tiistai 28. helmikuuta 2017

Coast to Coast 2: Flagstaff - Oklahoma

   Las Vegasista lähtö sujui aamulla ripeästi koska tarkoituksena oli ehtiä Grand Canyonille hyvissä ajoin. Matkaa tehtiin noin nelisen tuntia ja välipalaa oli tarkoitus hoidella Grand Canyon Brewing Companylla joka ei suostunut olemaan auki joten jouduimme tyytymään Kentucky Fried Chickenin eksoottiseen tarjontaan. Grand Canyonin eteläisen vierailualueen eli South Rimin portilla olikin sitten keksitty varsinainen rahastusautomaatti eli jokainen sisälle menevä autokunta joutui maksamaan 30 dollarin pääsymaksun alueella ja hinta olikin sitten se sama olit siellä 5 minuuttia tai viikon. Vähän ihmetytti systeemi mutta sinänsä ymmärrettävää.

Grand Canyon Brewing

   Helmikuu on erittäin otollista aikaa vierailulle alueella koska silloin siellä ei pyöri hirveänä turisteja ja omalla autolla voit ajella koko South Rimin läpi päästä päähän. Normaalistihan siellä on portit kiinni siviiliautoille ja normaalit ihmiset joutuvat tyytymään hitaisiin ja ahdistaviin bussimatkoihin tuhansien selfiekeppejä heiluttelevien kiinalaisten seassa. Länsireunalla ajelimme Hermit's Pointille asti pysähdellen aina välillä näköalapaikoille. Aamulla peloitellut sumukeli hälveni nopeasti ja näkymät olivat mahtavat. Valokuvat eivät todellakaan tee tälle paikalle oikeutta koska niiden kautta on ihan mahdotonta päästä käsiksi valtaviin mittasuhteisiin ja syvyysskaaloihin. Flagstaffiin ajoreitin valitsimme hieman pitempää kautta South Rimin itäpuolta mikä oli oiva valinta koska tällä välillä Desert View Roadia pitkin Gray Mountainille oli varmasta komeimmat näkymät koko matkalla.

Autoilua Canyonilla

Näkymää pohjoiseen

Joki luikertelee alhaalla

Näkymiä Visitor Centren lähistöltä

Eläimiäkin tuli vastaan kiinalaisten lisäksi

Desert View Road

   Flagstaff on ~70 000 asukkaan pieni yliopistokaupunki joka on siunattu hyvällä oluttarjonnalla. Keskustasta löytyy hyvin pienestä sumpusta 5-6 panimoa ja laitakaupungeilta vielä muutama lisää. Hotelli oli toki varattuna ihan pelimestojen vierestä ja ensimmäisenä kohteena toimi Mother Road Brewing Company. Harmillisesti täällä tuli istuttua liian vähän aikaa koska se osoittautui lopulta tasoikkaimmaksi mielestäni. Matka jatkui Beaver Street Brewingiin jossa ruokailu suoritettiin lähistön metodistikirkon nunnien seurassa ja nopea siirtyminen Lumberyard Brewing Companyn tiloihin. Siellä pieni hämmästys valtasi mielen koska oluttarjonta oli hyvin samaa Beaver Streetin kanssa. Tarkempi tutkiminen reissun jälkeen paljastikin että paikoilla on samat omistajat ja he eivät niin tarkkaan katso miten eri panimoitten tuotteet jakaantuvat kahden eri paikan välillä. Tämän jälkeen tulikin jo kiire radan toiselle puolelle ytimeen ja loistavaan Hops on Birch-olutravintolaan. Hieman hipsterihenkinen paikka jossa koirien määrän lisäksi yllätti myös asiakaskunnan naisvaltaisuus. Oluttarjonta hanastossa oli laajaa, erittäin halpaa ja kattoi koko Amerikan jopa Montanaa myöten. Reissumiehen mieltä lämmitti paikan jukeboxista kuulunut eräs lempibiiseistäni eli Ane Brunin All My Tears.

Beaver Streetin tarjontaa

Mother Road Brewing Companyn tiski

Mother Road Brewing Companyn kalustoa


Beaver Streetin ruoka- ja oluttarjontaa

   Flagstaffissa arkipäivästä johtuen paikat oli menossa kiinni jo 21.30 mutta ehdimme vielä kohtuullisen uudelle panimolle eli Dark Sky Brewing Company. Panimo edusti uutta aaltoa eli tuotanto oli hyvin kokeellista ja valitettavasti ehdin tutustua siihen vain yhden puolikkaan kautta. Nettisivuillaan panimo kehuu julkaisseensa viime vuonna yli 100 erilaista olutta ja pyrkivänsä jopa lisäämään määrää tälle vuodelle. Paikan baariminnan Tiffanyn käsissä oli teräs taipunut ja tekikin mieli pyytää onnistuisiko valomerkin jälkeen pieni kädenvääntökisa jos sattuisin vaikka pärjäämään. Flagstaff oli kokoonsa nähden mahtava olutkaupunki ja jos alan miehiä liikkuu Canyonilla päin niin suosittelen harkitsemaan yöpymistä täällä kun hotellitkin olivat erittäin halpoja.

Dark Sky Brewing

Dark Sky Brewingin oluttarjontaa

   Matka keskiviikkoaamuna jatkui kohti New Mexicoa ja Albuquerqueta. Maisemat alkoivat muuttua perinteisen tylsäksi tasaiseksi aavikoksi jota sitten jatkuikin pari päivää. Välistopilla oli tarkoitus pysähtyä Petrified Forestissa ihmettelemään kivettyneitä jonkun verran vanhoja puita mutta koska sinnekin alueelle oli keksitty 30 dollarin rahastusautomaatti portilla niin tyydyimme kahvitteluun visitor centressä ja matkamuistomyymälässä vierailuun. Näin jälkikäteen ajateltuna tuskin vuokra-automme ajo-ominaisuudet olivat edes ajelureitille sopineet.

Matkalla Amerikan Nivalaan eli Teksasiin

   Albuquerqueen saavuimme jälleen hyvissä ajoin majoittumaan kaupungin pohjoispuolelle. Sen verran nörtin vikaa kaivamalla itsestä vielä löytyy että kävimme toki heti tarkistamassa Microsoftin kuuluisan ensimmäisen toimiston sijainnin. Nykyään paikassa on muodikkaasti Smoke Shop ja rakennuksen kulmalla muistolaatta muistuttamassa tästä hetkestä kun Bill Gates totesi että Albuquerquessa on kerta kaikkiaan liian tyhmiä ihmisiä jotta firma alkaisi joskus tuottamaan rahaa ja päätti siirtää koko puljun Seattlen lähistölle.

Nörttiyden juurilla

   Albuquerquen olutnähtävyys on tietysti La Cumbre jonka tuotteita ei taida juurikaan muualta saada. Kävelymatkalla sinne bongasimme uuden ravintolan Eclectic Urban Pizzeria & Tap Housen jossa ruokahuolto saatiin kuntoon ja hanavalikoimakin koostui miellyttävästi 16 paikallisesta hanaoluesta.
La Cumbre ei pettänyt. Trendin mukaisesti epämääräinen food cart päivysti ulkona. Myytävä tölkkikama jääkaapista oli miellyttävästi vain 6 päivää vanhaa ja lupasivat että hanatavara on vielä tuoreempaa. Elevated IPA oli erinomainen olut ja muutkin panimon tuotteet varsin maistuvia. Täällä törmäsimme myös erikoiseen "3 pint ruleen" eli panimo suostui myymään vain 3 isoa tuoppia per asiakas. Ilmeisesti tämä ei perustunut mihinkään lakiin vaan oli joku paikallisten pienten panimoiden keskenään tekemä sopimus. Motiivit asialle eivät oikein selvinneet ja arvelenkin että tavoitteena oli yrittää vähentää kännissä ajamista tai sitten laajentaa asiakaskuntaa kaikkien pienpanimoitten kesken koska muiden pienpanimoiden markkinointi oli varsin aktiivista myöhemmissä paikoissa.

La Cumbre ulkopäin

La Cumbren tarjontaa

   La Cumbresta matka jatkui lompsien pitkin sekalaista teollisuusaluetta kohti Canteen Brewhousea. Myös täällä tarjolla pelkkiä omia tuotteita joiden taso kyllä jäi nyt kakkoseksi. Baaritiskiltä avautui hieno näkymä suoraan panimon tiloihin jossa olikin siivoukset menossa. Paluumatkalla hotellille matkalle osui vielä Red Door Brewing Company jossa viimeistelimme illan trubaduurin soitellessa taustalla.

Canteen Brewhousen tiskiä

Canteen Brwehousen tarjontaa

   Albuquerquen jälkeen oli vuorossa koko reissun pisin 8 tuntia kestävä ajorupeama Oklahomaan pohjoisen Teksasin läpi joten aamulla ei ollut paljon aikaa jäädä munimaan. Tiet olivat suoraan sanottuna suoria ja horisontti hävisi kaartuen taivaalle. Kunnon karjatilakin sattui ihan Highwayn viereen ja voin sanoa että haisi. Turhaan eivät paikalliset kutsu aluetta Amerikan Nivalaksi. Teksasissa on muuten erittäin paljon tuulivoimaa ja tälle pätkälle sattui varmaan useampi tuhat voimalaa. Sinänsä ihan ymmärrettävää koska pieni vinkkahan siellä kävi läpi preerian jatkuvasti.
   Amarillossa pysähdyimme syömään kuuluisaan pihvipaikkaan Big Texaniin mutta sitä ennen piipahdimme preerialla ihmettelemässä maahan puoliksi haudattuja autoja Cadillac Ranchilla. Big Texanin pihvieväät oli hyvinkin periteksasilaiset eli varsin tylsät mutta kokoa riitti. Big Texanilla on myös omaa oluttuotantoa ja voin sanoa että täällä tuli juotua koko reissun huonoimmat oluet. Lärvilautasen IPA oli puhdasta diasetyyliä ja muutkin olisi jääneet juomatta jos 18 unssin pihvimötikän jälkeen ei olisi ollut niin hirveä jano.

Cadillac Ranch

Big Texan

Big Texanin tarjontaa

   Odotettavissa oli vielä pitkä siirtyminen kohti Bible Belttiä Oklahomaan mutta onnistuimme suoriutumaan matkasta tehokkaasti ja illaksi jäi vielä aikaa panimovierailulle sen jälkeen kun olimme paikallisesta Walmartista epätoivoisesti yrittäneet etsiä aitoja MAGA-tuotteita. Anthem Brewing Company löytyi hotellin läheiseltä teollisuusalueelta synkältä kujalta ja taso osoittautui Oklahomalaiseksi varsin hyväksi. Tarjonta oli monipuolista, tilat olivat jälleen keskellä käymisastioita samassa tilassa ja tynnyrikypsytysvarastoakaan ei oltu jaksettu piilottaa mihinkään kauas. Paikka meni kiinni sopivasti jo yhdeksän jälkeen ja koska seuraavan päivän ajomatkakaan ei ollut lyhimmästä päästä niin siirryimme hotellille lepäämään.

Preeria jatkuu

Anthem Brewing Company

Sampleja Anthem Brewingillä

Anthem Brewingin tynnyrivarastoa

  

maanantai 27. helmikuuta 2017

Coast to Coast 1: Los Angeles - Las Vegas

   Vuotuisen jenkkireissun tarkka speksaaminen ja suunnittelu alkoi jälleen hyvissä ajoin jo loppukesästä 2016 ja reissun ajankohdaksi tarkentui Helmikuu 2017. Tästä reissusta oli tulossa monella tapaa edeltäjistään poikkeava monestakin eri syystä. Ensinnäkin en ollut liikkeellä yksin vaan taistelupariksi oli lähtemässä vanha ystäväni jo opiskeluajoilta. Toiseksi kunnianhimoiseksi tavoitteeksi otettiin autolla ajaminen rannikolta rannikolle jonkun hullun ajatuspajan jälkeen. Tästä seurauksena oli se että reissu ei keskittynyt täysin pelkästään oluenjuontiin omalta osaltani vaan jonkun verran tuli pyörittyä myös "oikeita" nähtävyyksiä tutkiessa. Tekstin lukijalle tämä myös näkyy niin että kuvamateriaalissa joutuu aika monessa tapauksessa kärsimään minun naamataulustani koska sopiva kameramies oli tarvittaessa paikalla.

Maisemia lentokoneesta jossain Utahin yllä

   Lähtöpaikaksi autoreissulle valikoitui Los Angeles ja lento sinne käynnistyi Koffin Portterin nautiskelulla Finnairin loungessa lauantaiaamuna 4.2.2017. Ensimmäinen katastrofi oli jo lähellä menomatkalla sillä ystäväni Donald Trump oli antanut uusia määräyksiä lentoyhtiöille ja rento 2.5 tunnin vaihto Heathrowlla vaihtuikin pyytämättä ja yllättäen 2.5 tunnin jonotukseen ylimääräiseen maahantulotarkastukseen ja välipalatkin jäi juomatta. Jatkoyhteydelle selvittiin nippa nappa mutta kuivin suin ja Los Angelesiin päästiin aikataulussa ja kentältäkin juuri sopivasti ennenkuin paikallisten maahanmuuton kannattajien mielenosoitus oli alkamassa tukkimaan lentokentän pääovea. Maahanmuuttotarkistus Los Angelesin kentällä automaatteineen puolestaan onnistui hämmästyttävän hyvin ja nopeasti.

Automaatin suoltama kuitti maahantulosta


Mielenosoitusta LAX:lla

   Shuttle-bussilla pääsimme kätevästi autovuokraamolle jossa homma niin sanotusti alkoi pääsemään vähän käsistä kun autoa valikoidessa ei tietenkään ihan mikä tahansa enää kelvannut ja vaikka muistaakseni sovittiin että avoautoa nyt ei ainakaan ole mikään järki ottaa niin otimme tietenkin heti kalleimman ja tehoikkaimman avoauton alle (palaan autovuokrauksen kuvioihin lopussa). Long Beachin hotellille ehdittiin vielä valoisan puolella ja illaksi jäi aikaa vierailulle parissa valmiiksi tilaisuutta varten skoutatussa olutravintolassa.

Vuokra-autona toiminut Chevrolet Camaro V8, tuore 2017 malli tietysti

   Beachwoodilla on nykyään useampikin ravintola ja suuntana oli ensimmäisenä Seal Beachilla sijainnut toimipiste. Seal Beach vaikutti vähän paremmalta asuinsijalta ja koska Beachwood BBQ sijaitsi suoraan lähiön vilkkaimmalla keskuskadulla niin oli se toki aivan tukossa. Sen verran baarin puolelta saimme seisomanurkkausta vallattua että matkapölyt saimme kurkusta alas huuhdottua ensimmäisellä kunnon west coast ipalla. Matkan jatkuessa Beachwoodin pääpaikalle Beachwood BBQ & Brewingille Long Beachin ytimeen totesimme senkin täydeksi mutta koska jono näytti vetävän ruokapuolelle astuimme jonoon nauttimaan panimon erittäin tuoreita ja maukkaita ipoja. Ruokalistalla kiinnitin heti huomioni maagiseen sanaan "Gumbo" ja pakkohan sitä oli tilata. Gumboa nimittäin olen nähnyt nautittavan antaumuksella eräässä lempitelevisiosarjassani eli kutoskanavan Pontikankeittäjissä. Alligaattorin muusattu liha ja okra liittyvät ruokaan mutta tarkempi koostumus jäi hämärän peittoon erittäin ärsyttävän ja huonon torvensoittajan terrorisoidessa ruokailuympäristöä. Beachwoodin kolmas paikka eli Beachwood Blendery oli sopivasti ihan vieressä ja siellä tuli jälkiruoaksi nautittua reissun ensimmäinen lärvilautanen. Blendery keskittyy ainoastaan muodikkaasti hapanoluisiin enkä jaksanut niistä edes kovasti innostua. Tosin pelkkä paikassa leijuva hiivantuoksu riitti viemään pahimmat hapanoluitten himot koko loppureissulta.

Beachwood Blenderyn lärvilautanen

Beachwood Blenderyn haastavasti piilotettu sisäänkäynti

   Aikaerosta johtuen sunnuntaiaamumme käynnistyi varhain tiedossa oli hieman odottelua ja kiertelyä ennenkuin eräs tärkeimmistä vierailukohteista oli aukeamassa 12.00. Seal Beachilla oli aikaa käydä ajelemassa ja tutkimassa olisiko Ballast Pointin sivutoimipiste mahdollisesti auki. Bottle Logic Brewingillä ovella kävimme myös mutkan ja epäilen että siellä olisi ollut myöhemmin tiedossa joku pullonjulkistus kun porukkaa oli ovella jonossa jo tunti ennen avaamista. Placentiaan The Bruerylle siirryimme hyvissä ajoin koska oletin että paikka olisi tukossa mutta ilmeisesti juuri käynnistymässä ollut SuperBowl oli verottanut asiakaskuntaa. Ihan yksin ei täälläkään tarvinnut ovella kahvassa roikkua vaan pienen santsausreissun jälkeen yllättävän monipuoliselle viinakaupalla astuimme sisään Bruerylle.

Bottle Logic Breweryn edustaa

Ballast Pointin Tasting Room

   Bruery oli loistava paikka. Hanatarjontaa (osa taisi tulla kyllä pullosta) riitti kattavasti 40 kappaletta ja halvat lärvilautaset irtosi sujuvasti kaikista. 25 samplen jälkeen oli jo pakko vähän hengähtää kun täällähän ei mitään löysiä litkuja hanassa hirveänä ollutkaan. Väittäisin että hinta-laatu-suhteeltaan maailman paras olutravintola. Hyvää ipaahan täältä ei saa mutta annettakoon se anteeksi.
   Brueryn toinen kohtuullisen lähellä sijainnut ravintola Bruery Terreaux ei pettänyt sekään. Samplet ja half pintit oli edukkaita. Hanatarjonta keskittyi täällä enemmänkin hapanoluisiin ja kokeellisimpiin versioihin. Myös Brueryn käsittämättömän kokoista tynnyrikypsytysvarastoa pystyi ihastelemaan suoraan baaritiskiltä ja anniskelutiloissa. En tiedä miten paljon niitä tynnyreitä oli mutta ekassa huoneessa niitä oli ainakin 500-1000 ja niitä huoneita näkyi monta takanakin joten puhutaan varmasti tuhansista tynnyreistä. Bruery Terreauxissa myös mieto hiivantuoksu ravintolan tiloissa viehätti hajunystyröitä. Vähän haikein mielin nämä kaksi huippupaikkaa tuli jätettyä taakse koska illaksi oli tarkoitus vielä ehtiä Las Vegasiin ja mieleen jäi kaipaus siitä että jos joskus vielä pääsisi takaisin.

The Brueryn ovenkahvassa roikkumassa

The Brueryn lärvilautanen nr1

Bruery Terreauxin tynnyrivarastoa

   Las Vegasiin ehdimme juuri sopivasti niin että kauheasta mölinästä päätellen pääsimme todistamaan jotain Superbowlin kaikkien aikojen ratkaisuminuuttia hotellin aulan televisiosta. Itse en lajista ole innostunut ollenkaan mutta valitettavasti urheilutapahtuman jauhaminen jokaisella hotellihuoneitten tv-kanavalla tuntui jatkuvan koko loppureissun ajan. Matkaväsymystä oli sen verran ilmassa että pienen piipahdukseen Fremont Experience Streetille ja viereisen Banger Brewingin kohtuu huonojen oluitten jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneeseen. Täällä selvisikin reissun pahin järkytys kun osoittautui että Las Vegasin vanhaa kaupunkia oli alkanut terrorisoimaan joku uusi yökerho jonka joka suuntaan ulospäin lähtevä meteli oli pahimmillaan juuri sillä puolella hotellia jossa meidän huoneemme oli. Pienen ikkunanverhojen teippaamisepisodin (vaikea selittää kirjallisessa muodossa) matkakumppani päätti niin sanotusti ottaa rage-quitit koko huoneesta. Uudet huoneet järjestyi onneksi samasta kiinteistöstä eli ihan kaupunginosaa ei tarttenut alkaa vaihtamaan vaikka sekin olisi varmasti ollut ainoa vaihtoehto jos nukkua olisi säädyllisesti halunnut.
   Maanantaiaamu käynnistyi nähtävyyksiin tutustumalla ja otimme suunnaksi Hooverin padon. Tällä ajoreissulle pääsin itsekin jo alustavasti testaamaan vuokra-auton kiihtyvyysominaisuuksia. Hooverin pato oli luonnollisestikin vaikuttava ilmestys ja siihen tutustumisen teki miellyttäväksi vuodenajasta johtuva turistimassojen vähäinen määrä. Paluumatkalla suuntasimme suoraan Las Vegasin suurimpaan outlettiin ihmettelemään tarjontaa. Nahkatakit ja liivit olivat sen verran halvoissa hinnoissa että otin molempia ja imagooni sopivan Tommy Hilfigerin matkalaukun niille kantovehkeeksi. Nahkaliiveissä on muuten 2 asekoteloa molemmissa kainaloissa mikä tuntui myyjänkin mielestä olevan kyseisen vaatekappaleen tärkein ominaisuus juuri minulle.

Hooverin padon päällä

Hooverin padon ylittävän highwayn maisemasillalla

Hooverin padon laskuallas

Hooverin padon harjalla

   Jälleen keskinkertainen Nevadalaispanimo Hop Nuts Brewing sijaitsi matkan varrella hotellille samoin kun Suomessakin tv:ssä nähtävän Panttilainaamo-sarjan kuvauspaikka. Siellä piti tietysti käydä pällistelemässä josko "Old Mania" tai Chumleeta näkyisi paikanpäällä. Ei näkynyt.

Hop Nuts Brewing ulkoa

Hops Nuts Brewingin tarjontaa

Panttilainaamon sisäänkäynti

   Syöminen oli seuraavana vuorossa. Edellisenä iltana huviravintola Heart Attack Grill oli koko päivän kiinni mutta kun nyt se olikin jostain syystä auennut niin pienen harkinnan jälkeen uskaltauduimme sisälle. Paikan tyylistä saa varmasti parhaimman kuvan vierailemassa ravintolan nettisivuilla http://www.heartattackgrill.com/ mutta voin sen verran kertoa että yli 150-kiloiset sai syödä siellä ilmaiseksi (yksi todistettavasti tekikin sen ruokailumme aikana) annokseksi voi tilata vaikka 8-kerroksisen ohitusleikkaus-burgerin lisätäytteenä 40 siivua pekonia. Kasvismenukin tuolta löytyy. Siihen on listattuna myynnissä olevat tupakat.
   Tilaamani tuplaburger oli tietenkin valtava ja hirveän makuinen enkä saanut annosta alas asti suolistoon. Paikan imagoon kuuluu että tarjoilijat "suuttuvat" tästä ja haluavat rangaista huonosti käyttäytynyttä asiakasta ja kun sopivasti satuin käymään vessassa niin sillä aikaa olivat juonineet minut uhriksi. Pienen nöyryytyksen eli kolmen yllättävän kovan leipälapiolla persuksille kohdistuneen iskun jälkeen pääsimme ulos ravintolasta jatkamaan iltaa hotellin kasinolle.

Heart Attack Grill ulkoa. Mitähän mieltä Valvira olisi mainoksesta?

Syömässä Heart Attack Grillissä

Kärsimässä rangaistusta. Löi lujaa.

   Illaksi oli ostettuna vielä Rio-kasinolle Penn & Tellerin show:hun liput ja erittäin hyvin kasattu kokonaisuushan se olikin. Järjestysmiehet toki valitsivat minut kyylättäväksi ovella ja kainalot tutkittiin jostain syystä. Matkaväsymys painoi jälleen vähän liikaa  ja Pennin nopeasta puheesta meni suurin osa ohi. Tellerihän ei sitten hirveänä puhunutkaan. Mutta pääasia toteutui eli en edelleenkään tajunnut miten ne temput tehtiin mutta yhdessä ainakin yleisön joukosta "sattumalta" valittu statisti vaikutti vähän järjestetyltä. Las Vegasista voin sanoa että tänne ei hirveän ikävä jäänyt. Se jatkuva kilkatus ja väriloiste on pienissä annoksissa siedettävää mutta en tajua miten siellä joku viikonkaan pystyy lomailemaan.

Kevyt aamupala ennen poistumista Vegasista.


   
  

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Koillis-Amerikkaa osa 4: Loppukaneetit

New York: Missasin taas New York Beer Weekin viikolla. Sekin tapahtuma on paisumassa käsiin ja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta nyt. Myös oluiden hinnat Manhattanilla on paisumassa käsiin. Onneksi metromatkan päästä löytyy paljon hyvää tarjontaa halvemmalla.

Waterbury: Tästä pikkukaupungista on kyllä vaikea vetää vertailukohtia yhtään mihinkään. Paikkakunnalla on nimittäin vain noin 5000 asukasta ja ulkonäöltään Nivala on siihen verrattuna iso kylä. Waterburyn keskustassa (lue toisessa niistä risteyksistä) on kuitenkin pienessä sumpussa 6 loistavaa olutravintolaa ja yksi mahtava pullokauppa. Panimoita on kolme jos laskee The Reservoirin omat oluet mukaan. Nopeasti ajateltuna luulisi että ylitarjontaa on mutta joka kerta kun vierailin ihan missä tahansa niin asiakaskuntaa riitti. Käsittämätön pikkukaupunki.

The Alchemist: Heady Topper ja Focal Banger eivät pettäneet. Näitä tuli kiskottua noin 20 tölkillistä eikä alkanut kyllästyttämään missään vaiheessa. Hotellin vieressä sijainneet The Alchemistin tuotantotilat on tosiaan yleisöltä suljettuna koska viereiseen Stowen pikkukylään on rakenteilla uudet isohkot panimorakennukset. Jotain juomien suosiosta alueella kertoo se että panimo julkaisee tarkkoja aikatauluja siitä mihin toimitukset tehdään ja milloin jotta halukkaat varmasti pääsevät osalliseksi.

Oluet: Monta hyvää tuli Alchemistin oluiden lisäksi koettua. Myös kolmas paikallinen tuote Lawsonin Finest Sip of Sunshine oli erinomainen. Other Halfin humala-ipa:t meinasivat tukkia verisuonet päästä. Maine Beer Company on (ehkä) maailman paras panimo. Jenkkien belgityyliset oluet on hirveitä. Foundationin Epiphany voitaisiin palkita Nobelin rauhanpalkinnolla.

Brewbus: Tosiaan tähän mielenkiintoiseen ilmiöön tuli törmättyä ekaa kertaa. Eli New Englandin alueella oli useampikin yritys joka tarjoili ohjattuja 3-4 tunnin kiertoajeluja päivittäin. Mistään ihan pilipalitouhusta ei ollut kyse koska jos oikein tajusin niin käyttämäni Maine Brew Bus oli ykkösenä TripAdvisorin ajanvietelistalla Portlandin kohdalla. Kyseisellä yrityksellä on myös laajentuminen tulossa Bostonin seudulle. Nythän brewbusista (sori en keksi järkevää suomennosta) oli minulle erittäin paljon hyötyä kun ei tarvinnut maksaa kalliita taksikyytejä Maine Beer Companylle. En muista enää hintaa mutta siihen sisältyi kyydit, juomat panimolla ja pieni välipala. Bussissa ei saanut juoda alkoholia mikä nyt ei hirveänä haitannut kun siirtymiset oli aika lyhyet. Jälkikäteen heräsi ajatus voisiko tämä toimia myös Helsingin alueella? Miksei voisi toimia? Lähtö Kampista Bruuverista, mutka Maku Brewingille Tuusulaan josta Kalasatamaan Stadin Panimolle. Halukkaat viedään jatkoille Pikkulintuun? Jos joku ottaa idean käyttöön niin provikat kelpaa minulle.

Osa matkalla nautituista oluista:

14th Star Polaris
Abita Bock
Abita Bourbon Street Rye Pale Ale
Abita Grapefruit Harvest IPA
Abita Wrought Iron IPA
Alchemist Focal Banger
Alchemist Heady Topper
AleSmith My Bloody Valentine
Allagash Black
Allagash James Bean
Allagash Little Brett
Allagash Saison
Allagash White
Almanac Peach de Brettaville
Alpine Beer Company Pure Hoppiness
Austin Street Catherine
Austin Street Patina Pale
Avery Raja
Baladin Xyauyù Fumé (Islay Whisky)
Ballast Point Sculpin IPA - Pineapple
Ballast Point Victory at Sea - Peppermint
Barrier Money IPA
Baxter Window Seat
Beanery Latte Stout
Bells 30th Anniversary Ale - Imperial Stout
Bells Hell Hath No Fury
Bells Kalamazoo Stout
Bells Überon
Big Alice / Cuzett Libations Freedom Bock
Big Alice No. 0051 - Peppermint Stout
Big Alice No. 0058 - Gunpowder Tea Rye Ale
Big Alice No. 0079 - Sweet Potato Farmhouse Ale
Big Alice Date Night, Bro?
Big Alice Ravenswood
Big Alice Single Hop Blended Sour (Galena)
Big Alice Sour One
Big Tree Lasky
Bissell Brothers Bucolia Ale
Bissell Brothers Lux
Bissell Brothers Reciprocal
Bissell Brothers Swish
Bissell Brothers The Substance Ale
Bruery Terreux Oude Tart
Burlington Beer Folk Metal
Captain Lawrence Liquid Gold
Central Waters Sláinte Scottish Style Ale
Coney Island Mermaid Pilsner
Dogfish Head Burton Baton
Fiddlehead India Pale Ale
Fiddlehead Second Fiddle
Finback Crescent Fresh
Finch’s Hardcore Chimera
Foley Brothers Fair Maiden Double IPA
Foolproof King of the Yahd
Foolproof Peanut Butter Raincloud Porter
Foundation Afterglow
Foundation Bedrock
Foundation Eddy
Foundation Epiphany IPA
Foundation Forge (2015 Anniversary Ale)
Founders Azacca IPA
Founders Backstage Series # 1: Blushing Monk
Founders Backstage Series #14: Project Pam
Free Will Bonesaw Barleywine - Pinot Noir
Goose Island Bourbon County Barleywine
Grimm Super Spruce
Harpoon IPA
Hill Farmstead Amarillo Single Hop Pale Ale
Hill Farmstead Arthur
Hill Farmstead Conduct of Life
Hill Farmstead Dorothy (2015)
Hill Farmstead Double Galaxy
Hill Farmstead Edward
Hill Farmstead Ephraim
Hill Farmstead Hygge
Hill Farmstead James
Hill Farmstead Of First And Last Things
Hill Farmstead Shirley Mae
Hill Farmstead Susan
Hill Farmstead Table Dorothy
Kent Falls Anachronism
Lawson’s Finest Mosaic IPA
Lawson’s Finest Sip of Sunshine IPA
Lawson’s Finest Super Session IPA #2
Lively WIFI (White Fire Alien)
Long Trail Limbo IPA
Lost Nation Gose
Lost Nation Mosaic Single Hop IPA
Lost Nation Petit Ardennes
Lost Nation Rustic Ale
Maine Beer A Tiny Beautiful Something
Maine Beer III
Maine Beer MO
Maine Beer Pilot 9
Maine Beer Red Wheelbarrow
Maine Beer Zoe
Maine Mead Works HoneyMaker Apple Cyser
Maine Mead Works HoneyMaker Blueberry Mead
Maine Mead Works HoneyMaker Dry Mead
Maine Mead Works HoneyMaker Lavender Mead
Maine Mead Works Honeymaker Ram Island Chai Mead
Maine Mead Works HoneyMaker Ram Island Lavender Lemonade
Marshall Wharf Ayuh
Melvin 2 x 4
Michelob Ultra
Mikkeller The Cloud Hopper
Miller Lite
Moat Mountain East Intervale IPA
Narragansett Lager Beer
Ninkasi Noir Milk Stout
Ommegang Game of Thrones #4 - Valar Morghulis
Other Half / Burial Diamond Mausoleum Cascadian Dark Ale
Other Half 2nd Anniversary IIPA
Other Half Chinook IPA
Other Half Hop Showers
Other Half Midnight Showers
Other Half Stacks on Stacks
Other Half Suparillo
Other Half Super Nugget
Otter Creek Citra Mantra
Otter Creek Steampipe
Parallel 49 Salty Scot
Port Jeff Cold North Wind
Prairie Ape Snake
Prairie Bomb!
Prohibition Pig Bantam DIPA
Prohibition Pig Back to the Grind
Prohibition Pig Citrette
Prohibition Pig Kellerbier
Prohibition Pig Mosaic Blond
Prohibition Pig Reverse Whirlpool IPA
Prohibition Pig Vanilla Bean Porter
Prohibition Pig Winter IPA
Queen City Argument
Queen City Barge Canal
Queen City Hefeweizen
Queen City Landlady
Queen City Munich Dunkel
Queen City Plznsk
Queen City Rauchbier
Queen City Winter’s Bock
Rising Tide Calcutta Cutter
Rising Tide Daymark
Rising Tide Ishmael
Rising Tide Ursa Minor
Rising Tide Waypoint
Rock Art Ridge Runner Ale
Rockaway 1875 Pale Ale
Rockaway Black Gold Stout
Rockaway Cream Ale
Rockaway ESB
Rockaway Extra "XXX" Stout
Rockaway Hawaiian Pizza
Rockaway Meat in the Middle
Rockaway Night Hop
Rockaway Robust Porter
Samuel Adams Rebel IPA
Samuel Adams Utopias
Schilling Konundrum
Shed Mountain Ale
Sierra Nevada Ovila Dubbel
Simple Roots Citra & Amarillo
Sixpoint C.R.E.A.M.
Sixpoint Hi-Res
Smuttynose Old Brown Dog
Smuttynose Robust Porter
Stillwater Artisanal - MoneyTree$
Stillwater Cellar Door
Stone Corral XX Chocolate Maple Porter
Stone Pataskala Red IPA
Switchback Ale
Switchback Connector IPA
Switchback Roasted Red
The Bruery Cuivre
Thirsty Dog Old Leghumper
Thirsty Dog Wulver
Threes Atomic Swerve
Third Coast Old Ale - Traverse City Cherry
Tributary / Stoneface Rye Porter
Uinta Hop Nosh IPA
Unibroue Trois Pistoles
Victory Hop Ranch Imperial India Pale Ale
von Trapp Golden Helles Lager
von Trapp Weissbier
Zero Gravity Brett Head
Zero Gravity Cascara Brown
Zero Gravity Conehead Wheat IPA
Zero Gravity Cote de Champlain
Zero Gravity Green State Lager
Zero Gravity Kellerbier
Zero Gravity Little Wolf
Zero Gravity Old Ale
Zero Gravity T.L.A. India Pale Ale
Zero Gravity Yard Sale IPA

Koillis-Amerikkaa osa 3: Portland (ei se Oregonin)

   Perjantaipäivä oli varattu siirtymiselle autolla Waterburysta Mainen rannikolle Portlandiin. Mikään hirveän pitkä matkahan ei ole kyseessä kartalta katsottuna mutta koska tie White Mountainsin luonnonpuiston läpi on mutkainen ja korkeuseroja vaihteleva ja välillä on pysähdyttävä niin lähdin varmuuden vuoksi hyvinkin aikaisin jo liikkeelle. Kelit olivat loistavat ottaen huomioon vuodenaika. Reitti kulki läpi kymmenien pikkukylien ja hiihtokansaa oli liikkeellä. Sijatsihan reitin varrella useampikin laskettelukeskus. Lounaalle pysähdyin New Hampshiren puolella sijaitsevaan Moat Mountain Smokehouse and Brewing Companyyn. Paikka oli idyllinen ja ovella oli kielto "ei sisään laskettelumonoissa". Lärvilautaset olisi täältäkin irronneet mutta tyydyin salaattilautaseen ja talon IPA:aan ennen matkan jatkamista.

Näkymiä matkan varrelta

Kartan lukuhetki, naaman edessä mainostetaan craft beeriä

Moat Mountain Smokehouse

   Puolen päivän jälkeen aloinkin lähestymään varsinaisen reissun yhtä kohdetta eli mainetta niittänyttä Ebenezer Kezars Restaurantia. Jos Hill Farmstead oli hitusen möngössä niin kyllä tämä oli vielä enemmän syrjässä. Vähän vaikea keksi ravintolan businessmallia mutta ilmeisesti se on toimiva. Omistajalla on myös oma panimo nykyään jonka witbierin valikoin testiin listalta. Selkeitä yhteyksiä Belgiaan tällä paikalla on koska laaja hanalista koostui lähinna omista oluista ja Belgialaisista oluista. Ensi kesän Belgian Beer Festivalin mainokset oli jo pihalla.  Struisen hanatuotteita olisi voinut jäädä maistelemaan pitemmäksikin aikaa mutta koska autolla liikkeellä oltiin vieraassa maassa en halunnut ottaa mitään riskejä. Jos menomatka oli tänne haastava niin jatkoyhteydestä Portlandiin tuli vielä haastavampi ja jouduin pari kertaa tekemään ihan U-käännöksen koska metsäteiden talviylläpito yksinkertaisesti loppui ja alle olisi tarvittu moottorikelkka auton sijaan. Portlandiin kuitenkin selvittiin lentokentällä palauttamaan autoa ja sieltä kirjautumaan hotellille. Hotellin baari osoittautui sekin yllättävän siedettäväksi ja parin oluen jälkeen oli aika siirtyä nukkumaan. Tai sitten ei. Sattumalta olin valikoinut hotellin sijainnin niin että paikkakunnan paras tissibaari oli heti tien toisella puolella joten automatkan pölyjen huuhtominen kurkusta jatkui siellä. Oluttarjonta tissibaarissa oli todella huono.

Selfietä kehiin

Ebenezerin ei niin vaatimaton sisäänkäynti

   Lauantaipäivän olin speksannut hyvinkin tarkkaan. Portlandin pienpanimobuumi on huutavassa nosteessa ja parin kilsan päässä hotellilta sijaitsi erittäin mielenkiintoinen neljän panimon keskittymä. Tälläkin kertaa olin hyvissä ajoin liikkellä jo ennen yhtätoista koska ennakoin hieman tilannetta mutta yllätys oli silti suuri paikalle päästyä. Jo menomatka sinne taksilla oli ikimuistettava. Kun taksikuski kuuli että olen menossa Allagashille hän heti sanoi että se on sitten erittäin suosittu täälläpäin. Tyyppi myös ajoi harhaan yhdessä ja sen seurauksena hän NOLLASI taksamittarin mikä herätti kyllä ihmetystä minussa. Kun olin saanut vielä hotellilta vouchereita tälle taksifirmalle niin kyydin loppuhinta oli naurettava 3 dollaria. Annoin vitosen tippiä kun ei siitä noin vähän kehdannut maksaa.
   Alueen saavuttua näkökenttään karu totuus paljastui. Parkkipaikoille ei ollut mitään asiaa ja tienvarret oli täynnä autoja 100 metriä joka suuntaan. Kuski sai kuitenkin ängettyä auton juuri auenneen Allagashin eteen ja pääsin sisälle. Allagashilla oli omanlaatuinen taktiikkansa eli paikassa pidettiin jonkin sortin maksullia kierroksia joihin olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen. No eipä niihin enää ollut tilaa joten siirryin tasting roomiin jossa juomat oli ILMAISIA. Pulloista sentään olisi pitänyt jotain maksaa jos niitä olisi ottanut lähtiessä mukaan. Vedin hanalistasta ilmaiset samplet naamaan ja sitten siirtyminen kävellen tien toiselle puolelle.

Allagashin tilat

   Tien toisella puolella oli matala isohko teollisuusrakennus johon oli sijoittuneena peräti 3 pienpanimoa. Täällä myös selvisi se miksi joka paikka on täynnä autoja. Bissell Brothersin ja Foundation Brewing Companyn edessä nimittäin oli molemmissa 50 metrin jonot. Craft Beer-buumi on siis todella kovaa täällä päin. Katsoin parhaimmaksi siirtyä rakennuksen toisella puolella olevalle kolmannelle panimolle Austin Street Brewerylle johon jonot olivatkin vain 20 metriä pitkät ja pääsin sisään vartin jonotuksen jälkeen. Sisätilat olivat erittäin pienet mutta suurin osa asiakkaista oli tulossa täyttämään growlerinsa joten pääsin jopa istumaan ja nauttimaan panimon herkullisesta pale alesta ja IPA:sta. Tunnin nautiskelun jälkeen ajattelin että toisella puolella jonot olisivat jo hyytyneet mutta eiväthän ne olleet. Bissell Brothersin jono oli jopa kasvanut mutta Foundationille jono oli sitä luokkaa että pääsin sisälle puolen tunnin jonotuksella. Täällä oli tarjolla viisi omaa olutta ja niitä pystyi nauttimaan kätevästi panimon tuotantovälineiden seassa. Epiphany osoittautui erinomaiseksi Double IPA:ksi ja listan läpi kiskottuani ajattelin mennä katsomaan joko Bisselliin pääsisi sisälle ja eihän sinne päässyt vieläkään. Näin Suomesta katsottuna on aika mahdotonta kuvitella että pienpanimoon on lauantaina keskellä päivää vielä neljä tuntia avaamisen jälkeen 50 metrin jonot. Ei tätä voinut jättää kuitenkaan väliin joten puolen tunnin jonottamisen jälkeen olin sisällä. Jos oikein tajusin niin Bisselillä tulee aina keskiviikkoisin tölkkejä myyntiin ja nyt oli poikkeustapaus koska niitä oli riittänyt jopa lauantaille asti myyntiin. Heti kun sain lasin eteen tulikin ilmoitus että tölkit on myyty loppuun. Join Bisselin oluet ja siirryin sen jälkeen vielä Foundationiolle kiskomaan Epiphanya pari lasillista koska se nyt vaan oli kerta kaikkiaan niin hyvää. Paluumatka hotellin baarille sujui virkistymisen takia kävellen.

Jonoa Bissellille

Austin Street Breweryn herkulliset IPA:t

New Englannissa on pienpanimoilla oma lehti

Austin Street Breweryn tarkkaan aidattua anniskelualuetta

Foundationin tarjontaa

Bissell Brothersilla oli erittäin aiheellinen varoituskyltti seinässä

   Hotellin baari oli tällä kertaa jostain syystä lähes tyhjä ja pöydät täynnä varattu-kylttejä. Syykin selvisi kun ekaa tuoppia tirpoessani sisään alkoi valua paikallisen MC:n Massachusettsin osaston liivijengiä. Mistään prosenttiporukasta ei tainnut olla kyse vaan jostain sotilaiden tai "maata palvelleitten" ryhmittymästä. Siirryin kuitenkin muihin tiloihin.
   Sunnuntaille olin hankkinut lipun brewbusiin joka lähti keskustasta Craft Beer Cellarin edestä joka tulikin tsekattua kätevästi samalla. Porukkaa bussissa oli poikkeuksellisen vähän joten sain taittaa matkaa yhdessä bussikuskin, oppaan ja kahden ei niin intohimoisesti olueen suhtautuvan ulkopaikkakuntalaisen pariskunnan kanssa. Ensimmäinen kohde oli kaupungin ulkopuolella sijainnut Maine Beer Company johon odotukset oli taas kovat. Olinhan edellisellä jenkkireissulla tykästynyt panimon oluisiin. Menomatka sujui muuhun porukkaan tutustuen ja muita tuntui ihmetyttävän elämänfilosofiani "No family, no friends, just beer". Maine Beer Company oli erittäin hienon näköinen paikka. Panimon tyypit on jonkun sortin ympäristöaktivisteja ja pihalla oli isot aurinkokennot ja panimot tuotosta 1% ohjautui ympäristön hyväksi. Jäinkin kuvailemaan pihalle mikä oli hitusen virhe koska matkan host oli ehtinyt tilaamaan kaikille jo lärvilautaset ja valinnut niihin juuri ne oluet mitkä olin jo maistanut. Ratkaisin asian niin että hain itse toisen lärvilautasen rinnalle. Hiemanhan se kiirehtimiseksi meni kun muilla oli enää 2 juomaa jäljellä ja mulla 8 mutta selvisin silti kyytiin takaisin vaaditussa ajassa.

Maine Beer Company ulkoa

Maine Beer Companyn lärvilautanen nr 1

Maine Beer Companyn tuotantotiloja

   Toinen brewbusin kohde oli keskustassa sijainnut meadery Maine Mead Works. Paikka ei intohimoja herättänyt koska mikään simasami en ole. Onneksi pääsimme kierrokselle tuotantotiloihin joissa tosin englannin kielinen esitys oli sen verran teknistä että suurin osa asiasta meni ohi.

Simastamon omituinen "kura-allas"

   Ennen siirtymistä kolmanteen kohteeseen kiertelimme hieman keskustan alueella sijaitsevia muita pienpanimoita. Matka huipentui Rising Tide Brewing Companyyn jossa pääsimme nautiskelemaan pyödän ääreen naispuolisen panimon edustajan kanssa panimon perustuotteita. Muutenkin täällä Tytötkin Panee-ilmiö on jo vähän passe koska naisia näkyi siellä sun täällä sekä kaatamassa olutta, juomassa olutta ja tekemässä olutta. Panimon edustaja kuvaili juomatyyliäni sanoilla "you have a interesting tactic". Tajusin vasta jälkikäteen sitten että "topping a glass" ei varsinaisesti tarkoita haluatko uuden lasin vaan sitä että että täytetään se tyhjänä oleva osuus. Olin tietysti aina vetänyt ykösellä huiviin lasin kokonaan tyhjäksi kun hän oli tulossa sitä täyttämään.

Rising Tide Brewing Company

Maine Mead Works ja oikealla kulkupeli brewbus

   Matka päättyi siihen mistä lähdettiin ja aloin bussikuskin ohjeitten mukaisesti etsimään keskustasta arvostettua Novare Res Bier Cafeta. Se olikin piilotettu taas oivasti sisäpihalle ja ilman bussikuskilta saatua "kun näet janoisen sian katso kujalle"-ohjetta olisi jäänyt jopa löytymättä. Jostain syystä olin jäänyt uskomaan että tämä paikka olisi hieman hienostopaikka mutta ei se ollut. Hanalistalla oli lähinnä paikallisia pienpanimotuotteita. Pullolista vintage-osioineen oli toki mielenkiintoinen ja loputkin saatavilla olleet  maistamattomat Maine Beer Companyn tuotteet piti käydä läpi. Harmillisesti seuraavalla viikolla paikassa olisi olleet perinteiset Peche Mortel-viikot joissa oli mainoksen mukaan tarjolla ainakin viittätoista eri versiota kyseisestä loistavasta oluesta. Noh, ehkä sitten joskus.
   Maanantaina en enää jaksanut vaivautua mihinkään koska tiistain paluulennolle en halunnut kehitellä mitään massiivista krapulahorkkaa. Illan päätin hotellihuoneessa nautittuun pullolliseen Hill Farmsteadin Arthuria mikä oli oiva päätös reissulle koska se olikin paras koskaan nauttimani saison. Tällä kertaa selvittiin ilman sairastelua mikä oli hyvä ja juomakunto säilyi kovana koko reissun mikä oli sekin hyvä asia.


Arthur hotellilla