Koillis-Amerikkaa osa 3: Portland (ei se Oregonin)

   Perjantaipäivä oli varattu siirtymiselle autolla Waterburysta Mainen rannikolle Portlandiin. Mikään hirveän pitkä matkahan ei ole kyseessä kartalta katsottuna mutta koska tie White Mountainsin luonnonpuiston läpi on mutkainen ja korkeuseroja vaihteleva ja välillä on pysähdyttävä niin lähdin varmuuden vuoksi hyvinkin aikaisin jo liikkeelle. Kelit olivat loistavat ottaen huomioon vuodenaika. Reitti kulki läpi kymmenien pikkukylien ja hiihtokansaa oli liikkeellä. Sijatsihan reitin varrella useampikin laskettelukeskus. Lounaalle pysähdyin New Hampshiren puolella sijaitsevaan Moat Mountain Smokehouse and Brewing Companyyn. Paikka oli idyllinen ja ovella oli kielto "ei sisään laskettelumonoissa". Lärvilautaset olisi täältäkin irronneet mutta tyydyin salaattilautaseen ja talon IPA:aan ennen matkan jatkamista.

Näkymiä matkan varrelta

Kartan lukuhetki, naaman edessä mainostetaan craft beeriä

Moat Mountain Smokehouse

   Puolen päivän jälkeen aloinkin lähestymään varsinaisen reissun yhtä kohdetta eli mainetta niittänyttä Ebenezer Kezars Restaurantia. Jos Hill Farmstead oli hitusen möngössä niin kyllä tämä oli vielä enemmän syrjässä. Vähän vaikea keksi ravintolan businessmallia mutta ilmeisesti se on toimiva. Omistajalla on myös oma panimo nykyään jonka witbierin valikoin testiin listalta. Selkeitä yhteyksiä Belgiaan tällä paikalla on koska laaja hanalista koostui lähinna omista oluista ja Belgialaisista oluista. Ensi kesän Belgian Beer Festivalin mainokset oli jo pihalla.  Struisen hanatuotteita olisi voinut jäädä maistelemaan pitemmäksikin aikaa mutta koska autolla liikkeellä oltiin vieraassa maassa en halunnut ottaa mitään riskejä. Jos menomatka oli tänne haastava niin jatkoyhteydestä Portlandiin tuli vielä haastavampi ja jouduin pari kertaa tekemään ihan U-käännöksen koska metsäteiden talviylläpito yksinkertaisesti loppui ja alle olisi tarvittu moottorikelkka auton sijaan. Portlandiin kuitenkin selvittiin lentokentällä palauttamaan autoa ja sieltä kirjautumaan hotellille. Hotellin baari osoittautui sekin yllättävän siedettäväksi ja parin oluen jälkeen oli aika siirtyä nukkumaan. Tai sitten ei. Sattumalta olin valikoinut hotellin sijainnin niin että paikkakunnan paras tissibaari oli heti tien toisella puolella joten automatkan pölyjen huuhtominen kurkusta jatkui siellä. Oluttarjonta tissibaarissa oli todella huono.

Selfietä kehiin

Ebenezerin ei niin vaatimaton sisäänkäynti

   Lauantaipäivän olin speksannut hyvinkin tarkkaan. Portlandin pienpanimobuumi on huutavassa nosteessa ja parin kilsan päässä hotellilta sijaitsi erittäin mielenkiintoinen neljän panimon keskittymä. Tälläkin kertaa olin hyvissä ajoin liikkellä jo ennen yhtätoista koska ennakoin hieman tilannetta mutta yllätys oli silti suuri paikalle päästyä. Jo menomatka sinne taksilla oli ikimuistettava. Kun taksikuski kuuli että olen menossa Allagashille hän heti sanoi että se on sitten erittäin suosittu täälläpäin. Tyyppi myös ajoi harhaan yhdessä ja sen seurauksena hän NOLLASI taksamittarin mikä herätti kyllä ihmetystä minussa. Kun olin saanut vielä hotellilta vouchereita tälle taksifirmalle niin kyydin loppuhinta oli naurettava 3 dollaria. Annoin vitosen tippiä kun ei siitä noin vähän kehdannut maksaa.
   Alueen saavuttua näkökenttään karu totuus paljastui. Parkkipaikoille ei ollut mitään asiaa ja tienvarret oli täynnä autoja 100 metriä joka suuntaan. Kuski sai kuitenkin ängettyä auton juuri auenneen Allagashin eteen ja pääsin sisälle. Allagashilla oli omanlaatuinen taktiikkansa eli paikassa pidettiin jonkin sortin maksullia kierroksia joihin olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen. No eipä niihin enää ollut tilaa joten siirryin tasting roomiin jossa juomat oli ILMAISIA. Pulloista sentään olisi pitänyt jotain maksaa jos niitä olisi ottanut lähtiessä mukaan. Vedin hanalistasta ilmaiset samplet naamaan ja sitten siirtyminen kävellen tien toiselle puolelle.

Allagashin tilat

   Tien toisella puolella oli matala isohko teollisuusrakennus johon oli sijoittuneena peräti 3 pienpanimoa. Täällä myös selvisi se miksi joka paikka on täynnä autoja. Bissell Brothersin ja Foundation Brewing Companyn edessä nimittäin oli molemmissa 50 metrin jonot. Craft Beer-buumi on siis todella kovaa täällä päin. Katsoin parhaimmaksi siirtyä rakennuksen toisella puolella olevalle kolmannelle panimolle Austin Street Brewerylle johon jonot olivatkin vain 20 metriä pitkät ja pääsin sisään vartin jonotuksen jälkeen. Sisätilat olivat erittäin pienet mutta suurin osa asiakkaista oli tulossa täyttämään growlerinsa joten pääsin jopa istumaan ja nauttimaan panimon herkullisesta pale alesta ja IPA:sta. Tunnin nautiskelun jälkeen ajattelin että toisella puolella jonot olisivat jo hyytyneet mutta eiväthän ne olleet. Bissell Brothersin jono oli jopa kasvanut mutta Foundationille jono oli sitä luokkaa että pääsin sisälle puolen tunnin jonotuksella. Täällä oli tarjolla viisi omaa olutta ja niitä pystyi nauttimaan kätevästi panimon tuotantovälineiden seassa. Epiphany osoittautui erinomaiseksi Double IPA:ksi ja listan läpi kiskottuani ajattelin mennä katsomaan joko Bisselliin pääsisi sisälle ja eihän sinne päässyt vieläkään. Näin Suomesta katsottuna on aika mahdotonta kuvitella että pienpanimoon on lauantaina keskellä päivää vielä neljä tuntia avaamisen jälkeen 50 metrin jonot. Ei tätä voinut jättää kuitenkaan väliin joten puolen tunnin jonottamisen jälkeen olin sisällä. Jos oikein tajusin niin Bisselillä tulee aina keskiviikkoisin tölkkejä myyntiin ja nyt oli poikkeustapaus koska niitä oli riittänyt jopa lauantaille asti myyntiin. Heti kun sain lasin eteen tulikin ilmoitus että tölkit on myyty loppuun. Join Bisselin oluet ja siirryin sen jälkeen vielä Foundationiolle kiskomaan Epiphanya pari lasillista koska se nyt vaan oli kerta kaikkiaan niin hyvää. Paluumatka hotellin baarille sujui virkistymisen takia kävellen.

Jonoa Bissellille

Austin Street Breweryn herkulliset IPA:t

New Englannissa on pienpanimoilla oma lehti

Austin Street Breweryn tarkkaan aidattua anniskelualuetta

Foundationin tarjontaa

Bissell Brothersilla oli erittäin aiheellinen varoituskyltti seinässä

   Hotellin baari oli tällä kertaa jostain syystä lähes tyhjä ja pöydät täynnä varattu-kylttejä. Syykin selvisi kun ekaa tuoppia tirpoessani sisään alkoi valua paikallisen MC:n Massachusettsin osaston liivijengiä. Mistään prosenttiporukasta ei tainnut olla kyse vaan jostain sotilaiden tai "maata palvelleitten" ryhmittymästä. Siirryin kuitenkin muihin tiloihin.
   Sunnuntaille olin hankkinut lipun brewbusiin joka lähti keskustasta Craft Beer Cellarin edestä joka tulikin tsekattua kätevästi samalla. Porukkaa bussissa oli poikkeuksellisen vähän joten sain taittaa matkaa yhdessä bussikuskin, oppaan ja kahden ei niin intohimoisesti olueen suhtautuvan ulkopaikkakuntalaisen pariskunnan kanssa. Ensimmäinen kohde oli kaupungin ulkopuolella sijainnut Maine Beer Company johon odotukset oli taas kovat. Olinhan edellisellä jenkkireissulla tykästynyt panimon oluisiin. Menomatka sujui muuhun porukkaan tutustuen ja muita tuntui ihmetyttävän elämänfilosofiani "No family, no friends, just beer". Maine Beer Company oli erittäin hienon näköinen paikka. Panimon tyypit on jonkun sortin ympäristöaktivisteja ja pihalla oli isot aurinkokennot ja panimot tuotosta 1% ohjautui ympäristön hyväksi. Jäinkin kuvailemaan pihalle mikä oli hitusen virhe koska matkan host oli ehtinyt tilaamaan kaikille jo lärvilautaset ja valinnut niihin juuri ne oluet mitkä olin jo maistanut. Ratkaisin asian niin että hain itse toisen lärvilautasen rinnalle. Hiemanhan se kiirehtimiseksi meni kun muilla oli enää 2 juomaa jäljellä ja mulla 8 mutta selvisin silti kyytiin takaisin vaaditussa ajassa.

Maine Beer Company ulkoa

Maine Beer Companyn lärvilautanen nr 1

Maine Beer Companyn tuotantotiloja

   Toinen brewbusin kohde oli keskustassa sijainnut meadery Maine Mead Works. Paikka ei intohimoja herättänyt koska mikään simasami en ole. Onneksi pääsimme kierrokselle tuotantotiloihin joissa tosin englannin kielinen esitys oli sen verran teknistä että suurin osa asiasta meni ohi.

Simastamon omituinen "kura-allas"

   Ennen siirtymistä kolmanteen kohteeseen kiertelimme hieman keskustan alueella sijaitsevia muita pienpanimoita. Matka huipentui Rising Tide Brewing Companyyn jossa pääsimme nautiskelemaan pyödän ääreen naispuolisen panimon edustajan kanssa panimon perustuotteita. Muutenkin täällä Tytötkin Panee-ilmiö on jo vähän passe koska naisia näkyi siellä sun täällä sekä kaatamassa olutta, juomassa olutta ja tekemässä olutta. Panimon edustaja kuvaili juomatyyliäni sanoilla "you have a interesting tactic". Tajusin vasta jälkikäteen sitten että "topping a glass" ei varsinaisesti tarkoita haluatko uuden lasin vaan sitä että että täytetään se tyhjänä oleva osuus. Olin tietysti aina vetänyt ykösellä huiviin lasin kokonaan tyhjäksi kun hän oli tulossa sitä täyttämään.

Rising Tide Brewing Company

Maine Mead Works ja oikealla kulkupeli brewbus

   Matka päättyi siihen mistä lähdettiin ja aloin bussikuskin ohjeitten mukaisesti etsimään keskustasta arvostettua Novare Res Bier Cafeta. Se olikin piilotettu taas oivasti sisäpihalle ja ilman bussikuskilta saatua "kun näet janoisen sian katso kujalle"-ohjetta olisi jäänyt jopa löytymättä. Jostain syystä olin jäänyt uskomaan että tämä paikka olisi hieman hienostopaikka mutta ei se ollut. Hanalistalla oli lähinnä paikallisia pienpanimotuotteita. Pullolista vintage-osioineen oli toki mielenkiintoinen ja loputkin saatavilla olleet  maistamattomat Maine Beer Companyn tuotteet piti käydä läpi. Harmillisesti seuraavalla viikolla paikassa olisi olleet perinteiset Peche Mortel-viikot joissa oli mainoksen mukaan tarjolla ainakin viittätoista eri versiota kyseisestä loistavasta oluesta. Noh, ehkä sitten joskus.
   Maanantaina en enää jaksanut vaivautua mihinkään koska tiistain paluulennolle en halunnut kehitellä mitään massiivista krapulahorkkaa. Illan päätin hotellihuoneessa nautittuun pullolliseen Hill Farmsteadin Arthuria mikä oli oiva päätös reissulle koska se olikin paras koskaan nauttimani saison. Tällä kertaa selvittiin ilman sairastelua mikä oli hyvä ja juomakunto säilyi kovana koko reissun mikä oli sekin hyvä asia.

Arthur hotellilla