Koillis-Amerikkaa osa 1: New York

   En malttanut mitenkään olla taaskaan käyttämättä SAS:in halpoja jenkkilentotarjouksia jo heinäkuussa joten lentoliput helmikuulle 2016 New Yorkiin 15 päivän reissua varten tuli hommattu jo hyvissä ajoin elokuussa. Hotellitarjouksia ja muuta matkan sisältöä olikin aikaa suunnitella ruhtinaallisesti ja oikein hartaasti viimeistä yksityiskohtaa myöten. Lento tiistaina sujui jouhevasti ja tällä kertaa valikoin siirtymätaipaleelle Newark-Manhattanin hotelli kulkupeliksi 20 dollarin "supershuttle"-pikkubussin 100 dollarin kusettajataksin sijaan. Tunnin pitempäänhän siinä oikeastaan joutui odottamaan mutta pääsi ovelta ovelle ja hinta paljon halvempi. Kuskin rallitaidot olivat myös erinomaiset ja jossain vaiheessa vähän jo pelotti hänen tapansa tööttäillä jopa poliisiautoille ja ohitella niitä. Tässä vaiheessa on hyvä mainita että myös siirtyminen pois lähtiessä hotellilta JFK:lle onnistui erittäin kätevästi aulan kautta varaamalla supershuttle-kyyti joten jos joku miettii matkustamista New Yorkiin niin tämä on oiva tapa säästää aikaa, vaivaa ja rahaa.
   Hotelliin kirjautuminen onnistui sen verran nopsaan että heti ensimmäisenä iltana jäi aikaa ja intoa lähteä baarikierrokselle kohteena vanhat tutut parin korttelin päässä sijainneet Ginger Man ja Rattle & Hum. Molemmat paikat olivat suht koht tyhjiä ja tiskille mahtui istumaan hyvin. Juomapuolta edusti mm. Goose Island Bourbon County Barley Wine hanasta ja sample pour Samuel Adamsin Utopiasta pullosta joka oli pakko ottaa kun sitä nyt kerrankin tuli vastaan vaikka hinta oli mitä oli (15$ 4cl jos oikein muistan).

Ginger Manissa havaittavissa hienoista kuittailua Euroopan suuntaan

   Keskiviikko oli varattu Long Island Cityn oluttarjontaan tutustumiseen. Koska aikaerosta johtuen aamu käynnistyi hitaasti lähdin etenemään rauhallisesti kohti pohjoista. Ensimmäisenä reitille osui Draught 55, rauhallinen vanhanajan ravintola jossa kiskaisin yhden IPAn. Täältä eteenpäin kohti uudempaa modernimpaa olutravintolaa edustavaa Jeffreys'siä jossa taas ruokapuolta vähän naamaan ja pari IPAa kyytipojaksi odotellessa iltapäivää ja itse Long Island Cityn paikkojen aukeamista. Lähtiessä tarjoilija hihkaisi kovaan ääneen toiselle tiskille istuvalle "Foreigners!". Jäi vähän epäselväksi olinko tehnyt jotain tyhmää vai liekkö paikallinen tapa siellä päin.
  Ihan Jeffreys'in vieressä oli pieni pullokauppa Miso Hoppy. Sielläkin pienien kommunikointivaikeuksien (myyjä ei puhunut kunnolla englantia enkä myöskään ilmeisesti minä) Founders Azacca IPA naaman eteen tuopissa ja tutkimaan pulloriviä. Sieltä löytyikin yksi niin mielenkiintoinen tapaus (North Coast Old Stock Cellar Reserve Bourbon Barrel) että päätin ostaa sen ja lompsia takaisin viemään se hotellille kun aikaa taas oli jäljellä.

Alewife Queens

  Hotellilta sitten alkoikin varsinainen matka kohti LIC:tä ja ekana etappina Alewife Queens. Tämä paikka on ilmeisesti joskus aikoinaan ollut merkittäväkin olutmielessä mutta minusta nyt oli kyllä aika tehnyt tehtävänsä. Hanastossa oli toki tarjontaa mutta joka puolelle levitetyt jenkkifutis-screenit ja asiakaskunta kertoi siitä että iltaisin tänne on ainakin ihan turha tulla. Joku superbowl oli muuten ilmeisesti pelattu jo viikko sitten mutta joka urheilukanava raportoi siitä silti vieläkin vartin välein.

Rockaway Brewing kulmauksessa

  Alewife Queensista parisen korttelia pohjoiseen sijaitsi ensimmäinen varsinainen pienpanimo Rockaway Brewing. Paikallinen lähiöseutu alkoi myös vaikuttamaan hitusen alkeellisemmalta. Rockawayssä oli tarjolla vain heidän omia oluitaan ja flightit oli sen verran edullisia että maistoin toki lähes kaikkea. Mitään ihmeellistä niissä ei valitettavasti ollut. Täällä oli myös jostain syystä yksi cask-versio heidän oluestaan tarjolla mutta siihen en uskaltanut koskea. Paikka oli pienehkö, palvelu loistavaa ja hinnat halpoja. Cream Ale oli täällä tosiaan CREAM ale eikä mikään ihmeellinen vesiversio siitä mitä Suomessakin on tullut vastaan.

Big Alice Brewingin sisäänkäynti

Big Alice Brewing lärvilautanen

  Big Alice Brewing sijaitsi taas parisen korttelia pohjoiseen. Paikalle saapuessa huvitti suuresti pienpanimon erittäin vähäeleinen ulkokuori. Sisältä onneksi paljastui siisti, valoisa ja miellyttävä pieni anniskelualue. Flightit naamariin ennen matkaa kohti hotellia. Näihin kahteen pienpanimoon käy ihan hyvin samat sanat eli halpaa oli, oluet ei mitään mielenjäävää, pienet tilat, jonkun verran muitakin liikkeellä ja jatkuva pieni growler-kauppa käy tiskillä.

Rattle & Hum West

  Torstaina pääsuuntana oli Brooklyn mutta sitä ennen tuli käytyä tarkastamassa Rattle & Humin vasta avattu uusi toimipiste Hell's Kitchenissä. Paikka oli iso ja huomattavasti kliinisempi kuin originaaliversio. Täällä viimeistään tuli huomattua että jos oluen hinta ravintoloissa on noussut Suomessa niin kyllä se on tehnyt sitä täälläkin ja hintataso alkaa Manhattanin ravintoloissa olla jo aika posketon. Alpine Pure Hoppiness oli hyvää ja ruoka siedettävää mutta kun laskun aika tuli niin kaiken maailman verojen ja tippien lisäilyjen jälkeen oli helppo päättää että ei täällä ainakaan montaa kertaa saman reissun aikana voi istua. Brooklynin baarit olivat aukeamassa vasta iltapäivällä joten tässä oli aikaa piipahtaa myös Beer Authorityssä parilla lärvilautasella (Allagashin kahvi-tripel oli hirvitys) ennen metromatkaa.

Threes Brewing

  Metron pysäkin päässä Brooklynissä oli ihan vieressä pullokauppa St Gambrinus Beer Shoppe joten sinne toki heti metromatkan pölyjä pyyhkimään pois kurkusta. Tarjolla oli 20 hanaa paikallisia tuotteita ja keskinkertainen pullovalikoima mikä ei tällä kertaa herättänyt intohimoja. Etelämpään päin siirtyessä ensimmäisenä suunniteltuna kohteena oli kehuttu pienpanimo Threes Brewing ja tällä kertaa etukäteistiedustelut pettivät eli se ei suostunutkaan olemaan vielä auki joten vaihtoehtona oli odottelu tai matkan jatkaminen. Jatkoin matkaa. Vanhan koulukunnan Mission Dolores ei ollut alunperin suunnitelmissa mutta nyt kun Threes Brewing petti ja kelikin oli kävelyä varten varsin kylmä niin poikkesin siellä parilla lämmittelyoluella. Owl Farm oli siitä parisen korttelia alaspäin ja sielläkin tuli piipahdettua lämmittelemässä ennen torstain pääkohdetta.  Mainio tarjonta hanoissa ja pullosta otin samplena Baladinin Xuayuy Fumen. Brooklynin seudusta voi helposti sanoa että tarjontaa on ja paljon. 4th Avenueta kun lähdet talsimaan pohjoisesta etelään niin helposti kymmenisen vierailemisen arvoista paikkaa tule parin korttelin välein vastaan ja hinnat on halpoja. Samoilla mestoilla oli myös ihan uusi pienpanimo Strong Rope käynnistelemässä toimintaansa.

Mission Dolores

   Torstai-ilta huipentui mainetta niittäneeseen Other Half Brewingiin. Pienpanimo löytyi vihdoin eksoottisesta ympäristöstä ja en pettynyt. Joskus aikoinaan Suomessa kun baareissa sai vielä polttaa tupakkaa tiesin heti astuessani baariin sisälle että seuraavana aamuna vaatteesi haisevat tupakalle ja sinulla on pää kipeä. Kun astuin sisälle Other Half Brewingiin tiesin heti että seuraavana aamuna hotellissa vaatteeni haisisivat humalalle. Alfa-happopitoisuus ilmassa oli käsittämätön ja silmiä kirveli. Paikka oli eksoottinen, pieni ja oluet käsittämättömän hyviä kaikki. Hopheadin paratiisihan tämä oli eli sait olla koko illan rauhassa ilman että kukaan tuli pelottelemaan sinua lasillisella saksalaistyylistä tylsää lageria. Nyt sisälle mahtui oikein hyvin mutta kuulemma viikonloppuisin ja tölkkijulkaisujen yhteydessä jonot ovat massiiviset. Kiskoin täällä kaiken mitä uskalsin kuitenkin varmistaakseni turvallisen kotimatkan hotellille ja olin erittäin tyytyväinen. Seuraavana aamuna hotellilla herätessäni perinteinen aamupieruni haisi humalalle.

Other Halfin persoonallinen edustusympäristö

   Perjantaipäivä oli näitä perinteisiä "lepopäiviä" eli tarkoitus oli ottaa rauhallisemmin koska lauantaiaamuna olisi lennot eteenpäin. Ajatuksen torpedoi kuitenkin heti Ginger Man josta olin bongannut netin kautta edellisenä päivänä Bellsin 30-vuotis-juhlatapahtuman ja koska tarjonta oli hyvä niin aloittelin aamun sieltä. Barcade jäi ohikävelystä huolimatta viimeksi väliin joten päätin suunnata sinne. Tämäkin oli vähän turha mesta olutmielessä. En oikein ihan täysin ymmärrä kombinaatiota pienpanimo-oluet & 80-luvun retropelikoneet mutta kai se joihinkin iskee. Iltaisin varmasti hirveä paikka viettää laatuaikaa ainakaan kovin selvinpäin.

Barcade

 

   Barcadesta uskaltauduin vielä pitemmälle kävelymatkalle itäänpäin paikkaan nimeltä The Well. Baari oli kohtuu valtava mutta viihtyisä ja takapihalla olisi ilmeisesti ollut vielä suurehko tapahtuma-alue lähiön asukkaita varten. Hanalista oli täysin käsittämätön ja paras mitä New Yorkissa on tullut vastaan. Pullolistaa en edes paikalla ollessa katsonut mutta netin kautta jälkikäteen selattuna siinäkin olisi ollut mietittävää pariksi viikkoa. Vähäiselle huomiolle ehkä sijaintinsa takia The Well on joutunut jäämään mutta minulle oli erittäin positiivinen yllätys. Vetäisin hanalistasta 4 mielenkiintoista olutta naamaan ja jätin ~20 mielenkiintoista juomatta ennenkuin viimeistelin illan parilla tuopilla Other Halfin hekumallista Suparilloa.
   The Wellin baarimikko paljastui jonkin sortin 80-luvun punk-bändien tuotannon keräilijäksi ja hitusen keskusteltuamme pyysikin hän minua tekemään hieman käännöstyötä aihealueeseen liittyen. Olinhan itsekin aikoinaan yläasteella lyhyen mutta liian pitkän ajan aikaa punk-musiikin ystävä joten tarjoukseen oli helppo tarttua. Suparillojen kanssa hekumoituani metromatka kohti hotellia olikin jo paikallaan.

The Well sisäänkäynti

The Wellin huikea hanalista

 

 

Jätän selittämättä