä halukkuutta kaataa lisää siirappia evään päälle...

Käsittämätön siirappipekonipannukakkueväs

  Maanantaina osa paikoista oli kiinni joten jouduin muutaman suunnitellun jättämään väliin. Hotellin vieressä sijaitsi sopivasti Iron Hill Breweryn Greenvillen lokaatio johon oli mukava siirtyä syömään gumboa aamupalaksi. Keskustan ketjupaikka Barleys's Taproom oli tällä kertaa miellyttävämpi kuin Knoxvillen vastaava joten aloitin sieltä lounaalla ja lärvilautasella. "Pizzabaariksi" Barley'sissä oli häkellyttävästi hanassa mm KBS Espresso ja Ten Fidy Double Barrel Aged jotka oli helppo vetää jälkiruoaksi. Greenville Beer Exchangen pienehkö pullokauppa oli ilmeisesti alueen paras mutta ei mikään kummoinen. Paikassa oli kuitenkin mittava hanasto tarjolla joten join useammankin  tuopin keräten samalla suosituksia myyjältä. Myyjän suosituksien perusteella suuntasin kohti koillista ja Liability Brewing Companya. Liability osoittautui tasokkaaksi panimoksi joten jälleen kerran paikallisten vinkit osoittautuivat oikeaksi. Kävelymatkan päässä oli taas aivan uusi panimo, Tetrad Brewing. Keskinkertaisia oluita nauttiessa päätin jo lähteä hotellille mutta kännykkäyhteydet temppuili taas niin pahasti että uberin tilaus ei onnistunut. Muistin kuitenkin että lähistöllä pitäisi olla tasokas lähibaari Communtity Tap jota lähdin etsimään. Paikka yllätti taas vaihteeksi tarjonnallaan ja mm Westbrookin Maximum Florida maistui oikein hyvältä. Pihalla kännykkä suostui toimimaan sen verran että sain uberin tilattua hotellia kohti ja valmistautuminen seuraavan päivän ajomatkaan pääsi alkamaan.

Gumboa ja lärvilautanen

Iron Hill Brewing

Barley'sin lärvilautanen

Greenville Beer Exchangen viihtyisä pullokauppa


Liability Brewingin tarjontaa

Tetrad Brewingin tarjontaa

Paratiisi

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti